Valmentautujia vuonna 2015 kaksi kertaa niin paljon kuin vuonna 2007

Mitä sinun tulisi tietää työpajatoiminnasta juuri nyt? Osa 1

Tässä blogisarjassa katsotaan työpajatoiminnan tilastoja sillä silmällä. Ai millä silmällä? No sellaisella, joka näkee lukujen taaksekin ja kertoo, että missä nyt mennään ja miksi. Tuo tietosi vuoteen 2016, hyppää kelkkaan! Kirjoitussarjan takana TPY:n tilastoasiantuntija Ruth Bamming ja tieto- ja laatupäällikkö Reetta Pietikäinen.

mind-map

Työpajatoiminta tavoittaa aiempaa enemmän valmentautujia: valmentautujien kokonaismäärä on jopa kaksinkertaistunut vuodesta 2007 vuoteen 2015. Voidaan katsoa, että työpajatoiminnalle on yhä vahvemmin tarvetta, ja se on myös löytänyt vakiintuneen paikan palvelujärjestelmässämme.

Työpajalla valmennuksen ja työn kautta tapahtuvan tekemällä oppimisen avulla parannetaan yksilön mahdollisuuksia päästä eteenpäin koulutukseen ja työelämään. Valmennuksella kehitetään työtaitoja ja työelämäosaamista sekä tuetaan kunkin omien tarpeiden mukaan kykyä toimia omassa elämässään ja hallita arkeaan.

TPY toteutti toimeksiantona opetus- ja kulttuuriministeriön vuoden 2015 työpajatoimintaa koskevan kyselyn. Kyselyyn vastasi 200 työpajaorganisaatiota. Ensimmäisen kerran OKM:n kysely on toteutettu vuonna 2004, ja silloin siihen osallistui n. 170 työpajaa. Kysely on suunnattu ensisijaisesti niille työpajoille, jotka ovat saaneet nuorten työpajatoiminnan valtionavustusta. Kyselyn ulkopuolelle jää joitakin sellaisia työpajoja, jotka eivät ole tämän rahoituksen piirissä, koska ne palvelevat vain aikuisia tai saavat rahoituksensa muista lähteistä.

Vanhimmat työpajaorganisaatiot on perustettu ennen vuotta 1990 (12 %). Reilu kolmannes nykyisistä työpajoista on käynnistänyt toimintansa 1990-luvulla (35 %) ja neljännes 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä (27 %). Viime vuosina on perustettu taas runsaasti uusia työpajoja: kolmannes työpajoista on aloittanut toimintansa viimeisen viiden vuoden aikana (30 %). Yhtäältä tämä kertoo siitä, että hankemuotoisina toimineita työpajoja on viime vuosina vakinaistettu. Voidaan myös katsoa, että kunnat kokevat työpajat yhä tärkeämmiksi työllisyydenhoidon kumppaneikseen, ja työpajat tavoittavat kohderyhmänsä.

Työpajatoiminnan järjestäjänä toimii yleisimmin kunnallinen organisaatio (68,5 %, 137 organisaatiota). Yhdistyksiä on 33 organisaatiota (16,5 %), säätiöitä 21 (10,5 %) ja yrityksiä 5 (2,5 %). Kooltaan säätiöiden työpajat ovat keskimääräistä suurempia ja kunnalliset työpajat puolestaan yleensä suhteellisen pieniä. Keskimäärin työpajoissa oli lähes 120 valmentautujaa vuoden 2015 aikana. Noin puolet työpajoista palvelee vuosittain alle sataa valmentautujaa, mutta yhdeksässä työpajassa valmentautujia oli yli 500.

Työpajojen organisaatiomuodot vuonna 2015

kuvio1

Lähde: OKM/TPY, Valtakunnallinen työpajakysely

Valmentautujien määrä työpajatoiminnassa on lisääntynyt, ja vauhdikkainta kasvu on ollut vuodesta 2007 vuoteen 2010. Viime vuonna valmentautujien kokonaismäärä hypähti uudestaan muutamalla tuhannella, ja valmentautujia oli tuolloin yhteensä 25 450, kun vuotta aikaisemmin heitä oli 23 170. Myös alle 29‑vuotiaiden valmentautujien määrä oli vuoden aikana hieman lisääntynyt: heitä oli vuonna 2015 yhteensä 14 730, eli 530 henkilöä enemmän kuin vuonna 2014.

Erityisesti aikuisten valmentautujien määrä työpajoilla on noussut: vuonna 2015 heitä oli yhteensä 10 290, kun vuonna 2013 määrä oli vielä 8 180. Aikuisten valmentautujien määrän nousuun liittyviä tekijöitä käsitelläänkin sarjamme seuraavassa postauksessa. Työpajahenkilöstön määrä on kasvanut selkeästi vuodesta 2007, mutta pysynyt viime vuodet suunnilleen samalla tasolla. Tämä kertoo osaltaan kuntien heikoista taloustilanteista: valmentajia ei ole ollut mahdollista palkata lisää suhteessa kasvaviin valmentautujien määriin. Myöskään palkkatuella ei ole pystytty työllistämään valmennushenkilöstöä aiemmassa määrin. Toisaalta on toki hyvä, että työpajoilla on vakinaista henkilöstöä enemmän kuin ennen. Toiminta tarvitsee kuitenkin riittävät resurssit ollakseen vaikuttavaa ja tuloksellista.

Työpajojen työntekijät ja valmentautujat vuosina 2007–2015

Kuvio2.png

Lähde: OKM/TPY ry, Valtakunnallinen työpajakysely

Sarjan seuraavassa osassa käsitellään kuntouttavan työtoiminnan nopeaa kasvua työpajatoiminnassa. Se ilmestyy viikon päästä maanantaina 21.11.

Lue Työpajatoiminta 2015 -raportti:

http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2016/08/tyopajatoiminta2015.html

Hyvinkäällä työpaja onkin ravintola keskellä kauppakeskusta

wtwilla-yleiskuva

”Työkokeilijoilta, opiskelijoilta sekä ravintolan asiakkailta tullut palaute on ollut positiivista ja rohkaisevaa. Maksavissa asiakkaissa on ollut niin kaupunkilaisia kuin eri alojen vaikuttajia. Ainakin toistaiseksi ravintolan olemassaolo perustuu toissijaisesti taloudelliseen kannattavuuteen – mutta muut tulokset luovat uskoa ensivuoden suunnitelmiin”, kirjoittaa työelämäpalveluiden päällikkö Heikki Kallunki HRAKS Hyvinkään -Riihimäen Seudun Ammattikoulutussäätiöstä.

On marraskuu vuonna 2015. Syksyisen aamun tehdessä aamutoimiaan kuljen Hyvinkään rautatieasemalta kohti määränpäätäni, kauppakeskus Willaa. Jälleen on yhden vuoden päättyminen kohtapuolin käsillä. Paljon on HRAKS:n väellä tehty asioita. Tänäkin vuonna ylitetään asetetut tavoitteet ja monella rintamalla…mutta ei kaikilla. Jotain on jäänyt hampaankoloon; liian moni asiakkaistamme on edelleen vailla mahdollisuutta päästä kokeilemaan ja ennen kaikkea näyttämään osaamistaan. Mutta ehkä tämä uusi Work&Train -toimintamalli raivaa osaltaan asiakkaillemme uusia väyliä kohti omia haaveita, tavoitteita ja unelmia.

Nimenmukaisesti ravintola-kahvila Work & Train Willassa HRAKSin työkokeilijoilla ja Hyrian opiskelijoilla on mahdollisuus harjoitella ja tehdä työtä oikean yrityksen tehtävissä. W&T poikkeaa tyypillisestä yrityksestä mm. siinä, että alueen yrittäjät voivat palkata itseään miellyttävät tekijät omiin tarpeisiinsa suoraan ravintolasta – osa-aikaisesti, kokonaan, palkaten tai vuokraten. Elämme yhteiskunnassa, jossa työhön pääsemiseksi vaaditaan papereita, jotka usein puuttuvat hakijoilta. W&T-konseptissa työkokeilijalla tai opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa osa- tai kokotutkintoja ravintolassa ja päästä näin unelmissaan eteenpäin.

wtwilla-ruoka

Willan liikkeiden mainosvalot kajastavat kelmeästi torialueen ylitse. Monessa kaupassa työntekijät ovat jo työn touhussa. En malta olla tähyilemättä kauppakeskusrakennuksia yhdistävälle käytävälle, jossa meidän tekijämme valmistautuvat avaamaan ravintolan ovet ensimmäistä kertaa. Tämä on hyvin erilainen maailma kuin mihin yleensä olen tottunut työpajaympäristöissä; yleensä ei olla niin keskeisellä paikalla kaupunkia, ei etenkään keskellä kauppakeskusta. Missä ovat ne turvalliset seinät, joiden sisälle valmennus ja koulutus on totuttu kätkemään? Toimintaa on helpompi järjestää kun ei ole ulkopuolisia heti nurkilla haastamassa ja syrjemmässä ovat pienemmät tilakustannukset. Näiden pohjalta me usein ratkaisut tehdään tai joudutaan tekemään. Mutta kauppakeskusriski on nyt otettu. Omaa sisäistä arviointiani en kuitenkaan pysty vaientamaan; ”olikohan tässä mitään järkeä perustaa ihan oikea kunnon ravintola kaupungin ykköspaikalle?”

Mitä sitten opimme?

Taas on syksyn usvat päällä, kun astun kauppakeskuksen käytävältä W&T -Willan sisälle lounaalle. Nyt on lokakuu 2016. Ravintolassa on vielä muutama paikka vapaana, tunnelma on leppoisa ja rauhallinen. Tilaan päivän keiton ja istun vapaana olevaan kahdenhengen pöytään. Niin…tämä paikka on ollut kohta vuoden avoinna. Mitä ravintola on tuottanut kenellekin?

Työkokeilijoilta, opiskelijoilta sekä ravintolan asiakkailta tullut palaute on ollut positiivista ja rohkaisevaa. Maksavissa asiakkaissa on ollut niin kaupunkilaisia kuin eri alojen vaikuttajia. Ainakin toistaiseksi ravintolan olemassaolo perustuu toissijaisesti taloudelliseen kannattavuuteen – mutta muut tulokset luovat uskoa ensivuoden suunnitelmiin. Kaikkia tavoitteita emme vielä ole saavuttaneet. Osa- ja kokotutkintoja syntyy ja ravintolasta työllistytään hyvin eteenpäin, mutta ajatus siitä, että kauppakeskuksen muut ravintolat saisivat hetkelliseen tarpeeseen työvoimaa, ei vielä toimi hyvin. W&T –Willa on kuitenkin saanut alueella ja myös sen ulkopuolella paljon huomiota ja näkyvyyttä. Ehkä ensivuonna yksi uusista harjoittelutehtävistä voisi olla ravintolapäällikön toimenkuva – tarjoaisimme siis lisää haasteita ja mahdollisuuksia sekä nuorille että kauppakeskuksen työnantajille.

wtwilla-interior

Vuoden alusta W&T –Willa on tarjonnut 31 työkokeilijalle ja 25 opiskelijalle valmennus- ja oppimisympäristön. Työkokeilijoista suurin osa on lähtenyt eteenpäin noin 2-3 kuukauden jälkeen. Heistä 52% on mennyt töihin tai koulutukseen, 32% johonkin muuhun toimenpiteeseen kuten työkokeilujaksolle HRAKS:n toiseen valmennusympäristöön tai yritykseen, etsivään nuorisotyöhön jne..

Työkokeilijoiden polut ja tarinat antavat todelliset kasvot ja painoarvot saavutetuille luvuille. Yhdellä suuntana ovat liiketalouden opinnot Metropoliassa ja sen myötä tavoitteena työt ulkomailla, toisella taas takana pidempi matka tähän pisteeseen – kokemuksen saaminen ja mahdollisesti osatutkinto on se mitä hän juuri nyt tarvitsee.

Havahdun mietteistäni ja maksan lounaani. Matkaa jatkaessani ajatukset siintää jo kohti tulevaa. Puhelimen piippausääni ilmoittaa saapuneesta sähköpostista. Luen Sitrasta lähetetyn postin otsikkoa hieman myhäillen; ”Onko Suomen suurin haaste se, että osaamista ei tunnisteta?”

Sovari tekee työpajan tuloksista näkyviä

Ääneskosken työpajalla Sovarista on tullut pidetty työkalu. Se tuottaa tietoa valmentautujien omasta kehityksestä ja työpajan toiminnasta. Haluatko mukaan? Lue tästä miten ja miksi!

blogi-sovari-2

-Meillä on ollut käytössä paperisia kyselylomakkeita asiakkaille työpajajakson aikana ja jakson päättyessä. Niiden haasteena on, että saaduista tuloksista tehtiin harvoin varsinaisia koonteja, vaikka niitä käytiinkin läpi. Sovarista koonti tulee automaattisesti ja vertailua voi tehdä valtakunnallisella tasolla, kertoo Äänekosken työpajan vastaava ohjaaja Maria Riihijärvi.

-Sovari kyselyssä asiakkaan ei myöskään tarvitse ajatella, että hänet vastaajana tunnistetaan esimerkiksi käsialasta. Kun vastausten anonyymiys toimii, saadaan rehellisempää palautetta työpajatoiminnasta, hän jatkaa.

Äänekosken kaupungin työpaja on ollut mukana helmikuussa alkaneessa ja elokuussa päättyneessä Sovarin ensimmäisessä tiedonkeruujaksossa.

Sovari mittaa omaa kehitystä ja työpajan toimintaa

Sovari on TPY:n opetus- ja kulttuuriministeriön tuella kehittämä sosiaalisen vahvistumisen mittari työpajoille ja etsivään nuorisotyöhön.  Käytännössä valmentautujat itse täyttävät verkossa kyselyn, jossa he arvioivat omaa kehitystään ja työpajan toimintaa. Omaa kehitystä koskevat kysymykset koskevat sosiaaliseen vahvistumisen osa-alueita: itsetuntemusta, sosiaalisia taitoja, arjen asioiden hallintaa, opiskelu- ja työelämävalmiuksia sekä elämänhallintaa ja tavoitteellisuutta.

-Sovarilla saadaan hyvin esille, miten laaja-alainen vaikutus työpajajaksolla on useimpien valmentautujien elämäntilanteessa. Työpajatoiminta näyttää vahvistavan itsetuntemusta, taitoja tulla toimeen toisten ihmisten kanssa sekä elämänhallinnan tunnetta. Muutokset näkyvät monen kohdalla arjen asioiden hallinnassa, kuten päivärytmissä, sekä työtehtävissä jaksamisena ja opiskelusuunnitelmien jäsentymisenä. Tämä on tärkeää ennen kuin työmarkkinoille tai koulutukseen kiinnittyminen on mahdollista, kertoo Sovaria TPY:ssä kehittänyt Riitta Kinnunen.

-Sovari tuottaa myös tietoa siitä, mitkä asiat työpajatoiminnassa toimivat valmentautujien mielestä hyvin tai heikommin. Valtakunnalliset tulokset antavat työpajoille peilauspintaa: missä me olemme erityisen hyviä ja mihin asioihin voisimme kiinnittää enemmän huomiota, hän jatkaa.

Nyt Sovarista on saatavilla myös työkirja, jota on jo postitettu kaikille jäsenpajoille yksi kappale. Työkirjaa voi myös tilata TPY:n nettisivuilta postimaksun ja 5 euron käsittelymaksun hinnalla. Se on helppokäyttöinen opas Sovarin käyttöön ja sen perusteisiin.

Äänekoskella Sovari motivoi valmentajia

-Me kävimme saamamme Sovari-tulokset läpi henkilökunnan kanssa ja se oli hyvä tapaaminen. Hyvät tulokset selkeästi motivoivat ohjaajia, ja kävimme keskustelua valmennuksen kehittämisen kohteista. Asiakkaan kokema sosiaalinen vahvistuminen on niitä tuloksia, joita ns. perinteisillä tilastoilla ei saada välttämättä näkyviksi. Sen lisäksi tulokset antavat tietoa toiminnasta ja toiminnan tuloksista myös rahoittajille, Maria Riihijärvi toteaa.

Riitta Kinnunen kannustaakin käyttämään Sovarista saatuja tunnuslukuja vaikuttamistyössä.

-Sovari-kyselyssä monet valmentautujat ovat avautuneet myös omin sanoin kertomaan, mikä merkitys työpajajaksolla on heille ollut. Tämä tieto numeroiden rinnalla kertoo koskettavasti työpajatoiminnasta ja sen merkityksestä.

Äänekoskella Sovariin vastasi 21 valmentautujaa ja Sovarista otti vastuun pajan yksilövalmentaja Ilona Kurkimäki-Mykkänen.

-Osalle valmentautujista 20-30 minuutin kyselyn täyttäminen voi olla haaste esimerkiksi siksi, että pitäisi istua paikoillaan ja keskittyä kysymyksiin. Yksilövalmentaja Kurkimäki-Mykkänen motivoi valmentautujia kertomalla Sovarista mahdollisuutena vaikuttaa ja kehittää toimintaa. Myös pienellä karamellitarjonnalla on voinut olla oma vaikutuksensa, Riihijärvi kertoo.

Haluatko käyttää Sovaria omalla työpajalla? Ilmoittaudu Sovarin käyttäjäksi täällä. Alkuun pääset Sovarin työkirjan avulla ja sen voit tilata täältä.

Ihanko Pihalla? @urban street – luvassa katutaidefestarit Kuopiossa

dav

Ihanko Pihalla? -tapahtuma on siitä poikkeuksellinen TPY:n tapahtuma, että osallistujina eivät ole työpaja-ammattilaiset, vaan työpajojen nuoret ja muut valmentautujat. Kun vielä teemana on taide ja kulttuuri, antaa se huikeat mahdollisuudet tapahtuman sisällön suunnittelulle ja toteuttamiselle!

Tapahtuma onkin joka vuosi hiukan eri näköinen, riippuen kulloisenkin vuoden teemoista ja järjestävästä organisaatiosta. Tänä vuonna oltiin Jupiter-säätiön tiloissa Vaasassa rokkaavan lokin kanssa kierrätykseen keskittyen, viime vuonna vietettiin aurinkoinen päivä Tampereella Monitoimitalo 13:ssa Legioonateatterin johdatellessa teatterin ja taiteen maailmaan.

Vuonna 2017 ollaan Kuopiossa ja yhteistyökumppanina toimii Tukeva-työvalmennussäätiö. Tapahtuma järjestetään 18.5.2017, päivämäärä kannattaa laittaa jo nyt kalenteriin.  Tukevan tiloissa on odotettavissa kunnon katubileet, sillä ensi vuoden tapahtumassa ollaan @urban street! Ohjelmasisältöjen toivotaan liittyvän katutaiteeseen ja -kulttuuriin.

dav

Katutaide on laaja käsite, joka pitää sisällään monenlaisia visuaalisia teoksia, joita nähdään perinteisesti julkisessa kaupunkitilassa. Ihanko Pihalla? -tapahtumassa katutaideteos voi olla esimerkiksi maalaus, musiikkia, tanssia tai sanataidetta, vaihtoehtoja on monia. Emme halua kuitenkaan liikaa kahlita ohjelmaehdotuksia tähän teemaan, vaan ehdotettava ohjelma voi olla jotain muutakin ja voimme yhdessä katsoa, kuinka se sopii päivän muuhun ohjelmaan.

Ensi vuoden toimintasuunnitelmia pohdittaessa pajoilla voitaisiinkin jo miettiä osallistumista myös Ihanko Pihalla? -tapahtumaan. Olisiko ensi kevään muihin toimintoihin kätevästi yhdistettävissä esitys, performanssi tai installaatio, jonka voisi tuoda näytille tapahtumaan? Ideointia kannattaa tehdä myös nuorten kanssa ja lähteä yhdessä kehittämään kulttuuripäivän sisältöjä.

Tapahtuman järjestelyissä tehdään yhteistyötä Taiteen edistämiskeskuksen kanssa ja he tuovat oman panoksensa ohjelman tuotantoon. Onkin mielenkiintoista nähdä, millainen kokonaisuus syntyy työpajanuorten ja taiteen ammattilaisten ideoista yhdistettynä katutaiteeseen!

Ohjelman suunnittelu on hyvä aloittaa jo nyt ja ohjelmaehdotukset voi laittaa tulemaan hakulomakkeen kautta täältä. Ohjelmaehdotusten viimeinen toimituspäivä on 28.2.2017.

katutaidetta

Katutaide täh?

Katutaide ei ole vielä Suomessa kovin vanha ilmiö. Graffitikulttuuri rantautui Suomeen 1970- ja 1980-luvulla amerikkalaisen hip hop -kulttuurin mukana ja vasta 2000-luvulle tultaessa suomalaisissa kaupungeissa on alkanut enemmän näkyä esimerkiksi sapluunoita ja eri tyyppisiä maalauksia sekä tarroja. Aivan viime kuukausien aikana uutta katutaidetta on näkynyt monessa helsinkiläisessä kaupunginosassa, kun asuintalojen kylkeen on ilmestynyt kookkaita muraaleja.

Julkisissa tiloissa olevaa taidetta arvostetaan erityisesti pääkaupunkiseudun kaupungeissa ja Oulussa. Suomen Taiteilijaseuran vuonna 2016 teettämän kyselyn mukaan 79 prosenttia vastanneista uskoo, että taide parantaa ympäristön viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Lähde: Suomen Taiteilijaseuran TNS Gallupilla teettämä kysely, 2016.

Kirjoittaja Niina Ilola on TPY:n tapahtumatuottaja, joka TPY:ssä vastaa Ihanko pihalla? -tapahtumasta.

Kuka oppii eniten, kun työpajalle saapuu ulkomaalainen nuori vapaaehtoistyöhön?

”Monelle nuorelle vapaaehtoiseen tutustuminen on ensimmäinen aito kohtaaminen ulkomaalaisen kanssa ja parhaimmillaan lopputuloksena on valtioiden rajat ylittävä ystävyys” kirjoittaa työhönvalmentaja Anna Kaija.

teja-ja-denis-pieni-rajattu
Teja ja Denis Sloveniasta saapuivat syyskuussa vapaaehtoisiksi Lahden nuorisopalveluiden työpajoilla EVS-ohjelman kautta. Kuva: Irene Lüders

Lahden nuorisopalveluiden työpajoilla eletään jännittäviä aikoja. Syyskuun puolessa välissä nimittäin paja-arkeen saatiin vahvistusta Sloveniasta asti. Denis tuli ilahduttamaan Draamapajaamme ja Teja saapui tutustumaan Sisustuspajan ja Mediapajan arkeen.

Lahden nuorisopalveluissa EVS-toiminta on aloitettu jo vuonna 2007 ja ensimmäiset vapaaehtoiset tulivat pajoille 2009. Kokemusta on siis karttunut jo useampi vuosi ennen Denisin ja Tejan saapumista. Myös suomalaisia nuoria on lähtenyt maailmalle useampaan kertaan.

Työpajoillamme EVS-jaksot ovat olleet hyödyllisiä kokemuksia niin pajanuorten kuin henkilökunnankin kannalta. Monelle nuorelle vapaaehtoiseen tutustuminen on ensimmäinen aito kohtaaminen ulkomaalaisen kanssa ja parhaimmillaan lopputuloksena on valtioiden rajat ylittävä ystävyys. Vähimmilläänkin erilaisen kulttuurin edustajaan tutustuminen on kasvattavaa ja laajentaa maailmankuvaa. Lisäksi niin pajalaiset, työvalmentajat, yksilövalmentajat kuin EVS-vapaaehtoiset saavat tuhdin kielikylvyn, kun toiminta järjestetään sekä suomeksi että englanniksi. Yleensä pajalaiset pääsevät myös kuulemaan vapaaehtoisten omaa äidinkieltä, joten oppimista tapahtuu puolin jos toisinkin.

Denis ja Teja ovat innoissaan Suomeen saapumisestaan. He odottavat niin uusia ystäviä kuin kokemuksiakin ja haluavat laajentaa omaa kokemushorisonttiaan. He ovat päässeet maistelemaan niin suomalaista ruokaa kuin suomenkielisiä sanojakin. Odotuksissa siintää reissu Helsinkiin, mutta myös yleisesti suomalaisesta kulttuurista oppiminen ja kielitaidon parantaminen. Denis kertoo haluavansa hymyillä mahdollisimman paljon ja viettää aikaa positiivisten ihmisten parissa.

Denisin ja Tejan kokemuksista voit lukea tarkemmin Here We Go Again! -EVS-hankkeen blogista. Sieltä löydät myös tarinoita suomalaisten vapaaehtoisten seikkailuista maailmalla.

Teksti: Anna Kaija

Anna työskentelee Lahden nuorisopalveluiden työllisyyspalveluissa työhönvalmentajana ja vastaa Here We Go Again! hankkeen blogista.

Mikä EVS?

Eurooppalainen vapaaehtoispalvelu (EVS) on osa Erasmus+ -ohjelmaa ja nuorille maksuton. Palvelun kautta 17–30-vuotiaat nuoret voivat tehdä vapaaehtoistyötä eri puolilla Eurooppaa ja sen ulkopuolella, ja palvelu tukee järjestöjä vapaaehtois-työmahdollisuuksien tarjoamisessa. 20 vuotta olemassa ollut palvelu on tähän mennessä liikuttanut 100 000 nuorta. EVS-vapaaehtoiset ovat antaneet panoksensa lasten, nuorten ja vanhusten hyväksi, suojelleet ympäristöä ja työskennelleet kulttuuritapahtumissa ja monien muiden arvokkaiden asioiden parissa. #evs20

Lisätietoa:

www.cimo.fi/evs20

www.maailmalle.net

www.europa.eu/youth/evs20

 

Kuinka monta litraa kahvia tarvitaan 2500 osallistujalle?

 

NUORI2017 järjestetään 27.–29.3. 2017 Tampere-talossa neljän järjestäjäorganisaation, eli Valtakunnallisen työpajayhdistyksen, Allianssin, Kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden sekä Nuorisotutkimusseuran kanssa. Kyseessä on koko nuorisoalan suurin tapahtuma, joka yhdistää järjestäjäorganisaatioiden omat suurtapahtumat yhdeksi kokonaisuudeksi. Sen verran suuri tapahtuma on pyöritettävänä, että ihan joka vuosi ei näitä karkeloita järjestetä. Viimeksi yhteinen suurtapahtuma järjestettiin vuonna 2013.

Suomessa kourallinen mahdollisia tapahtumakaupunkeja

Osallistujille tapahtuma saattaa häämöttää vielä kaukana tulevaisuudessa, mutta suunnittelutiimin kanssa olemme työskennelleet sen kimpussa jo puolitoista vuotta. Tämän kokoisen suurtapahtuman valmistelu alkaa tapahtumapaikan ja -paikkakunnan valinnalla. Varsinaisen tapahtumapaikan tulee tarjota riittävästi sopivan kokoisia tiloja kymmenien samaan aikaan tapahtuvien seminaarien järjestämiseen ja pääsalin tulee olla tarpeeksi suuri, jotta kaikki halukkaat mahtuvat seuraamaan tapahtuman avajaisia ja nimekkäimpiä puhujia. Tämän lisäksi lähiympäristöstä tulee löytyä riittävästi ruokailumahdollisuuksia ja majoituskapasiteettia, sopivaa iltatilaisuuden paikkaa unohtamatta. Tapahtumapaikkakunnan tulee olla myös helposti saavutettavissa. Vaikka kaikki muut osa-alueet olisivat loistavat, hankalat kulkuyhteydet voivat vaikuttaa järjestelyihin suuresti. Käytännössä mahdollisia paikkakuntia tämän kokoisen tapahtuman järjestämiseen on Suomessa vain kourallinen.

leijona-rajattu-pieni
Tampere-talon paikalla on ollut eläintarha vuosina 1964-1972. Vetonauloja olivat leijonat Tam ja Pere, siksi leijona katselee myös tulevan tapahtuman osallistujia kokoushuoneen seinältä.

Usein tuntuu, että tapahtuman tuotanto ja suunnittelu ovat onnistuneimpia silloin, kun ne ovat osallistujalle näkymättömiä. Kaikki järjestelyt sujuvat, jonoja ei synny ja tapahtumapaikalla on helppo löytää paikasta toiseen opasteita seuraten. Osallistujat, puhujat ja näytteilleasettajat ovat kukin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tämän takaa löytyy kuitenkin monesti satoja, ellei tuhansia työtunteja. Joku on miettinyt valmiiksi aikataulut, kulkureitit ja juhlasalin somisteverhojen värit.

Ohjelmahaun loppukiri

NUORI2017 tarjoaa satoja tunteja ohjelmaa ja aiomme tuottaa sitä vähintään kolmella eri kielellä. Osallistujia tapahtumaan odotetaan koko Suomesta. Tavoitteena on saada kasaan värikäs joukko nuorisoalan toimijoita sekä sidosryhmien ja yhteistyökumppaneiden edustajia, niin puhumaan, osallistumaan kuin esittelemään toimintaansa.

Pian olemme tapahtuman valmistelussa ehkä mielenkiintoisimman ja hektisimmän vaiheen edessä. Toukokuusta asti avoinna ollut ohjelmahaku päättyy muutaman viikon päästä ja ryhdymme ohjelmaryhmän kanssa käymään läpi ohjelmaesityksiä ja valmistelemaan niiden pohjalta tapahtuman ohjelmiston runkoa.

Ohjelmaan myös sinä ehdit vielä vaikuttamaan erinomaisesti: tapahtuman ohjelmahaku on auki 30.9. asti ja otamme mielellämme vastaan lisää ohjelmaehdotuksia! Kokonaisuuden ei tarvitse tässä vaiheessa olla valmis ja viimeistelty, vaan sparraamme mielellämme ohjelmaryhmän voimin puheenvuorojen suunnittelijoita ja pitäjiä, jotta saamme aikaan mahdollisimman kiinnostavan ja ajankohtaisen ohjelmanumeron. Mikäli sinulla on idea, mutta ei vielä yhteistyökumppania sitä toteuttamaan, ole yhteydessä ja mietitään sopiva ratkaisu!

Ilmoittaudu mukaan, ota tapahtuma omaksesi!
niina-tampereella-rajattu-pieni
Tampere-talon yhden kokoustilan puhujanpötössä TPY:n Niina. Kuka siellä on maaliskuussa, siihen voit vaikuttaa ohjelmahaun kautta!

Kaikkien ei tietenkään tarvitse pitää puheenvuoroa tai muuta ohjelmanumeroa tapahtumassa. Tapahtuma onnistuu, kun paikalle saapuu runsain määrin innostuneita osallistujia, jotka kokevat tapahtuman omakseen ja saavat mukaansa mielenkiintoisia elämyksiä, hyviä käytäntöjä ja uusia tuttavuuksia. Tämä on palkitsevinta myös tuottajan työn kannalta – nähdä onnistunut kokonaisuus ja kuulla ihmisten kokemuksista.

Tehdään tämä yhdessä, tavataan Tampereella! Ohjelmahakuun ja ilmoittautumiseen pääset tästä.

Niina Ilola, tapahtumatuottaja

Niina toimii TPY:n edustajana NUORI2017-tapahtuman johtoryhmässä.

Työpajojen ja etsivän nuorisotyön rahoitus on turvattava

jaakaappimagneetit

Hallituksen budjettiriihessä työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö nostettiin työllisyyttä edistävien toimien joukkoon. Valtionvarainministeriö on kuitenkin esittänyt 4,65 miljoonan leikkausta palveluiden rahoituksesta vuodelle 2017, mikä tarkoittaa neljännestä palveluihin osoitetuista budjettivaroista. Tilanne ei ole juurikaan parempi kuin viime syksynä, jolloin palveluiden rahoituksesta oltiin leikkaamassa jopa kolmannesta.

Budjettiriihen tiedotustilaisuudessa luvattiin varovaisesti lisärahoitusta nuorten työllistämiseen ja etsivään nuorisotyöhön, mutta luvut ovat toistaiseksi hämärän peitossa. Lupaukset sinänsä ovat positiivinen merkki, mutta se, että työpajojen ja etsivän nuorisotyön rahoitus jätettiin kolmikantaneuvottelujen päätettäväksi, on erikoista. Onko neuvotteluosapuolilla riittävä asiantuntemus nuorisotyön palveluista?

Kaavaillut rahoitusleikkaukset ovat ristiriidassa hallitusohjelman tavoitteiden kanssa. Etsivän nuorisotyön vahvistaminen mainitaan hallituksen nuorisotakuusta yhteisötakuun suuntaan -kärkihankkeen tavoitteissa. Silti etsivän nuorisotyön rahoitus pieneni kuluvalle vuodelle. Työpajatoiminnan rahoitus on pysynyt samalla tasolla viimeiset vuodet. Samalla palveluissa olevien nuorten määrä kasvaa vuosittain. Tämä kertoo palveluiden lisääntyvästä tarpeesta. Vaikutukset palveluihin osallistuviin ovat selkeän positiivisia: 93 % työpajoilla olleista nuorista on kokenut sosiaalista vahvistumista työpajajakson aikana. (Lähde: Sosiaalisen vahvistumisen Sovari-mittari, TPY 2015) Vuonna 2015 liki 70 % työpajojen nuorista valmentautujista sijoittui positiivisesti työpajajakson jälkeen esim. koulutukseen, työelämään tai muuhun ohjattuun toimintaan. (Lähde: Työpajatoiminta 2015)

Leikkausuutiset merkitsevät epävarmuutta toiminnan jatkuvuudesta, ja palveluiden perustehtävä, nuorten valmennus ja eteenpäin ohjaaminen palveluille ominaisella ”aikuinen ja aikaa” -periaatteella kärsii. Viime syksyn leikkausuutiset saivat monet kunnat supistamaan palveluitaan. Pelko työpajojen toimintojen täydellisestä alasajosta oli todellinen useissa kunnissa. Tilanne rahoituksen osalta korjaantui vasta vuodenvaihteessa, monessa kunnassa liian myöhään. Toistaiseksi näyttää siltä, että viime syksyn virheet ovat toistumassa.

Samaan aikaan, kun palveluiden perusrahoitusta ollaan leikkaamassa, tehdään merkittäviä leikkauksia myös mm. TE-palveluissa ja koulutuksessa. Työllisyysmäärärahat ovat rajussa laskussa ja TE-palveluita karsitaan entisestään. Koulutuksesta leikataan massiivisia summia. Hallituksen lupaukset TE-palveluihin ja työnhakijoiden säännöllisiin tapaamisiin osoitetuista lisäresursseista tuskin tulevat auttamaan kokonaisvaltaisen ja yksilöllisen tuen tarpeessa olevaa etsivän nuorisotyön ja työpajojen kohderyhmää. Suuri osa tästä ryhmästä on ehtinyt jo pudota TE-palveluiden ulkopuolelle. Jos heidän tarpeisiinsa vastaavista palveluista leikataan neljännes, seuraa pysyvää työmarkkinoilta ja yhteiskunnasta syrjäytymistä.

Hallitus pitää edelleen kiinni tavoitteestaan nostaa työllisyysprosentti 72 prosenttiin. Tähän mennessä esitetyt keinot eivät tule kuitenkaan auttamaan kuin pientä osaa työttömistä. Pitkäaikaistyöttömät ja erityisesti nuoret ovat jäämässä väliinputoajiksi, kun esimerkiksi palkkatukea leikataan rajusti ja sitä suunnataan entistä vahvemmin vain yrityksiin.

Valtakunnallinen työpajayhdistys vaatii, että heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien nuorten palveluiden rahoitus turvataan riittävän ajoissa. #äläleikkaatulevaisuudesta

Anna Kapanen

vs. toiminnanjohtaja

Valtakunnallinen työpajayhdistys ry