Kuntouttava työtoiminta kasvaa, mutta miksi?

Tässä blogisarjassa katsotaan työpajatoiminnan tilastoja sillä silmällä. Ai millä silmällä? No sellaisella, joka näkee lukujen taaksekin ja kertoo, että missä nyt mennään ja miksi. Tuo tietosi vuoteen 2016, hyppää kelkkaan! Kirjoitussarjan takana TPY:n tilastoasiantuntija Ruth Bamming ja tieto- ja laatupäällikkö Reetta Pietikäinen.

Kerroimme edellisessä postauksessamme, että aikuisten valmentautujien määrä työpajoilla on kasvanut nopeasti. Kasvu liittyy osittain kuntouttavan työtoiminnan yleistymiseen. Kuntouttavan työtoiminnan osuus työpajojen palveluista on noussut viime vuosina merkittävästi. Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu pitkään työttöminä olleille henkilöille työllistymismahdollisuuksien ja elämänhallinnan parantamiseksi, ja siihen ohjaudutaan aktivointisuunnitelman laatimisen kautta. Tässä kohderyhmässä aikuisia on ollut nuoria enemmän. Toisaalta kuntouttavan työtoiminnan osuus on kasvanut myös nuorten kohdalla.

kuvio-1

Valmentautujat ohjaavan tahon toimenpiteiden mukaan vuosina 2010, 2011, 2013, 2014 ja 2015* Lähde: OKM/TPY ry, Valtakunnallinen työpajakysely

*kysymyksessä useita vastausvaihtoehtoja

Kuntouttavassa työtoiminnassa työpajoilla olevien määrä on jo ohittanut työkokeilussa ja palkkatuella olevien määrät. Vuonna 2015 46 % työpajojen valmentautujista oli kuntouttavassa työtoiminnassa, 29 % työkokeilussa ja enää 10 % palkkatuella. Kuntouttava työtoiminta on tarkoituksenmukainen palvelu silloin, kun yksilö tarvitsee ennen kaikkea toimintakykynsä tukemista. Työkokeilua ja palkkatukea koskevien säädösten tiukentuminen ja työllisyysmäärärahojen pienentyminen on kuitenkin johtanut siihen, että asiakkaita ohjataan kuntouttavaan työtoimintaan, vaikkei heillä ole kuntoutuksellisen palvelun tarvetta. Väärään palveluun joutuminen ei ole kenenkään etu. Valmentautujan osalta tilanne on turhauttava: pikemminkin lannistava kuin voimauttava. Kuntouttavasta työtoiminnasta ja työpajoilla siihen liittyvän valmennuksen sosiaalisesti vahvistavista vaikutuksista se ei myöskään anna oikeaa kuvaa.

TE-palveluiden toimipisteiden ja henkilöstön karsiminen sekä sähköisten palveluiden suosiminen on myös heikentänyt asiakkaiden mahdollisuuksia yksilölliseen ja kasvokkaiseen palveluun. Tämä on pitkittänyt työttömyyttä ja hidastanut työpajoille ohjautumista. Nyt työpajatoiminnan tarjoamaa valmennuksellista tukea tarvitseva ammattikoulutettu työtön nuori voi joutua odottamaan TE-toimiston 1. linjalla kohtuuttoman kauan ilman palvelua. Ainoa keino päästä työpajalle voi olla riittävän pitkän työttömyyden seurauksena ajautua ensin 2. tai 3. linjalle ja sieltä lopulta kuntouttavaan työtoimintaan työpajalle. Prosessi olisi nopeampi ja vaikuttavampi, jos nuori voitaisiin ohjata työpajalle jo aiemmin työkokeiluun tai palkkatuettuun työhön.

Kuntouttavasta työtoiminnasta jatketaan koulutukseen ja työhön huomattavasti harvemmin kuin työkokeilu- ja palkkatukijakson jälkeen. Tämä liittyy sekä valmentautujien erilaisiin lähtötilanteisiin ja tarpeisiin että palveluiden erilaisiin tavoitteisiin. Kuntouttava työtoiminta toimii hyvin väliaskeleena seuraavaan palveluun, kuten työkokeiluun tai palkkatukeen, ennen avoimille markkinoille sijoittumista.

Kaikkien kannalta on tarkoituksenmukaista saada kullekin asiakkaalle hänen tarpeisiinsa ja tavoitteisiinsa oikeasti vastaava palvelu ja oikeaan aikaan. Se ei tällä hetkellä toteudu kuntouttavan työtoiminnan kohdalla.

Seuraavassa kahdessa blogitekstissä tullaan kuvaamaan tarkemmin työpajatoiminnan sisältöjä ja valmentautujien vaikuttamismahdollisuuksia. Ne ilmestyvät joulukuussa.

Lue Työpajatoiminta 2015 -raportti:

http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2016/08/tyopajatoiminta2015.html

Valmentautujia vuonna 2015 kaksi kertaa niin paljon kuin vuonna 2007

Mitä sinun tulisi tietää työpajatoiminnasta juuri nyt? Osa 1

Tässä blogisarjassa katsotaan työpajatoiminnan tilastoja sillä silmällä. Ai millä silmällä? No sellaisella, joka näkee lukujen taaksekin ja kertoo, että missä nyt mennään ja miksi. Tuo tietosi vuoteen 2016, hyppää kelkkaan! Kirjoitussarjan takana TPY:n tilastoasiantuntija Ruth Bamming ja tieto- ja laatupäällikkö Reetta Pietikäinen.

mind-map

Työpajatoiminta tavoittaa aiempaa enemmän valmentautujia: valmentautujien kokonaismäärä on jopa kaksinkertaistunut vuodesta 2007 vuoteen 2015. Voidaan katsoa, että työpajatoiminnalle on yhä vahvemmin tarvetta, ja se on myös löytänyt vakiintuneen paikan palvelujärjestelmässämme.

Työpajalla valmennuksen ja työn kautta tapahtuvan tekemällä oppimisen avulla parannetaan yksilön mahdollisuuksia päästä eteenpäin koulutukseen ja työelämään. Valmennuksella kehitetään työtaitoja ja työelämäosaamista sekä tuetaan kunkin omien tarpeiden mukaan kykyä toimia omassa elämässään ja hallita arkeaan.

TPY toteutti toimeksiantona opetus- ja kulttuuriministeriön vuoden 2015 työpajatoimintaa koskevan kyselyn. Kyselyyn vastasi 200 työpajaorganisaatiota. Ensimmäisen kerran OKM:n kysely on toteutettu vuonna 2004, ja silloin siihen osallistui n. 170 työpajaa. Kysely on suunnattu ensisijaisesti niille työpajoille, jotka ovat saaneet nuorten työpajatoiminnan valtionavustusta. Kyselyn ulkopuolelle jää joitakin sellaisia työpajoja, jotka eivät ole tämän rahoituksen piirissä, koska ne palvelevat vain aikuisia tai saavat rahoituksensa muista lähteistä.

Vanhimmat työpajaorganisaatiot on perustettu ennen vuotta 1990 (12 %). Reilu kolmannes nykyisistä työpajoista on käynnistänyt toimintansa 1990-luvulla (35 %) ja neljännes 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä (27 %). Viime vuosina on perustettu taas runsaasti uusia työpajoja: kolmannes työpajoista on aloittanut toimintansa viimeisen viiden vuoden aikana (30 %). Yhtäältä tämä kertoo siitä, että hankemuotoisina toimineita työpajoja on viime vuosina vakinaistettu. Voidaan myös katsoa, että kunnat kokevat työpajat yhä tärkeämmiksi työllisyydenhoidon kumppaneikseen, ja työpajat tavoittavat kohderyhmänsä.

Työpajatoiminnan järjestäjänä toimii yleisimmin kunnallinen organisaatio (68,5 %, 137 organisaatiota). Yhdistyksiä on 33 organisaatiota (16,5 %), säätiöitä 21 (10,5 %) ja yrityksiä 5 (2,5 %). Kooltaan säätiöiden työpajat ovat keskimääräistä suurempia ja kunnalliset työpajat puolestaan yleensä suhteellisen pieniä. Keskimäärin työpajoissa oli lähes 120 valmentautujaa vuoden 2015 aikana. Noin puolet työpajoista palvelee vuosittain alle sataa valmentautujaa, mutta yhdeksässä työpajassa valmentautujia oli yli 500.

Työpajojen organisaatiomuodot vuonna 2015

kuvio1

Lähde: OKM/TPY, Valtakunnallinen työpajakysely

Valmentautujien määrä työpajatoiminnassa on lisääntynyt, ja vauhdikkainta kasvu on ollut vuodesta 2007 vuoteen 2010. Viime vuonna valmentautujien kokonaismäärä hypähti uudestaan muutamalla tuhannella, ja valmentautujia oli tuolloin yhteensä 25 450, kun vuotta aikaisemmin heitä oli 23 170. Myös alle 29‑vuotiaiden valmentautujien määrä oli vuoden aikana hieman lisääntynyt: heitä oli vuonna 2015 yhteensä 14 730, eli 530 henkilöä enemmän kuin vuonna 2014.

Erityisesti aikuisten valmentautujien määrä työpajoilla on noussut: vuonna 2015 heitä oli yhteensä 10 290, kun vuonna 2013 määrä oli vielä 8 180. Aikuisten valmentautujien määrän nousuun liittyviä tekijöitä käsitelläänkin sarjamme seuraavassa postauksessa. Työpajahenkilöstön määrä on kasvanut selkeästi vuodesta 2007, mutta pysynyt viime vuodet suunnilleen samalla tasolla. Tämä kertoo osaltaan kuntien heikoista taloustilanteista: valmentajia ei ole ollut mahdollista palkata lisää suhteessa kasvaviin valmentautujien määriin. Myöskään palkkatuella ei ole pystytty työllistämään valmennushenkilöstöä aiemmassa määrin. Toisaalta on toki hyvä, että työpajoilla on vakinaista henkilöstöä enemmän kuin ennen. Toiminta tarvitsee kuitenkin riittävät resurssit ollakseen vaikuttavaa ja tuloksellista.

Työpajojen työntekijät ja valmentautujat vuosina 2007–2015

Kuvio2.png

Lähde: OKM/TPY ry, Valtakunnallinen työpajakysely

Sarjan seuraavassa osassa käsitellään kuntouttavan työtoiminnan nopeaa kasvua työpajatoiminnassa. Se ilmestyy viikon päästä maanantaina 21.11.

Lue Työpajatoiminta 2015 -raportti:

http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2016/08/tyopajatoiminta2015.html

Hyvinkäällä työpaja onkin ravintola keskellä kauppakeskusta

wtwilla-yleiskuva

”Työkokeilijoilta, opiskelijoilta sekä ravintolan asiakkailta tullut palaute on ollut positiivista ja rohkaisevaa. Maksavissa asiakkaissa on ollut niin kaupunkilaisia kuin eri alojen vaikuttajia. Ainakin toistaiseksi ravintolan olemassaolo perustuu toissijaisesti taloudelliseen kannattavuuteen – mutta muut tulokset luovat uskoa ensivuoden suunnitelmiin”, kirjoittaa työelämäpalveluiden päällikkö Heikki Kallunki HRAKS Hyvinkään -Riihimäen Seudun Ammattikoulutussäätiöstä.

On marraskuu vuonna 2015. Syksyisen aamun tehdessä aamutoimiaan kuljen Hyvinkään rautatieasemalta kohti määränpäätäni, kauppakeskus Willaa. Jälleen on yhden vuoden päättyminen kohtapuolin käsillä. Paljon on HRAKS:n väellä tehty asioita. Tänäkin vuonna ylitetään asetetut tavoitteet ja monella rintamalla…mutta ei kaikilla. Jotain on jäänyt hampaankoloon; liian moni asiakkaistamme on edelleen vailla mahdollisuutta päästä kokeilemaan ja ennen kaikkea näyttämään osaamistaan. Mutta ehkä tämä uusi Work&Train -toimintamalli raivaa osaltaan asiakkaillemme uusia väyliä kohti omia haaveita, tavoitteita ja unelmia.

Nimenmukaisesti ravintola-kahvila Work & Train Willassa HRAKSin työkokeilijoilla ja Hyrian opiskelijoilla on mahdollisuus harjoitella ja tehdä työtä oikean yrityksen tehtävissä. W&T poikkeaa tyypillisestä yrityksestä mm. siinä, että alueen yrittäjät voivat palkata itseään miellyttävät tekijät omiin tarpeisiinsa suoraan ravintolasta – osa-aikaisesti, kokonaan, palkaten tai vuokraten. Elämme yhteiskunnassa, jossa työhön pääsemiseksi vaaditaan papereita, jotka usein puuttuvat hakijoilta. W&T-konseptissa työkokeilijalla tai opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa osa- tai kokotutkintoja ravintolassa ja päästä näin unelmissaan eteenpäin.

wtwilla-ruoka

Willan liikkeiden mainosvalot kajastavat kelmeästi torialueen ylitse. Monessa kaupassa työntekijät ovat jo työn touhussa. En malta olla tähyilemättä kauppakeskusrakennuksia yhdistävälle käytävälle, jossa meidän tekijämme valmistautuvat avaamaan ravintolan ovet ensimmäistä kertaa. Tämä on hyvin erilainen maailma kuin mihin yleensä olen tottunut työpajaympäristöissä; yleensä ei olla niin keskeisellä paikalla kaupunkia, ei etenkään keskellä kauppakeskusta. Missä ovat ne turvalliset seinät, joiden sisälle valmennus ja koulutus on totuttu kätkemään? Toimintaa on helpompi järjestää kun ei ole ulkopuolisia heti nurkilla haastamassa ja syrjemmässä ovat pienemmät tilakustannukset. Näiden pohjalta me usein ratkaisut tehdään tai joudutaan tekemään. Mutta kauppakeskusriski on nyt otettu. Omaa sisäistä arviointiani en kuitenkaan pysty vaientamaan; ”olikohan tässä mitään järkeä perustaa ihan oikea kunnon ravintola kaupungin ykköspaikalle?”

Mitä sitten opimme?

Taas on syksyn usvat päällä, kun astun kauppakeskuksen käytävältä W&T -Willan sisälle lounaalle. Nyt on lokakuu 2016. Ravintolassa on vielä muutama paikka vapaana, tunnelma on leppoisa ja rauhallinen. Tilaan päivän keiton ja istun vapaana olevaan kahdenhengen pöytään. Niin…tämä paikka on ollut kohta vuoden avoinna. Mitä ravintola on tuottanut kenellekin?

Työkokeilijoilta, opiskelijoilta sekä ravintolan asiakkailta tullut palaute on ollut positiivista ja rohkaisevaa. Maksavissa asiakkaissa on ollut niin kaupunkilaisia kuin eri alojen vaikuttajia. Ainakin toistaiseksi ravintolan olemassaolo perustuu toissijaisesti taloudelliseen kannattavuuteen – mutta muut tulokset luovat uskoa ensivuoden suunnitelmiin. Kaikkia tavoitteita emme vielä ole saavuttaneet. Osa- ja kokotutkintoja syntyy ja ravintolasta työllistytään hyvin eteenpäin, mutta ajatus siitä, että kauppakeskuksen muut ravintolat saisivat hetkelliseen tarpeeseen työvoimaa, ei vielä toimi hyvin. W&T –Willa on kuitenkin saanut alueella ja myös sen ulkopuolella paljon huomiota ja näkyvyyttä. Ehkä ensivuonna yksi uusista harjoittelutehtävistä voisi olla ravintolapäällikön toimenkuva – tarjoaisimme siis lisää haasteita ja mahdollisuuksia sekä nuorille että kauppakeskuksen työnantajille.

wtwilla-interior

Vuoden alusta W&T –Willa on tarjonnut 31 työkokeilijalle ja 25 opiskelijalle valmennus- ja oppimisympäristön. Työkokeilijoista suurin osa on lähtenyt eteenpäin noin 2-3 kuukauden jälkeen. Heistä 52% on mennyt töihin tai koulutukseen, 32% johonkin muuhun toimenpiteeseen kuten työkokeilujaksolle HRAKS:n toiseen valmennusympäristöön tai yritykseen, etsivään nuorisotyöhön jne..

Työkokeilijoiden polut ja tarinat antavat todelliset kasvot ja painoarvot saavutetuille luvuille. Yhdellä suuntana ovat liiketalouden opinnot Metropoliassa ja sen myötä tavoitteena työt ulkomailla, toisella taas takana pidempi matka tähän pisteeseen – kokemuksen saaminen ja mahdollisesti osatutkinto on se mitä hän juuri nyt tarvitsee.

Havahdun mietteistäni ja maksan lounaani. Matkaa jatkaessani ajatukset siintää jo kohti tulevaa. Puhelimen piippausääni ilmoittaa saapuneesta sähköpostista. Luen Sitrasta lähetetyn postin otsikkoa hieman myhäillen; ”Onko Suomen suurin haaste se, että osaamista ei tunnisteta?”