Jaettu ilo on puolikas?

Mitä on ALU-toiminta ja mitä tapahtuu ALU-verkostoissa? ALU-blogisarjassa ääneen pääsevät työpajojen alueellisia ALU-verkostoja luotsaavat ALU-koordinaattorit.  Uudenmaan ja Hämeen maakuntien ALU-verkoston koordinaattori Anna Holopainen pohtii kirjoituksessaan jakamisen vaikeutta ja rikkautta. Jakamiseen perustuu myös ALU-toiminta.

Hyvät käytänteen ja niiden jakaminen on muodostunut jo hieman surulliseksi jaALU-logo_ALU_RGB kulahtaneeksi vitsiksi kentällämme – sitä toivotaan verkostopalautteissa mutta todetaan samaan hengen vetoon, että halutaan jonkun muun jakavan omat toimintamallinsa ensin. On aina helpompi jäädä odottamaan, että joku muu tekee, ottaa riskin ja kantaa seuraukset. Mikä siinä sitten pelottaa niin paljon?

Jakaminen on riski, koska siinä tulee nähdyksi ja kuulluksi. Voi olla, että tulee myös väärin ymmärretyksi tai saa osakseen tarpeetonta arvostelua. Olen alkanut arvostaa päivä päivältä aina vaan enemmän ja enemmän niitä, jotka uskaltavat yrittää ja asettaa itsensä alttiiksi ilman varmuutta onnistumisesta. Tästä kiitos kuuluu kaikille niille ihmisille, joiden kanssa olen saanut töitä tehdä. Päivittäisissä kohtaamisissa asiakkaiden, työkavereiden ja verkostokumppaneiden kanssa olen huomannut, että keskinäinen luottamus ja pyrkimys hyvään ovat olleet ratkaisevassa asemassa yhteisten onnistumisten kannalta. Silloin pelolle ei ole ollut tilaa vaan yhteinen jakaminen onkin nähty mahdollisuutena. Mokasta tulee mahdollisuus – mahdollisuus oppia jotain ihan uutta. Ilman uskallusta kokeilla ei ole mitään eikä voi saavuttaa mitään uutta. Haastamme usein asiakastyössä asettumaan mukavuusalueen ulkopuolelle – kuinka hyviä olemme itse siinä?

ALU-verkoston toiminta hakee vielä muotoaan Uudenmaan ja Hämeen alueella. On ollut ilo nähdä, kuinka rohkeasti ja ennakkoluulottomasti verkostoa on alettu hyödyntää. Uskon, että mitä enemmän toimijat ovat verkostoon tuoneet, sitä enemmän he ovat myös saaneet. Parhaimpia ovat olleet kiireettömät keskustelut, joissa on pureuduttu arkeen ja ilmiöihin ja jaettu kokemuksia puolin ja toisin. Niillä on ollut myös työssäjaksamisen kannalta merkitystä. Usein on kuullut helpottuneen lausahduksen: ”ai teilläkin on tällaista, onpa kiva kuulla, kun mä mietin, että onko tää nyt vaan meillä näkyvä asia.” Jakamalla asiat asettuvat perspektiiviin, jonka jälkeen niihin on helpompi suhtautua ja tehdä aktiivista työtä arjessa sen eteen, että ne muuttuisivat parempaan suuntaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni toimija pääsee hyödyntämään alueensa omia ALU-verkostoja itseä parhaiten palvelevalla tavalla ja pääsee mukaan kehittämään toimintaa. Vain yhdessä kokeilemalla meillä on mahdollisuus pärjätä työpajakenttää koskettavissa muutoksissa tässä päivässä ja tulevaisuudessa.

Jaettu ilo on puolikas – se on puolikas jostain huomattavasti suuremmasta kuin mistä on lähdetty liikkeelle.

Hyvää duunifiilistä arkeen!

 

Anna Holopainen,
Uudenmaan ja Hämeen maakuntien ALU-koordinaattori

hyvä jakoon
Kuva: Anna Holopainen

 

 

 

 

Työ- ja yksilövalmennus – käsitteitä ja käytäntöä

TPY 20 vuotta -blogisarjassa tarkastellaan 20-vuotisjuhlavuottaan viettävän yhdistyksen toiminnan kulmakiviä ja mitä matkan varrella on nähty ja koettu. Jäsenpalvelupäällikkö Anne Välimaa ja kouluttaja Susanna Palo avaavat 15 sitten käynnistynyttä vuoropuhelua, jonka tuloksena työpajakentälle vakiintui työ- ja yksilövalmennuksen käsitteet ja työnimikkeet kuvaamaan työpajoilla tehtävää valmennusta. Kehittämistyön pohjalta syntyi myös ensimmäinen TPY:n peruskoulutuksista, työ- ja yksilövalmennuksen perusteet.

työ- ja yksilövalmennus
Kuva: Jani Leinonen / Espoon Omnian työpajat

 

Työpajatoiminnan sisältöihin liittyvien käsitteiden määrittely aloitettiin vuonna 2000, kun Valtakunnallisen työpajayhdistyksen hallitus otti TPY:n kehittämistyössä aktiivisen roolin. Kehittämisen kohteiksi valittiin yhdistyksen sisäisen toiminnan organisoinnin ja koulutustoiminnan lisäksi työpajasisältöjen kehittäminen. Kehittämistyöhön saatiin RAY:lta hankerahaa, jonka avulla lähdettiin PAKE-hankkeessa määrittelemään työpajatoiminnan sisältöjä.

Vuoden 2002 aikana työpajoilla tehtävän työn sisältöjä pohdittiin yhdessä työpajoilla toimivien ammattilaisten kanssa, ja tuloksena kiteytyivät työ- ja yksilövalmennuksen käsitteet. Työpajakentällä ammattinimikkeet ovat perinteisesti olleet hyvin moninaiset, mutta työ- ja yksilövalmentajien nimikkeillä haluttiin kuvata selkeämmin työpajoilla työskentelevien työn sisältöjä. Valmennus haluttiin nostaa esiin vuorovaikutteisena mallina, joka poikkeaa perinteisestä ohjauksesta ja työnjohtamisesta. Yhdessä kentän toimijoiden kanssa kuvattiin työ- ja yksilövalmentajien keskeisten työtehtävien sisällöt.

PAKE-hankkeen jatkoksi saatiin RAY:lta rahoitus VALU – Työ- ja yksilövalmennuksen ulottuvuudet -hankkeelle, jonka resursseilla voitiin jatkaa valmennuksen sisältöjen määrittelyä sekä levittää ja vakiinnuttaa yhteisiä käsitteitä työpajakentällä ja sidosryhmien keskuudessa. Tämän kehittämistyön tulokset näkyvät yhdistyksen toiminnassa ja työpajakentällä vielä tänäkin päivänä.

Yhdistyksen oma koulutuspaketti työ- ja yksilövalmennuksen tarpeisiin suunniteltiin vuonna 2002 TPY:n koulutusyksikön Balanssi Akatemian voimin. Ensimmäiset työ- ja yksilövalmentajakoulutukset pidettiin vuonna 2003, minkä jälkeen koulutuksia on päivitettynä pidetty tasaisin väliajoin ympäri Suomea. Työ- ja yksilövalmennuksen kaksipäiväistä koulutusta voi toivoa omalle alueelleen alueellisen ALU-verkoston koordinaattorilta, aluehallintoviraston työpajatoiminnasta vastaavan henkilön kautta tai olemalla suoraan yhteydessä TPY:n jäsenpalvelutiimiin. Koulutukset toteutetaan tiiviissä kolmikantayhteistyössä TPY:n, ALU-verkostojen ja aluehallintovirastojen kanssa.

Työpajan työvalmennus tukee valmentautujan työkykyä ja työyhteisöosaamista sekä kerryttää hänen ammatillista osaamistaan. Työvalmennus perustuu tekemällä oppimiseen, jossa valmentautujille kertyy ammatillisia taitoja erilaisten harjoitus- ja tilaustöiden kautta. Työvalmentaja on oman ammattialansa osaaja, joka kykenee suunnittelemaan työvalmennuksen sisällöt ja muokkaamaan ammatilliset tavoitteet yksilöiden edellytysten mukaisesti. Työvalmentaja myös arvioi ja dokumentoi valmentautujan edistymistä ja osaamisen kertymistä työpajajakson aikana yhdessä valmentautujan kanssa. Työvalmennuksen ryhmämuotoisessa toiminnassa kehittyvät myös sosiaaliset taidot, joita tarvitaan toimiessa sekä työpajan yhteisössä että pajajakson jälkeen mahdollisessa opiskelu- tai työelämässä.

Työpajan yksilövalmennus puolestaan vahvistaa valmentautujan toimintakykyä, arjen hallintaa ja tulevaisuuden suunnittelua. Yksilövalmennus on työvalmennuksen tuki, jossa tuetaan arjen- ja elämänhallintaa henkilökohtaisissa haasteissa sekä tunnistetaan yksilön voimavaroja ja vahvuuksia. Yksilövalmennuksen määrä työpajajaksolla vaihtelee aina tarpeen mukaisesti päivittäisestä kausittain tarjottavaan tukeen. Yksilövalmennusta toteutetaan yksilötapaamisina joko ennalta sovitusti tai akuuteissa tilanteissa. Yksilövalmennus voi olla myös ryhmävalmennusta, jolloin siinä painottuu vertaisryhmätoiminta tai matalan kynnyksen starttitoiminta. Yksilövalmentajat ovat pääasiassa sosiaali-/terveys-/nuorisoalan ammattilaisia. He tekevät myös verkostoyhteistyötä, kun pohditaan valmentautujien palveluohjausta tai valmennussuunnitelmia.

Työpajan työ- ja yksilövalmennuksessa painottuu kannustava, vahvuuksia ja mahdollisuuksia korostava valmennusote, jolla voidaan vahvistaa valmentautujien omaehtoista toimijuutta ja osallisuutta. Palautteen antaminen ja arviointi ovat olennaisia, kun halutaan vahvistaa valmentajan ymmärrystä hänen osaamisestaan ja voimavaroistaan. Tavoitteena on tukea valmentautujia kokonaisvaltaisesti, ja pyrkiä onnistumiseen sekä elämänhallinnan että työvalmiuksien kehittymisessä että tulevaisuuden suunnitelmien kirkastumisessa.

Työ- ja yksilövalmentajan nimikkeet ovat olleet käytössä 15 vuotta ja suuri osa työpajakentällä toimivista työpajoista käyttää niitä. Työ- ja yksilövalmennusosaaminen on edelleen keskeistä työpajan toimintaa, jonka myös opetus- ja kulttuuriministeriö on kirjannut nuorten työpajatoiminnan valtionapukelpoisuuden vaatimuksiin.

Susanna Palo & Anne Välimaa,
Valtakunnallinen työpajayhdistys ry

ALU-verkostoitumista ja vertaiskehittämistä

ALU-logo_ALU_RGBTPY 20 vuotta -blogisarjassa tarkastellaan 20-vuotisjuhlavuottaan viettävän yhdistyksen toiminnan kulmakiviä ja mitä matkan varrella on nähty ja koettu. Työpajojen alueellinen ALU-verkostotoiminta on TPY:n pitkäaikaisimpia toimintamuotoja. Jäsenpalvelupäällikkö Anne Välimaa kertoo, mistä toiminta alkoi ja mihin on tultu. Kirjoitus avaa samalla uuden ALU-blogisarjan, jossa ääneen pääsevät itse verkostot ja niitä luotsaavat ALU-koordinaattorit! Syksyn aikana aukeaa myös ALU-verkostojen verkkosivut.

Alueellinen toiminta on Valtakunnallisen työpajayhdistyksen hermosto, jonka avulla saadaan signaaleja työpajakentältä ja saadaan vietyä toimintaa joka puolelle Suomea. Alueellinen toiminta on osa yhdistyksen jäsenpalveluja, ja työpajojen alueelliset ALU-verkostot ovat keskeisiä jäsenpalvelujen toteutuksessa. ALU-verkostot ovat tärkeä linkki yhdistyksen jäseniin, ja ne toimivat aktiivisina kehittämisfoorumeina sekä alueiden sisällä että valtakunnallisesti.

Valtakunnallisessa työpajayhdistyksessä keskusteltiin jo yhdistyksen alkumetreillä keinoista tukea yhdistyksen ja jäsenorganisaatioiden välistä vuoropuhelua, ja samalla esitettiin ajatus vertailukehittämisestä työpajojen välillä. Nykyisten alueellisten verkostojen siemen kylvettiin TPY:n ensimmäisen RAY-rahoitteisen hankkeen PAKE:n aikana vuonna 2001. Työpajojen kehittämiseen tähdänneen hankkeen menetelminä olivat mm. vertailukehittäminen ja verkostokehittäminen, mihin tarkoitukseen luotiin alueelliset yhteistyöfoorumit.

Työpajojen alueellinen ALU-verkostotoiminta alkoi virallisesti vuonna 2003. Alussa verkostoja oli kahdeksan ja toiminnassa oli mukana 45 organisaatiota. Vähitellen verkostojen määrä kasvoi ja mukaan liittyi lisää organisaatioita ympäri Suomea. Toimintaa aloitettaessa koettiin tärkeäksi, että työpajat voivat jakaa kokemuksiaan ja keskustella kehittämistarpeistaan alueellisista näkökulmista omissa ryhmissään ja välittää niistä tietoa TPY:lle. Vuosien varrella verkostoilla onkin ollut suuri merkitys muun muassa konkreettisen tiedon keräämisessä yhdistyksen tekemän vaikuttamistyön tueksi sekä kehittämistyössä ja kehittämishankkeiden tulosten levittämisessä ja juurruttamisessa työpajakentälle. ALU-koordinaattoreiden avulla saadaan nopeasti tietoa esimerkiksi työpajoja koskevien lakimuutosten vaikutuksista käytännön toimintaan, mikä edesauttaa nopeaa reagointia työpajoja koskevassa vaikuttamistyössä.

Yksi merkkipaalu ALU-verkostojen historiassa on vuosi 2015. Yhteistyö TPY:n, aluehallintovirastojen ja ALU-verkostojen välillä tiivistyi, ja verkostotoiminta saatiin leviämään aidosti valtakunnalliseksi, kaikkien jäsenorganisaatioiden saavutettavissa olevaksi palveluksi. Samalla TPY vahvisti alueellisen verkostotoiminnan valtakunnallista koordinaatiota ja vei jäsenpalvelunsa entistä voimakkaammin alueellisiksi: yhdistys tarjoaa alueille koulutusta, osallistuu alueellisiin verkostotilaisuuksiin ja tapahtumien järjestämiseen ja tiedottaa kenttää toimialan ajankohtaisista asioista.  TPY, AVI:en nuorten työpajoista vastaavat ja ALU-koordinaattorit tapaavat säännöllisesti, ja tekevät hedelmällistä kolmikantayhteistyötä työpajakentän tukemiseksi ja kehittämiseksi.

Työpajojen alueelliset ALU-verkostot ovat siis olleet toiminnassa jo 14 vuotta, ja verkostojen toiminta on nyt vähintään yhtä tärkeää ja ajankohtaista kuin alkuvaiheessa. Verkostoja toimii tällä hetkellä 13, ja maantieteellisesti ne kattavat koko Suomen. Myös ruotsin- ja kaksikielisillä työpajoilla on oma verkostonsa. ALU-verkostoista on tullut monilla alueilla tärkeä foorumi yhteiselle keskustelulle, kehittämiselle ja vaikuttamistyölle, verkostoista on löytynyt yhteistyökumppaneita, ja niistä saa tukea ja tietoa omaan arkiseen työhön. Verkostojen sisällä toimii pienempiä vertaisverkostoja esimerkiksi työvalmentajille, yksilövalmentajille ja esimiehille. Työpajojen alueelliset verkostot ovat juuri sellaisia, mitä paikalliset toimijat niistä omien tarpeidensa mukaan tekevät.

Anne Välimaa
jäsenpalvelupäällikkö
Valtakunnallinen työpajayhdistys ry

file-1 (003)
ALU-koordinaattorit koolla: Vas. ylärivi Uudenmaan ja Hämeen maakuntien koordinaattori Anna Holopainen, Satakunnan Niina Veko, Keski-Suomen Anssi Saari, Pohjois-Savon Petri Karhu, Pohjois-Karjalan Ulla Mänttäri-Tikka, Etelä-Savon Arja Hätinen, Varsinais-Suomen Jarkko Åkerberg, ULA-verkoston Rainer Lytz. Vas. alarivi Lapin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan Outi Rautio, Kaakkois-Suomen Tarmo Aavaluoma, Pohjanmaan Anna Turja ja TPY:n Anne Välimaa.

Työpajalta tukea osaamisen tunnistamiseen ja opintopolulla etenemiseen

TPY 20 vuotta-blogisarjassa tarkastellaan 20-vuotisjuhlavuottaan viettävän yhdistyksen toiminnan kulmakiviä ja mitä matkan varrella on nähty ja koettu. TPY:n tieto- ja laatupäällikkö Reetta Pietikäinen avaa työpajojen roolia ja merkitystä osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa. Aihe on ollut yksi TPY:n kehittämis- ja vaikuttamistyön teemoista 2000-luvun alkupuolelta lähtien.

Blogi Reetta

Yhteistyö koulutussektorin kanssa ja työpajatoiminnassa kertyneen osaamisen tunnistaminen ovat olleet olennaisia teemoja TPY:n kehittämis- ja vaikuttamistyössä. TPY on osallistunut useisiin yhteistyökäytäntöjä ja osaamisen tunnistamisen työkaluja kehittäneisiin ESR-hankkeisiin OPEQUAL-hankkeesta Ammattiosaamista välityömarkkinoilta -hankkeeseen. TPY on myös julkaissut ja ollut mukana tuottamassa teemaan liittyviä julkaisuja Oppiva koulu – pajakoulut muutoksen tekijöinä (2004) julkaisusta tänä vuonna julkaistavaan eurooppalaisia osaamisen tunnistamisen käytäntöjä esittelevään Assessment and Documentation of Non-formal Learning – Tools and Practices -julkaisuun.

Työpajakentällä toteutetusta pitkäjänteisestä kehittämistyöstä huolimatta epävirallisissa oppimisympäristöissä – kuten työpajoilla – hankittua osaamista ei vielä ole hyödynnetty, tunnistettu ja tunnustettu täysimääräisesti. Ammatillisen koulutuksen reformin on tarkoitus vahvistaa tätä prosessia: reformin keskeisiin tavoitteisiin kuuluu henkilökohtaistaminen sekä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen edistäminen.

Reformin tavoitteena on myös oppimisympäristöjen monipuolistaminen ja työpaikoilla tapahtuvan oppimisen lisääminen. Työvaltainen opiskelu soveltuu monille, mutta reformin myötä opiskelijoilta vaaditaan yhä enemmän omatoimisuutta ja itseohjautuvuutta. Kaikilla ei ole tähän riittäviä valmiuksia: osa opiskelijoista tulee tarvitsemaan aiempaa vahvempaa tukea ja ohjausta. Kokonaisuus on haasteellinen, etenkin suhteessa koulutuksen järjestäjien niukkeneviin resursseihin. Riskinä on opintojen keskeyttämisten lisääntyminen. Vaarana on myös, että jo opiskelijavalinnoissa painotetaan hakijoita, joiden menestymisen edellytykset ovat hyvät, ja tukea tarvitsevat jäävät entistä laajemmin koulutuksen ulkopuolelle. Voi myös epäillä, löytyykö avoimilta työmarkkinoilta reformin tavoitteita vastaavasti koulutussopimus- ja oppisopimustyöpaikkoja. Entä mitkä ovat työnantajien resurssit ohjata ja tukea opiskelijoita?

Ammatillisen koulutuksen reformin onnistuminen ja erityisesti siihen liittyvien riskien realisoituminen tulevat jatkossa näkymään työpajakentällä. Toisaalta reformi tarjoaa työpajojen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyölle uusia mahdollisuuksia. Työpajat voivat olla entistä laajemmin mukana tukemassa ohjausta ja esimerkiksi elämänhallinnallista tukea tarvitsevia opiskelijoita. Oppimisympäristöinä työpajat ovat tuettuja, työvaltaisia ja yhteisöllisiä. Työpajojen perustehtävä on valmennus, ja siten niiden erityisyytenä on ohjauksellisuus ja yksilöllinen tukeminen. Työpajoilla on henkilökohtaistettu aina!

Työpajat ja koulutuksen järjestäjät ovat toteuttaneet pitkään monimuotoista yhteistyötä tutkinnon osien suorittamisesta keskeyttämisvaarassa olevien opiskelijoiden tukijaksoihin ja tuettuun työssäoppimiseen. Monin paikoin haasteeksi on nyt noussut valmennusjaksojen rahoitus, kun koulutuksen järjestäjät eivät ole enää noudattaneet aiemmin laadittuja sopimuksia. On selvää, että työpajojen tarjoaman valmennuksen rahoitus on ratkaistava nykytilannetta kestävämmällä tavalla ns. raha seuraa opiskelijaa -periaatteella.

TPY tarjoaa areenan osaamisen tunnistamiseen liittyvien hyvien käytäntöjen ja asiantuntemuksen jakamiseen koordinoimalla valtakunnallista Synergia-verkostoa. TPY järjestää vuosittain myös Synergiaseminaarin, joka on suunnattu työpajatoimijoille ja yhteistyökumppaneille erityisesti koulutussektorilla. Tänä vuonna seminaari järjestetään 10.–11.10. Hämeenlinnassa, ja sen teemoja ovat mm. ammatillisen koulutuksen reformi ja työpajatoiminta sekä erilaiset osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen mallit ja työkalut. Tervetuloa mukaan edistämään osaamisen tunnistamista ja tunnustamista Synergiaseminaariin! Ilmoittaudu mukaan 26.9. mennessä: http://tapahtumat.tpy.fi.pwire.fi/tapahtumat/synergiaseminaari-hameenlinna/.

synergiaseminaari
Synergiaseminaari on TPY:n perinteinen osaamisen tunnistamisen teemoja käsittelevä tapahtuma. Vuonna 2015 oltiin Lahdessa, tänä syksynä Hämeenlinnassa

Reetta Pietikäinen
tieto- ja laatupäällikkö
Valtakunnallinen työpajayhdistys

Sektorisiilojen ylittäjästä yhdyspinnalle

 

cropped-img_2180.jpg

TPY:n historian alkumetreiltä yhdistyksen roolia työpajatoiminnan vaikuttajana on korostettu. Yhdistyksen toiminnassa vaikuttamistyö hahmotettiin omaksi erityiseksi alueekseen kymmenisen vuotta sitten.

Vaikuttamisen keinot ovat olleet ja ovat edelleen moninaiset: tiivis sidosryhmäyhteistyö, kansallisiin työryhmiin osallistuminen, lakialoitteiden tekeminen, uudistusten kommentointi ministeriöihin ja eduskunnan valiokuntiin suunnatut lausunnot, keskustelutilaisuudet sekä viranomaisten ja päättäjien suora kontaktointi.

Vaikuttamistyön ytimessä on niin työpajatoimintaa raamittavien rakenteiden ja sääntelyn kehittäminen kuin toimintaan osallistuvien aseman parantaminen. Paraikaa suomalaisen yhteiskunnan rakenteita ja lainsäädäntöä reivataan monelta suunnalta erilaisten uudistusten avulla, ja se ravistelee työpajatoimintaa perustuksiaan myöten. Käynnissä on massiivinen hallinnon uudelleenjärjestely, joka siirtää sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä työllisyyspalveluiden järjestämisen maakuntiin, ja vastaavasti näiden palveluiden rahoituksen valtion käsiin. Samalla kuntien tehtäviksi määrittyy kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen ja niiden tehtäväkenttään kuuluvat tulevaisuudessa työpajatoiminnankin näkökulmasta keskeiset koulutus- ja nuorisopalvelut sekä elinkeinopolitiikka. Muutos ei rajaudu pelkästään hallintorakenteeseen, vaan samalla toimintaa ohjaavaa lainsäädäntöä ja viranomaisohjeistusta uudistetaan laajasti.

Työpajatoimintaa on tarkasteltu viime vuosina lähinnä työllistymisen edellytyksiä vahvistavasta näkökulmasta. Se on sekä kansantaloudellisesti että inhimillisesti keskeinen ja tärkeä näkökulma. Se ei kuitenkaan ole – eikä saa olla – tulevaisuudessakaan ainoa suunta, josta työpajatoiminnan työtä, tuloksellisuutta ja vaikutuksia arvioidaan. TPY korostaa vaikuttamisessaan myös toiminnan muita rooleja: sillä on paikkansa koulutuksellisten ja kuntoutuksellisten palvelujen kentillä sekä erityistä osaamista sosiaalisessa vahvistamisessa.

Vuoden 2017 aikana on annettu poikkeuksellisen paljon suullisia ja kirjallisia lausuntoja – syksyyn mennessä oli otettu kantaa lähes pariin kymmeneen erilaiseen työpajojen arkea ja tulevaisuutta koskevaan asiaan. Syksyn vaikuttamistyössä nousevat esiin sekä toiminnan rahoitus että työn edellytykset, valmentautujien asemaa unohtamatta. TPY:n vaikuttamistyön vahvuus piilee tiiviissä suhteessa kenttään ja sitä kautta syntyvään käytännön työtä koskevaan tietoon. Kun sähköpostisi piippaa tai puhelimesi soi seuraavan kerran vireillä olevan lakiuudistuksen vuoksi, anna meille hetki aikaa ja jaa omat näkemyksesi toiminnan haasteista ja mahdollisuuksista. Tulevaisuudessa mikään ei ole niin varmaa kuin muutos, ja se, että muutos tehdään yhdessä.

Mari Ahonen-Walker
toiminnanjohtaja
Valtakunnallinen työpajayhdistys

Mistä kaikki alkoi?

Työpajojen yhteisen tahtotilan sekä silloisen opetusministeriön myötävaikutuksesta syntyi valtakunnallisesti työpajojen toimintaa koordinoiva järjestö, Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. Yhdistys rekisteröitiin nykyisellä nimellään 1.9.1997. 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi syksyn aikana yhdistyksen blogissa muistellaan, mistä kaikki alkoi ja mitä matkan varrella on nähty ja koettu.

Kokkolan työpajapäivien osallistujia 1998
Ensimmäisten Valtakunnallisten Työpajapäivien osallistujia vuonna 1998

Valtakunnallinen työpajayhdistys ry eli tuttavallisemmin TPY rekisteröitiin nykyisellä nimellään yhdistysrekisteriin 1.9.1997. Vietämme siis tänään yhdistyksen virallista 20-vuotissyntymäpäivää. 1990-luvulla työpajatoiminta oli kehittynyt Suomessa jo niin pitkälle, että toimijat näkivät tarpeen yhteiselle edunvalvojalle. Vuotta 1997 edeltäneiden neljän vuoden ajan toiminut Suomen työpajayhdistys pohjusti uudella nimellä muutama vuosi myöhemmin perustetun järjestön toimintaa. Vuonna 1997 saatiin lihaa luiden ympärille, kun opetusministeriö myönsi yhdistykselle avustuksen, jolla oli mahdollista palkata myös ensimmäinen työntekijä.

Virallisen rekisteröinnin jälkeen syyskuussa 1997 toiminta lähti vauhtiin toden teolla. Tuolloin järjestettiin yhdistyksen toimintaa suunnannut kaksipäiväinen ideariihi, jonka puitteissa pidettiin myös yhdistyksen ensimmäinen hallituksen kokous. Syyskuussa rakennettiin yhdistyksen ensimmäisen toimintavuoden toimintasuunnitelmaa ja syntyi toimintamuotoja, jotka ovat olemassa myös 20 vuotta myöhemmin: Valtakunnalliset koulutuspäivät työpaja-ammattilaisille, yhteistyö tärkeiden kumppaneiden, kuten ministeriöiden, Kuntaliiton ja muiden alan valtakunnallisten järjestöjen kanssa, PajaInfo-tiedotuslehti, aluetoiminta kiinteässä yhteistyössä silloisten lääninesittelijöiden ja yhdistyksen välillä, työpajojen laadun kehittäminen…

Nyt 20-vuotiaan TPY:n jäsenenä on 253 työpajaa ympäri Suomea ja yhdistyksessä on seitsemän työntekijää. 10-henkinen hallitus koostuu jäsenistön valitsemista työpaja-ammattilaisista. Yhdistyksen toiminnan ytimessä sen alkutaipaleelta saakka ovat olleet vaikuttamistyö, työpajojen laadun ja osaamisen vahvistaminen sekä alueellinen toiminta. Näiden peruskivien ympärille rakentuu myös 20-vuotiaan TPY:n toiminta.

Juhlavuoden kunniaksi syksyn aikana blogissa kurkistetaan tarkemmin yhdistyksen historiaan ja valotetaan, miten yhdistyksen peruskivet ovat kehittyneet ja missä mennään nyt. Millaista vaikuttamis- ja sidosryhmäyhteistyötä tehtiin toiminnan alkuaikoina ja millaista työ on nyt? Milloin käynnistyi työpajojen alueellinen ALU-verkostotoiminta ja mitä verkostot tekevät tänä päivänä? Missä kaikkialla on vietetty Valtakunnallisia Työpajapäiviä? Tervetuloa mukaan muistelemaan, mistä kaikki alkoi! Työpajojen yhteisen tahtotilan sekä silloisen opetusministeriön myötävaikutuksesta syntyi valtakunnallisesti työpajojen toimintaa koordinoiva järjestö, Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. Onnea meille kaikille, jäsenille sekä toiminnan syntymiseen ja kehittymiseen myötävaikuttaneille sidosryhmille!

Terveisin,
20-vuotiaan TPY:n toimiston väki

Lappeenranta
Tunnelma katossa Työpajapäivillä myös vuonna 2016

Miksi työpajoilla ei ole ainoastaan työtä, vaan myös toimintaa? Mitä on sosiaalinen vahvistuminen työpajatoiminnassa?

”Nuorella voi olla menneisyydestä pirstaleinen kuva eli hän ei kykene yhdistämään mennyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta samaan kertomukseen itsestään. Yhdessä voidaan luoda riittävän pieniä ja siksi toteutettavia askelmia kohti tavoitetta”, kirjoittaa TPY:n kouluttaja Susanna Palo.

Kuvat ja logot - Omnia Jani Laukkanen maria.gnosspelius 4.1.2017 Käsi piirtää taustalla tunnista

Kuva: Espoon Omnian työpajat / Jani Laukkanen

Työpajatoiminta rakentuu starttivalmennuksen, kuntouttavan työtoiminnan, työkokeilun tai työhönvalmennuksen ryhmistä. Tämä moninaisuus takaa sen, että erilaisista elämäntilanteista tulevat, erilaiset taidot omaavat nuoret löytävät itselle sopivan valmennuspalvelun, josta ponnistaa kohti omannäköistä koulutus- ja työelämäpolkua.

Starttivalmennusryhmässä eli matalimman kynnyksen toiminnassa pyritään vahvistamaan nuorten sosiaalisia taitoja eli vuorovaikutus- ja ryhmätyötaitoja. Tämä tapahtuu pienessä ryhmässä keskustelujen sekä luovien ja toiminnallisten harjoitteiden avulla. Olennaista starttivalmennuksessa on nuoren identiteetin, itsetunnon ja oman ymmärryksen vahvistaminen. Haastavassa elämäntilanteessa oleva nuori saa starttiryhmästä paikan, jossa hän voi ns. kirjoittaa oman elämäntarinansa eheäksi. Nuorella voi olla menneisyydestä pirstaleinen kuva eli hän ei kykene yhdistämään mennyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta samaan kertomukseen itsestään. Tässä voivat starttiryhmien luovat menetelmät, keskustelut ryhmässä sekä henkilökohtaiset keskustelut yksilövalmentajien kanssa auttaa. Näin nuoren on mahdollista luoda tulevaisuuden unelmia, joiden toteutumiseen saadaan voimaa sekä menneestä että nykyhetkestä. Yhdessä voidaan luoda riittävän pieniä ja siksi toteutettavia askelmia kohti tavoitetta.

Starttivalmennuksessa ei varsinaisesti ole työtoimintaa, paitsi silloin jos valmennus toteutuu samassa organisaatiossa olevan työpajan työvalmennuksen kautta. Joskus työtoiminta vahvistaa starttiryhmää ja auttaa jatkossa nuoria siirtymään työpajan starttivalmennuksesta työvalmennukseen. Työvalmennuksessa valmentajan tuki, neuvot ja ammatillisten taitojen kehittäminen vahvistavat nuoren näkemystä niin itsestä työntekijänä kuin myös jonkin ammatillisen taidon osaajana. Opiskelu- ja työelämätaitojen kehittymistä seurataan työpajalla ja siihen myös kannustetaan nuorta itsearvioinnin avulla. Itsearvioinnissa nuori tarkastelee osaamisen kehittymistä työpajajaksolla oppimispäiväkirjan tai kuvallisen portfolion kautta. Kun nuori sanoittaa itsearvioinnin kautta omaa osaamistaan, hänen itsetuntonsa ja uskonsa omiin taitoihin vahvistuvat. Työvalmennuksessa nuori saa päivittäin palautetta osaamisestaan ja kyvyistään toimia työryhmässä sekä samalla tietoa omista mahdollisuuksistaan. Työpajatoiminnan avulla tulevaisuuden toiveet voivat alkavat vähitellen hahmottua ja konkretisoitua erilaisiksi opiskelu- ja työelämätavoitteiksi.

Susanna Palo
Kouluttaja
Valtakunnallinen työpajayhdistys