Nuoren matka työpajalla

Nuori nainen tulee Nuorten Taidetyöpajan kuntouttavan työtoimen haastatteluun tammikuussa 2013 yhdessä TYP:in työntekijänsä kanssa. Haastattelijana oli mukavan oloinen pajan naisohjaaja. Nuori kertoi avoimesti oman tarinansa ja elämäntilanteestaan, jossa hän asui kahdestaan pienen lapsen kanssa, masennuskausistaan, paniikkihäiriöstään ja ahdistuksesta, kun ei tiennyt mitä tekisi tulevaisuudellaan. Oman kertomansa mukaan hän ei osaisi oikeastaan mitään, harrastuksia ei ollut eikä liiemmin mitään mielenkiinnon kohteitakaan. Arki pyöri lapsen ehdoilla, kaverit ja perhe hänelle olivat tärkeitä ja heitä näkikin säännöllisesti. Tukiverkostoa oli arjessa, mutta silti olo oli useasti yksinäinen ja tarpeeton.

Työvalmentaja kuuntelija tarkasti nuoren tarinaa. Hän sanoi ettei, päällepäin huomaisi tai uskoisi, että hän kärsisi paniikkihäiriöstä tai masennuksista. Mutta totesikin että harvemmin niitä päältäpäin näkeekään. Nuori oli ulkoisesti huoliteltu, meikattu, tukka nätisti laitettu ja siistit vaatteet. Valmentaja sanoi, että nuori kertoi ihailtavan avoimesti omista vaikeista asioistaan ja kuulosti siltä, että pajajakso olisi tässä elämäntilanteessa hyödyllinen. Ei mennyt montaa päivää, kun työvalmentaja soitti ja kertoi Reili-pajalle tulevan pari peruutusta. Nuori nainen saisi paikan ja hän otti sen vastaan. Hänelle oli hiukan epäselvää, mitä paja voisi hänelle antaa, mutta ajatus siitä tuntui hyvältä, että saisi arkeen kolmena päivänä viikossa tekemistä ja seuraa ja olisi joku aikuinen, jolle voisi tarvittaessa puhua. Hän oli kokenut pajaohjaajan jo haastattelussa turvalliseksi ja kannustavaksi.

Paja alkoi tammikuun alussa. Ensimmäinen päivä jännitti nuorta todella paljon. Ahdisti. Hengittäminen oli hankalaa. Kädet hikosivat. Tuntui, ettei jalat totelleet. Silti hän meni pajalle, sillä vaihtoehdot sillä hetkellä olivat joko mennä ja kohdata omat pelot ja ahdistus tai sitten jäädä edelleen kotiin, jolloin ahdistus vain kasvaisi todennäköisesti lisää.

Ryhmässä oli yhteensä kahdeksan nuorta, mikä vaikutti juuri sopivan kokoiselta porukalta. Ei liikaa uusia ihmisiä, joiden kanssa tulisi seuraavat kolme kuukautta viettää. Toisiinsa nuoret tutustuivat erilaisten tutustumisleikkien avulla. Ei tarvinnut kertoa itsestä kuin nimi ja muutamia juttuja mistä pitää.

Tekemistä oli monipuolisesti: kädentaidon juttuja, kokkausta, liikuntaa ja yhteisiä keskusteluhetkiä. Nuori oli luullut, ettei osaisi oikeastaan mitään, mutta asioita tehdessä hän huomasi useaan kertaan, että oli ollut täysin väärässä. Hän teki mm. hienoja kankaanpainantatöitä, neulahuovutusta, keramiikkatöitä ja jopa taulun niin, että taulupohjatkin tehtiin alusta alkaen itse. Taulusta tuli niin kiva, että se pääsi nuoren seinälle. Liikunnassa hän oli monella tapaa taitava ja tykkäsi kovasti, kun pääsi kokeilemaan erilaisia lajeja, mm. sirkusta ja boulderointia. Yhteisissä keskusteluhetkissä juteltiin nuorten elämästä, niin tulevasta kun menneestäkin eri menetelmien avulla. Kertoi hyvästä, tiiviistä ja luottavaisesta ryhmähengestä, että kaikki pystyivät kertomaan hyvin avoimesti oman tarinansa. Niitä kuunnellessa nuori ajatteli, että jotkut hänen ongelmansa olivat hyvin pieniä monen muun nuoren ongelmien rinnalla. Asiat olivat saaneet äärettömät mittasuhteet kotona. Nyt niihin tuli hiukan perspektiiviä.

Pajalla ollessa tavoitteena oli miettiä jatkopolkuja, mitä kukakin tekee pajajakson jälkeen. Työpajajakso, kolme kuukautta on lyhyt aika nuoren elämässä. Nuoren toive oli  saada jatkaa Nuorten Taidetyöpajalla, esim. jollain toisella pajalla ja ehkä kokea, mitä on ohjaajan työ pajalla. Pajaohjaajilla oli tuolloin mahdollista ottaa omasta ryhmästään nuori itselleen apuohjaajan rooliin. Heitä kutsuttiin Taitotiimiläisiksi. Pajan ohjaaja ehdottikin, että nuori jäisi Reili-pajalle kyseiseen rooliin. Ohjaaja oli nähnyt nuoressa paljon potentiaalia. Hän oli muita kannustava ja rohkaiseva, avoin, empaattinen, kaikkien kanssa toimeentuleva ja lähti useasti esimerkillisesti ensimmäisenä tekemään uusiakin jännittäviäkin asioita innokkaasti. Palaute oli nuoresta hämmentävää. Ei hän itsessään ollut nähnyt noita piirteitä.

Ohjaaja otti nuoren mukaan pajaohjelman suunnitteluun ja opasti häntä ohjaajan työssä. Hän pääsi jopa pajalle hakevien nuorten haastatteluihin, mikä oli opettava ja luottoa lisäävä juttu. Myös työavaimen saaminen oli nuorelle iso juttu. Häneen uskottiin ja luotettiin niin, että sai talon avaimet itselleen.

Kolme kuukautta meni jälleen kerran nopeasti. Nuori oppi tuona aikana todella paljon niin ohjaamisesta kuin omasta itsestäänkin. Hän sai itse ohjata joitakin kädentaidollisia, liikuntaan ja kokkaukseen liittyviä juttuja, joita oli oppinut omalla paja jaksollaan. Palaute niin omalta ohjaajalta kuin muilta nuoriltakin oli pelkästään hyvää.

Nuori koki tarvitsevansa koulutusta alasta. Hän haki yhteishaussa yhteisöpedagogiksi opiskelemaan. Hän ei päässyt kouluun, mikä oli iso pettymys ja askel taaksepäin herkälle, kuntoutusvaiheessa olevalle nuorelle. Pajan ohjaaja oli kuitenkin nähnyt niin paljon potentiaalia alalle. Hän ehdottikin, että nuori jatkaisi apuohjaajana vielä syksyn ja niin hän jatkoi. Syksy meni hyvin ja nuori koki, että oma kunto ja jaksaminen parani, itseluottamus nousi ja hän pääsi tutustumaan monipuolisesti Nuorten Taidetyöpajan arkeen ja työhön. Jatkosuunnitelmana oli hakea keväällä uudestaan yhteishaussa kouluun, mutta sitä ennen piti kevääksi keksiä jotain tekemistä. Nuori päätti hakea palkkatukipaikkaa Taidetyöpajalta ja saikin paikan. Hän sai moneen vuoteen ensimmäisen työsopimuksen johonkin työpaikkaan.

Nuori siirtyi apuohjaajan roolista yhdeksi ohjaajaksi Voltti-pajalle. Vastuu ja työmäärä lisääntyi, mikä oli nuoresta vain hieno asia. Samalla oli hyvä ja oikea hetki siirtyä nelipäiväisestä viikosta viisipäiväiseen työviikkoon.

Isona vahvuutena nuorten kanssa työskennellessään hän koki oman kokemuksensa pajalaisena olemisesta. Hän pystyi työntekijänä antamaan nuorille vertaistukea. Kertomaan, että tietää miltä tuntuu, kun mieli on sairas, mutta myös siitä, kun mieli lähtee paranemaan ja mitkä asiat häntä ovat siinä auttaneet.  Vaikka elämässä on käynyt kuilun pohjalla, voi sieltä nousta ja saada itsensä siihen kuntoon, että pystyy käymään töissä ja saada tunteen, että kuuluu jälleen yhteiskuntaan. On paikkoja, joissa saa kuntoutua rauhassa juuri siihen tahtiin kuin itselleen on sopivaa, mennä tuetusti askel kerralla eteenpäin. Löytää omat vahvuudet ja saada itseluottamusta pieni pala kerrallaan, saada tuntea tunteen, että kuuluu johonkin ryhmään ja saa olla juuri sellainen kuin on, tulee kuulluksi ja nähdyksi, on joku muu kuin työtön mielenterveyspotilas.

Nuorten Taidetyöpajalla on myös oppisopimuspaikkoja nuorille. Nuorelle ehdotettiin tätä mahdollisuutta seuraava askeleena. Oppimisvaikeuksien vuoksi opiskelu ammattikorkeakoulussa ei olisi mahdotonta, mutta haastavaa ja voisi käydä raskaaksi. Lisäksi nuori oli huomannut, että hänen vahvuutensa oppijana on tekemällä oppiminen. Opiskeltavaksi alaksi valikoitui lasten ja nuorten erityisohjaaja, jota pystyi opiskelemaan Jyväskylässä Kristillisellä opistolla. Suunnitelmaksi muodostui, että nuori aloittaisi opinnot syksyllä 2014 ja opiskeluaikaa olisi syksyyn 2016. Samalla hän myös siirtyi jälleen toiselle pajalle ohjaajaksi. Opiskelut etenivät suurimmaksi osaksi suunnitelmien mukaan. Kaamosmasennus ja omassa henkilökohtaisessa elämässä tapahtuvat isot asiat vaikuttivat välillä omaan jaksamiseen, mutta niin työpaikalla pajalla kuin koulussakin häntä ymmärrettiin ja tuettiin.

Nuori sai tehtyä kaikki tutkinnon osat määrätyssä ajassa ja hän valmistui syksyllä 2016. Koko opiskeluaikansa hän oli saanut ollut toisen työntekijän työpari ja tehnyt samaa työtä kuin muutkin työvalmentajat. Nuoren vahvuudet ja oma kiinnostus oli yksilövalmennuksessa ja hän kävi mielellään nuorten kanssa yksilökeskusteluita, auttoi heitä askelia eteenpäin omilla portaillaan, teki yhdessä nuorten kanssa jatkopolkusuunnitelmia pajajakson jälkeen, piti pajaryhmille elämäntuokioita eri aiheista ja vei tutustumiskäynneille eri paikkoihin, joista voisi heille olla hyötyä jatkopolkuja ajatellen. Nuorilta tuli paljon kiitosta siitä avusta, mitä hän oli heille pajajakson aikana antanut. Monet olivat oppineet itsestään paljon ja löytäneet joko opiskelu- tai jatkopaikan. Yksi nuori oli kertonut, että hän oli ensimmäinen aikuinen, jolle oli kertonut omasta ahdistuksestaan ja paniikkikohtauksistaan ja hänen avullaan nuori oli päässyt ammattiauttajalle juttelemaan, hakenut kouluun ja päässyt opiskelemaan. Hän oli ollut juuri oikea aikuinen oikeassa kohtaa ja saanut oman tarinansa avulla nuoren avautumaan hänelle vaikeista asioita. Kuinka palkitsevaa se olikaan.

Nyt tämä vuonna 2013 Nuorten Taidetyöpajalle tullut nuori nainen kirjoittaa itsestään tätä tarinaa. Sain valmistumiseni jälkeen jäädä pajalle töihin Kuvasta viestiksi-pajalle yksilövalmentajaksi. Pystyn sanomaan itseäni Nuorten Taidetyöpajan vanhaksi nuoreksi, Taitotiimiläiseksi, palkkatukilaiseksi, oppisopimusopiskelijaksi ja työntekijäksi. Olen saanut tulla hauraana ja rikkinäisenä nuorena pajalle, kuntoutua omaan tahtiin askel kerralla, kompuroida matkan varrella, kasvaa ja kehittyä ammattilaisena, löytää omat vahvuudet ja päässyt käyttämään niitä. Olen saanut käyttää omaa tarinaani työvälineenä ja huomannut, kuinka paljon siitä on ollut apua. Olen kohdannut monta mahtavaa nuorta, nähnyt heidän kasvutarinansa ja saanut olla matkassa mukana. Olen kohdannut monta alan ammattilaista, joilta jokaiselta olen oppinut jotain, ja joilta olen saanut tukea ja apua silloin, kun sitä olen tarvinnut. En olisi pystynyt kuvittelemaan pajalle tullessani, että tämä matka olisi voinut mennä näin. Olen todella kiitollinen, että on olemassa paikkoja, missä on tällaisia ammattilaisia ja tehdään näin hienoja juttuja ja kiitollinen siitä, että saan olla osa sitä.

Kiitos!

Marika Korpela (Mallu)
työvalmentaja
Nuorten Taidetyöpaja, Jyväskylä

KUVI0277-2.jpg
Kuva: Miika Hänninen (kuvassa kirjoittaja Marika Korpela)

 

 

 

 

Enemmän timantteja

Yhteiskehittäminen on tuonut raamit hyvälle työlle

Meidän toiminnassa on ollut aina tärkeää kuunnella asiakasta ja kannustaa asiakkaita olemaan osallisia omaan elämäänsä. Vuoden 2018 aikana toiminnassamme tapahtui selkeä muutos kohti aitoa yhteiskehittämistä. Yhteiskehittäminen on asiakkaiden ja työntekijöiden uudenlainen kumppanuuteen perustuva yhteistyö, jossa fokuksena on tasavertainen kohtaaminen. Muutos tavallisesta kehittämisestä yhteiskehittämiseen ei tapahtunut itsestään, vaan sitä varten työskenneltiin systemaattisesti koko vuoden ajan niin henkilökunnan koulutuksella kuin toimintatapojen muutoksella. Konkreettinen iso muutos on ollut ottaa asiakkaat mukaan kaikkeen kehittämistyöhön. Aiemmin nuorten toimialaa kehitettiin työntekijöiden voimin. Nyt keväällä toista kertaa järjestettävässä kehittämistapahtumassa ovat mukana niin asiakkaat kuin verkostokin. Olemme saaneet todella hyvää palautetta ja nyt uskomme siihen, ettei paluuta vanhaan enää ole ja ainoa oikea tapa kehittää on yhteiskehittäminen.

HYRIA 1
Kuva: Jetro Stavén photography

Uskomme vahvasti, että vaikuttavin tulos tehdään yhdessä. Saavutamme tuloksia vahvalla työelämäyhteistyöllä ja monialaisella verkostotyöllä. Tarvitsemme toisiamme onnistuaksemme. Toimimme sujuvasti eri verkostoissa ja menemme rohkeasti yli organisaatiorajojen saadaksemme asiakkaallemme parhaan mahdollisen hyödyn. Kutsumme verkoston työskentelemään kanssamme ja olemmekin avanneet työtilamme myös verkoston käyttöön.

Oppilaitosyhteistyön timantteja

Oppilaitosyhteistyöhön olemme panostaneet jo vuosia ja nyt olemme siinä onnellisessa tilanteessa, että yhteistyö aidosti toimii. Olemme järjestäneet tapahtumia, joissa mukana on ollut sekä ammatillisen koulutuksen opiskelijoita kuin ammattikorkeakouluopiskelijoita opettajineen. Yhdessä tehden saadaan hienoja asioita tapahtumaan. Syksyllä 2018 Laurean amk-opiskelijat järjestivät meidän asiakkaille Työllisty ja Voimistu!- päivän, jossa kauneudenhoitoalan opiskelijat tekivät käsihoitoja, hiustenleikkuuta, pikakampauksia- ja meikkejä sekä hartiahierontaa. Tapahtumassa oli smoothiebaari, johon raaka-aineet saatiin lahjoituksena. Turvapuolen opiskelijat olivat tehneet tapahtuman turvallisuussuunnitelman. Hyvinvointialan yrittäjä piti liikuntatuokioita sekä motivaatioluennon. Opteamin edustaja kertoi työnhakuun vinkkejä. Päivä oli oikein onnistunut ja opiskelijat saivat aineistoa opinnäytetyöhönsä.  Tämä päivä oli loistava esimerkki yhteistyöstä eri oppilaitosten, yrittäjien ja säätiön kesken.

HYRIA 2
Kuva: Elina Syrjänen

Sujuvia siirtymiä

Vuoden aikana meillä on useampia tapahtumia, joissa opiskelijat ovat luonteva osa järjestelyjä. Näissä kaikki voittavat – opiskelijat saavat aitoa työkokemusta ja me pystymme tarjoamaan asiakkaillemme enemmän elämyksiä. Meillä on koko ajan eri alan opiskelijoita harjoitteluissa. Näitä samoja tutkinnonosia, joita opiskelijat meillä suorittavat, on myös meidän asiakkaiden mahdollisuus tehdä näytöillä. Olemme kehittäneet polut koulutuksesta säätiöön ja säätiöstä koulutukseen mahdollisimman jouheviksi. Meidän kantava ajatus ja idea on tarjota kaikkiin tilanteisiin palveluita. Meillä on konsortioyhteistyön kautta äärettömän hyvät mahdollisuudet kopata kiinni lähes kaikista. Tämä yhteistyö mahdollistaa myös tutustumiset eri aloihin, korttikoulutuksien tarjoamisen säätiön asiakkaille, yhteisten aineiden preppauksen työpajajaksolla sekä tuetut koulutussopimusjaksot pajoilla.

HYRIA 3
Kuva: Jetro Stavén photography

Viimeisenä timanttina haluan nostaa digitaalisuuden. Tässä olemme ottaneet harppauksia eteenpäin viimeisen kolmen vuoden aikana. Nyt meillä niin työntekijöillä kuin osalla asiakkaista pilvipalvelut ovat luonteva osa päivittäistä työtä. Sähköpostissa ei tarvitse lähetellä yhdessä muokattavia tiedostoja, kun ne voivat olla OneDrivessa kaikkien muokattavana samaan aikaan. Tikulle tallentaminen on katoava luonnonvara, onneksi! Yhä useampi kokous pidetään Skypen tai Teams-sovelluksen videoneuvotteluna. Ryhmävalmennuksia meillä streemataan Zoomilla, jotta kaikkialla meidän säätiön yksiköissä voidaan kuunnella samaa valmennusta yhtäaikaa. Ryhmävalmennuksista voidaan tehdä myös tallenteita, joita voidaan katsoa jälkikäteen. Videoiden teko on tullut koko henkilöstölle tutuksi yhteisten DreamBrokeriin ladattavien tehtävien kautta. Tällä hetkellä kuvaamme perehdytysvideoita. Videoiden kautta voidaan tehostaa toimintaa huomattavasti ja saada henkilöstön osaaminen paremmin hyödynnetyksi. Whatsapp, Facebook, Messenger on jo aivan arkipäivää varmasti jokaiselle. Yhä useampi käyttää työssään Bit.lyä, Padlettia, Kahoottia, Doodlea ja Twitteriä. Rohkeus kokeilla uusia digihärpäkkeitä on tarttuvaa ja jännittävistäkin asioista tulee arkipäivää.

Haluankin innostaa kaikkia menemään pois omalta mukavuusalueelta ja innostumaan uusista asioista. Muista organisaatioista löytyy huipputyyppejä ja mitä paremmin tutustuu oman kaupungin ja miksei muidenkin kaupunkien, organisaatioihin, sitä helpompaa yhteistyö on ja lopputulemana asiakas hyötyy ja saa enemmän mahdollisuuksia hyvään elämään. Näistä kaikista nostamistani timanteista pääset kuulemaan lisää Valtakunnallisilla Työpajapäivillä Hyria säätiön rinnakkaisseminaareissa.

Nähdään Työpajapäivillä Hyvinkäällä!

Kristiina Kauranen
työpajatoiminnan kehittäjä ja työvalmentaja
Hyria säätiö

Hyria säätiö sr toimii työllistymistä edistävänä ja syrjäytymistä ehkäisevä organisaationa Hyvinkäällä, Riihimäellä, Hausjärvellä ja Lopella. Palvelemme asiakkaita työkokeilun, kuntouttavan työtoiminnan ja työhönvalmennuksen sopimuksilla sekä etsivän nuorisotyön ja Ohjaamon palveluina 70 ammattilaisen voimin. Toiminnassamme on vuosittain yli 1750 asiakasta. Hyria säätiö on Hyvinkäällä 10.-11.4.2019 järjestettävien Valtakunnallisten Työpajapäivien paikallinen yhteistyökumppani.

#timanttistatoimintaa #työpajat #etsivänuorisotyö

 

 

”Yhdessä tekeminen yhteisten asiakkaiden hyväksi”

63bef235-9960-4218-a48e-df062166b262

TPY toteutti syksyllä 2018 työpajojen ja etsivän nuorisotyön toimijoille kyselyn yhteistyöstä Ohjaamojen kanssa. Kyselyyn saatiin 139 vastausta. Tässä blogitekstissä käsitellään kyselyn keskeisiä tuloksia. Kyselyn perusteella Ohjaamo-yhteistyön kehittämistä pidetään tarpeellisena – ja sille näyttää löytyvän hyvä tahtotila.

Yhteistyö vauhdittaa nuorten tilanteiden edistämistä

Valtaosa kyselyyn vastanneista työpajatoimijoista ja etsivistä tekee yhteistyötä Ohjaamon kanssa. Jos yhteistyötä ei ole, keskeisimmät syyt liittyvät pitkiin etäisyyksiin tai siihen, ettei alueella ole Ohjaamoa. Toteutettu yhteistyö on varsin moninaista ja vaihtelee tiedottamisesta ja asiakasohjauksesta samoissa tiloissa toimimiseen ja yhteiseen kehittämiseen. Ohjaamojen katsotaan parantaneen etenkin TE-palveluiden tavoitettavuutta. Myös asioinnin sosiaalitoimen kanssa nähdään nopeutuneen. Ohjaamo-yhteistyön myötä palveluiden kynnysten koetaan madaltuneen ja sitä kautta nuorten tilanteiden edistämisen vauhdittuneen:

Hienoa, että kaupungissa on Ohjaamo! Se on nopeuttanut nuorten asioiden eteenpäin saamista 🙂 (työpajatoimija)

Toimijoiden työnjaon selkiyttäminen

Etsivän nuorisotyön näkökulmasta olennaisin yhteistyön kehittämistarve liittyy työnjaon selkiyttämiseen, varsinkin Ohjaamoissa toteutettavien päivystysten osalta. Toiset etsivät pitävät hyvänä käytäntönä Ohjaamossa päivystämistä, mutta toisten mielestä tämä haittaa työn jalkautuvaa luonnetta. Moni painotti, että etsivän työn tulee toimia Ohjaamon yhteistyökumppanina – ei toteuttaa sen palveluja:

Ohjaamossa tulisi olla omat työntekijät, ja kehitettävä sitten yhteistyötä etsivien kanssa enemmän. Eikä niin, että etsivät tekevät Ohjaamon tehtäviä. (etsivä työ)

Myös työpajatoimijat toivat esille, että päällekkäisyyksiä Ohjaamojen kanssa löytyy, ja työnjako on osin jäsentymätöntä. Tarkennusta toivotaan etenkin Ohjaamojen rooliin palveluntuottajana. Moni katsoo, että Ohjaamojen tehtävä on nuorten ohjaus ja palveluihin ohjaaminen, ei palveluiden tuottaminen.

Työpajoille ohjautumisen lisääminen

Työpajatoiminnan näkökulmasta yhteistyön tärkein kehittämiskohde on nuorten työpajoille ohjautuminen. Moni toi esille, että ohjautuminen Ohjaamoista työpajoille on hyvin vähäistä suhteessa työttömien nuorten määrään.

Ohjaamoiden monialaisuuden ja seutukunnallisuuden vahvistaminen

Työpajatoimijat ja etsivät ovat huolissaan, tavoittavatko Ohjaamot riittävästi haasteellisessa elämäntilanteessa olevia nuoria. Heidän mukaansa Ohjaamojen tulisi tarjota palveluja nykyistä enemmän runsaasti tukea tarvitseville nuorille, ei vain suoraan työmarkkinoille tai koulutukseen suuntaaville. Sosiaali- ja terveyspalvelut – etenkin mielenterveyspalvelut – olisi hyvä saada Ohjaamoihin vahvemmin mukaan.

Moni vastaajista näkee haasteellisena, etteivät Ohjaamot palvele seutukunnallisesti: kehyskuntien nuoret ovat jääneet ilman palveluja. Toisaalta merkittävällä osalla nuorista ei ole mahdollisuutta päästä Ohjaamon palveluihin pitkien etäisyyksien vuoksi. Vastaajat toivovatkin, että Ohjaamon työntekijät jalkautuisivat säännöllisesti kehyskuntiin. Yhdeksi mahdollisuudeksi Ohjaamojen palvelujen saavutettavuuden parantamiseen nousee ns. satelliittirakenne, eli pienten kuntien ja haja-asutusalueiden työpajatoiminnan hyödyntäminen Ohjaamo-toiminnan toteuttamisessa.

Yhteinen palveluverkoston kehittäminen

Kyselyn perusteella etsivän nuorisotyön, työpajatoiminnan ja Ohjaamon työnjakoa on tarvetta tarkastella paikallisesti kokonaisuutena. Tarvitaan yhteistä palvelutarpeiden ja palvelujen mahdollisten päällekkäisyyksien kartoitusta, yhteistyökäytäntöjen jäsentämistä myös sopimuksin sekä molemminpuolisia yhteistyötä tukevia verkosto- ja työryhmäjäsenyyksiä. Yhteistyön nähdään tukevan palvelupolkujen eheyttä: sen avulla on mahdollista tarjota nuorelle parhaiten hänen tarpeisiinsa vastaavaa palvelua.

Kyselyn pohjalta laadittuun raporttiin pääset tästä.

Reetta Pietikäinen
vaikuttamistyön asiantuntija
Valtakunnallinen työpajayhdistys ry

Työpajalta opiskelupaikka, ammatti ja työpaikka

verhoilla

Monet ihmiset kokevat että alanvaihto on vaivalloista. Aikuisiällä ei enää haluta koulunpenkille ja monet kokevat oppivansa tekemällä, ei kirjoista pänttäämällä.

Olen nyt kolmekymppinen lahtelainen naishenkilö ja olin ihan samassa tilanteessa kolme neljä vuotta sitten. Alun perin olin ravintola-alalla ja se ei vaan ollut minun juttu. Onni potkaisi minua, sillä pitkän etsinnän jälkeen löysin tieni Lahdessa sijaitsevaan Työpaja Oven verhoomoon, josta sain palkkatukipaikan. Olen aina rakastanut käsillä tekemistä.

Verhoomossa minut otti vastaan työvalmentaja, jolla oli 40 vuoden kokemus verhoilutöistä ja vähän kaikesta muustakin. Oma kokemukseni taas rajoittui vaatteiden ompeluun ja erilaisiin käsitöihin. En kuitenkaan kokenut, että tästä olisi ollut mitään hyötyä. Ensimmäisenä työnäni sain kaavoittaa ja verhoilla lasten tuolin. Ensin vähän pelästyin ”Minäkö, ihan itsekkö?”, mutta pian muistin, että härkäähän pitää napata sarvista. Apua kysyin monen monta kertaa, koska tyhmiä kysymyksiähän ei ole. Sain työn valmiiksi kunnialla. Kun työvalmentajani huomasi kovan tiedonjanoni, hän valjasti osaamisensa ja alkoi haastaa minua yhä haastavampiin töihin. Mitä enemmän opin ja onnistuin, sitä enemmän janosin saada verhoilusta itselleni ammatin. Ohjaajani ei koskaan kiirehtinyt minua. Hän vahvisti heikkouksiani, antoi minun työskennellä itsenäisesti ja antoi rakentavaa palautetta. Mestari- kisälli suhde oli antoisa kummallekin meistä.

Jossain vaiheessa kysyin, olisiko oppisopimus mahdollista työpajalla. ”Emme tee oppisopimuksia”, oli vastaus. Mutta periksihän ei anneta. Jankkasin asiaa kaikille, jotka vain suostuivat minua kuuntelemaan. Samalla pyrin antamaan itsestäni 110 % jokaisena työpäivänä. Yhtenä kauniina aamuna minulle ilmoitettiin, että nyt ollaan valmiita tekemään poikkeus minun kanssani ja saisin olla oppisopimuskoekaniini.

Siitä alkoi vuoden oppisopimus. Suurimman osan asioista olinkin jo ehtinyt omaksua. Olihan minulla paras, käytännönläheinen työvalmentaja. Suoritin ensimmäiset kolme näyttöäni vain 4 kk oppisopimuksen aloituksesta. Kun kävin koululla pakollisilla teoriakursseilla, huomasin kuinka paljon edellä menin ”luokkatovereitani”. Sainhan sentään yksityisopetusta.

Valmistuin hyvillä arvosanoilla ja kovalla itseluottamuksella. Jäin kotiin äitiysloman ajaksi ja kun äitiyslomani loppui, soitin työvalmentajalleni pääsisinkö vielä uusintakierrokselle. Pääsinhän minä. Tuurasin ohjaajaani hänen lomiensa ajan. Valmensin muita, otin työtilauksia vastaan ja pidin huolta verhoomosta. Se oli kunniatehtävä. Jossain vaiheessa työvalmentajani ilmoitti, että hän jää eläkkeelle ja kehotti minua hakemaan hänen paikkaansa. Niin tein ja sainkin paikan. Astuin isoihin saappaisiin, mutta kokemukseni takia uskon pärjääväni hyvin. Olenhan itse ollut samassa tilanteessa kuin suurin osa nyt valmennettavistani ja minulla on oman työvalmentajani hyvä esimerkki, jota seurata. Nyt tammikuussa aloitin vielä toisen oppisopimuskierroksen pajalla. Tällä kertaa suoritan kuntoutus-, tuki- ja ohjauspalveluiden erikoisammattitutkinnon (entinen työvalmentajan tutkinto).

Työpäiväni aikana saankin kuulla monesti ”en mä osaa, ei musta oo tähän”. Asenne on se, mikä ratkaisee, ei omaksutut taidot tai tiedot ja siitä pyrinkin muistuttamaan usein. Kaikki on mahdollista!

Sara Brasksara brask
työvalmentaja
Työpaja Ovi (Lahti)

 

 

 

 

Valtakunnallisen työpajayhdistyksen 22.toimintavuotta 2019 vietetään teemalla #timanttistatoimintaa. Vuoden aikana nostetaan esiin työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön tekijöitä, toimijoita, verkostoja ja hyviä käytäntöjä. Hyppää mukaan ja tutustu työpajojen ja etsivän nuorisotyön timanttisiin toimijoihin ja toimintaan kuluvan vuoden aikana myös muissa kanavissamme Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.

Nuorten syrjäytymisestä ei kiistellä – ehkäisevä työ nähdään arvokkaana

fb

Viime viikolla TPY:n toiminnanjohtaja Mari Ahonen-Walker avasi blogissaan TPY:n työpajoja ja etsivää nuorisotyötä koskevia tavoitteita seuraavalle hallituskaudelle. Tavoitteet julkistettiin 6.11. eduskunnan Kansalaisinfossa kaikkien eduskuntapuolueiden läsnä ollessa. Konkreettisia lupauksiakin kuultiin. Tässä blogissa palataan tilaisuuden keskusteluihin.  

Työpajojen ja etsivän nuorisotyön vaikuttavuus vakuuttaa – toiminnan rahoitus saatava pitkäjänteisemmäksi 

Päätöksentekijöiden kommenttipuheenvuorot osoittivat, että työpajojen ja etsivän nuorisotyön laadullinen ja määrällinen vaikuttavuus on noteerattu. Lähes kaikki puolueet nostivat esiin esimerkiksi Sovari-mittarilla saadut vaikuttavuustulokset. Todennettavissa oleva vaikuttavuus nähdään työpajatoimijoiden määrän kasvun rinnalla vahvana perusteena työpajojen rahoituksen lisäämiselle. Edustajat kannattivatkin yksimielisesti TPY:n tavoitetta työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön resurssien vahvistamisesta. – Syrjäytymisestä aiheutuvat kustannukset ovat peruste työpajatoiminnalle ja etsivälle nuorisotyölle, totesi vasemmiston Hanna Sarkkinen. 

– Rahoituksen epävarmuus vie fokuksen pois nuorten auttamisesta, huomautti kokoomuksen Raija Vahasalo.  – Kyse on sellaisista investoinneista, jotka varmasti maksavat itsensä takaisin, ja eivät ole pitkällä tähtäimellä meno, vaan tulo valtion kannalta, totesi RKP:n Fredrik Guseff. − Paras tunnustus, jonka työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö ansaitsevat, on vakaa rahoitus, kiteytti KD:n Antero Laukkanen. 

Työpajojen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyöllä hyviä tuloksia 

Yksi TPY:n hallitusohjelmatavoitteista on opinnollistamisen ja työpajojen tukipalveluiden liittäminen osaksi yksilöllisiä koulutuspolkuja. − Työpajojen toteuttama osaamisen tunnistaminen sekä tutkinnon osien ja kokonaisten tutkintojen suorittaminen mahdollistaa opiskelun niille nuorille, jotka ovat vaarassa pudota ammatillisesta koulutuksesta tai jotka asuvat alueilla, joilla ammatillinen koulutus on karannut kauas nuorten kodeista. 15-vuotiaana voi olla vaikeaa lähteä ammatillisen koulutuksen perään, joten työpajatoiminta voi olla tässä tukena, kertoi TPY:n toiminnanjohtaja Mari Ahonen-Walker. 

Kommenttipuheenvuoroissa kannatettiin työpajojen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyön tiivistämistä. Kokoomuksen Raija Vahasalo sanoi olevansa vaikuttunut työpajojen ja toisen asteen koulutuksessa yhteistyössä rakennetusta prosessista, joissa nuoria tuetaan opinpolulle, ja kannustikin jokaista työpajaa olemaan tiiviissä yhteydessä oppilaitoksiin.  

Vihreiden Pekka Haavisto nosti koulutuskeskusteluun myös lähiopetuksen tilanteen ammatillisessa opetuksessa sekä maahanmuuttajien, osa-työkykyisten ja romaniväestön tukemisen työhön ja koulutukseen kiinnittymisessä. 

Ohjaamisen rinnalla panoksia toimintaan 

Nuorten ohjaus ja monialainen yhteistyö nousivat tasaisesti esille puolueiden kommenteissa. Kaikki eivät pidä tämänhetkistä monialaista yhteistyötä ja sen organisointia riittävänä. – Vastuu nuoresta siirtyy henkilöltä toiselle nuoria palvelusta toiseen ohjattaessa, kun nuori tarvitsisi rinnalleen yhden luotettavan aikuisen vastaamaan hänen palveluprosessistaan, huomautti perussuomalaisten Mika Niikko. − Vaikka luodaan hienoja systeemejä, se ei auta nuorta, jos systeemin sisältä ei löydy välittävää, nuoren rinnalla kulkevaa aikuista, jatkoi puheenvuorossaan kokoomuksen Raija Vahasalo. − Nuori turhautuu etsiessään apua, pohti sinisten Matti Torvinen.  

Myös SDP:n Timo Harakka näki nykyisten palveluiden ongelmana sen, ettei yksi ja sama aikuinen kiinnity nuoren asioihin riittävästi. Hän jättikin seuraavalle hallitukselle neljän koon ohjenuoran: kiinnitytään, kuunnellaan, kohdataan, kannatellaan. − Palveluihin ohjaaminen ei riitä, vaan tarvitaan paikkoja, joihin ohjata, painotti vasemmiston Hanna Sarkkinen, ja mainitsi työpajat esimerkkinä palveluista, joiden riittävyyteen tulee panostaa ohjaamisen rinnalla. 

Työpajojen asema uudistuksissa otettava tarkasteluun 

TPY:n esittämä selvitys ja siihen pohjautuva kehittämisohjelma työpajojen aseman turvaamiseksi uudistuksissa sai kannatusta kaikilta puolueilta. − Työpajojen tuloksekas työ on turvattava maakunta- ja sote-uudistuksissa, mutta se vaatii selvittämistä. Tilanne ei ole yksinkertainen, ja aion tehdä kaikkeni, että ylipäänsä järjestöjen asema tässä muutoksessa turvataan, lupasi keskustan Aila Paloniemi. − Kaikkien puolueiden tulee pitää huoli työpajojen toimintamahdollisuuksien säilymisestä, korosti vasemmiston Hanna Sarkkinen. 

Myös työllisyyspalveluiden muuttuvat vastuut saivat kommentteja. − Kunnat ovat oikea yksikkö huolehtimaan työpajatoiminnasta, etsivästä nuorisotyöstä ja muusta työllistämisen edistämisestä, sanoi SDP:n Timo Harakka. Myös vasemmiston Sarkkinen pitäisi kokonaisvastuun julkisella taholla. 

TPY edellyttää hallitusohjelmatavoitteissaan nuorisotakuun riittävää resursointia, mikä huomioitiin myös puolueiden kommenteissa. Tilaisuudessa läsnä olleen Lauri Ihalaisen panos edellisen hallituskauden nuorisotakuussa sai edustajilta kiitosta yli puoluerajojen. – En voi enempää alleviivata Lauri Ihalaisen loistavaa työtä nuorisotakuun kehittämisessä. Ehkä seuraava hallitus voisi tehdä jonkinlaisen nuorisotakuun päivittämisen, pohti vihreiden Pekka Haavisto.  

Pois sektoriajattelusta 

TPY:n hallitusohjelmatavoitteissaan esittämä selvitys ja kehittämisohjelma työpajatoiminnan turvaamiseksi saivat kannatusta myös tilaisuuden yhteisessä loppukeskustelussa.  TPY:n varapuheenjohtaja Risto Tolonen pohti, miten saavutetaan sellainen yhteinen näkemys työpajatoiminnasta, jonka kaikki hallinnonalat voivat allekirjoittaa – jokainen sektori kun määrittelee työpajatoiminnan omasta vinkkelistään. Vastauksiksi esitettiin palveluiden tarpeen tunnistamista, yhteistä tahtotilaa ja sektoriajattelusta luopumista. Toisaalta myös työpajakentän moninaisuus nähtiin rikkautena edustajien puheenvuoroissa.  − Yhteinen toimenpideohjelma lähtee siitä, että te toimijat kokoatte erilaiset toimijat, tavoitteet ja kohderyhmät yhteen ja meillä hallinnossa tehtävänä on koota ja yhdistää resurssit ja päästä siiloista pois. Siten tämä menisi eteenpäin, uskoi vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto. Silta-Valmennusyhdistyksen toiminnanjohtaja Kimmo Kumlander painotti, että työpajoilla tehdään jo kaikkia niitä asioita, joita uudistuksissa peräänkuulutetaan. Tätä osaamista tulee nyt hyödyntää entistä vahvemmin! 

 

Anna Kapanen, viestintäpäällikkö
Reetta Pietikäinen, vaikuttamistyön asiantuntija
Valtakunnallinen työpajayhdistys

TPY:n hallitusohjelmatavoitteet

Työpajat ja etsivä nuorisotyö hallituskausien taitekohdassa

tennarit

TPY julkaisi marraskuun alkupuolella työpajoja ja etsivää nuorisotyötä koskevat tavoitteensa seuraavalle hallituskaudelle. Ne sisältävät konkreettisia tavoitteita toimintojen ja palvelujen laadun ja jatkuvuuden turvaamiseksi.   

Työpajatoiminnalla ja etsivällä nuorisotyöllä vahvistetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa. Toiminnan tarkoituksena on, että kaikilla siihen osallistuvilla olisi tasa-arvoiset mahdollisuudet olla mukana yhteiskunnassa. Vireillä olevat yhteiskunnalliset uudistukset kuitenkin haastavat merkittävästi toimintoja ja niiden järjestämisen edellytyksiä ja edelleen haasteellisissa tilanteissa olevien nuorten ja aikuisten palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta.   

Tätä taustaa vasten TPY asetti kolme keskeistä tavoitetta tulevalle hallitusohjelmalle:  

Työpajatoiminta turvataan muuttuvissa rakenteissa 

Työpajatoiminta on nykyisellään osa aktiivista koulutus-, työvoima- ja nuorisopolitiikkaa. Toiminta on helposti saavutettavaa ja sen lähipalveluluonne ja toimintaedellytykset tulee turvata yhteiskunnallisissa muutoksissa. Tämä on mahdollista, mikäli erilaiset toimijat, kuten kunnat, säätiöt ja järjestöt voivat jatkossakin toteuttaa työpajatoimintaa, ja ne voivat jatkossakin tuottaa laajasti nuorten ja aikuisten tarpeiden mukaisia palveluita ja toimenpiteitä. Työpajatoiminnan tulee olla yleishyödyllistä ja voittoa tavoittelematonta.  

Tavoitteen toteuttamiseksi TPY esittää työpajatoiminnan kattavaa selvittämistä, jonka pohjalta toteutetaan toiminnan kehittämisohjelma. Tavoitteena olisi siten yhteensovittaa eri hallinnonalojen sääntelyä, toimenpiteitä ja rahoitusta sekä nuorten että aikuisten palveluissa.  

Opinnollistaminen ja työpajojen tukipalvelut osaksi yksilöllisiä koulutuspolkuja 

Heikossa työmarkkinatilanteessa olevien nuorten ja aikuisten osaamista on mahdollisuus vahvistaa työpajatoiminnan avulla. Toiminnan avulla voidaan selvittää omaa ammattialaa, tukea kiinnittymistä koulutukseen sekä ehkäistä opintojen keskeytymistä. Lisäksi sen avulla voidaan tunnistaa muualla hankittua osaamista ja tukea siirtymää koulutuksesta työhön. 

Jotta eri puolella Suomea asuvilla nuorilla ja aikuisilla olisi tasavertaiset mahdollisuudet hyötyä työpajojen ja koulutuksenjärjestäjien yhteistyöstä, sääntelyn, hallinnonalan sisäisten ohjeistusten ja paikallisten käytäntöjen aiheuttamia esteitä tunnistetaan ja poistetaan. TPY esittää, että hallitusohjelmaan tulisi kirjata koulutuksen järjestäjien ja työpajojen alueellinen kehittäminen, yhteistyön syventäminen ja näiden tukeminen valtakunnallisilla kehittämistoimilla.  

Nuorten työpajojen ja etsivän nuorisotyön resursseja vahvistetaan 

TPY:n 265 jäsenorganisaatiosta suurin osa tuottaa sekä työpajatoimintaa että etsivää nuorisotyötä. Näiden palveluiden piirissä oli viime vuonna yhteensä noin 44 000 nuorta ja aikuista eli keskisuuren suomalaisen kaupungin verran ihmisiä. Toimintojen valtakunnallinen kattavuus osoittaa sen, että palvelujen tarve on yhteiskunnallisesti tunnistettu.  

Toimintojen tuloksellisuudesta kerätään sekä määrällistä että laadullista tietoa. Nuorista 4/5 sijoittuu positiivisesti pajajakson jälkeen joko koulutukseen, työhön tai muuhun sellaiseen palveluun, jota he siinä elämäntilanteessaan juuri tarvitsevat. Kun näistä palveluista kysytään nuorilta itseltään, he kokevat ne erittäin mielekkäiksi.  

Kuitenkin erityisesti etsivän nuorisotyön rahoitus on perustunut pitkään erilaisille määräaikaisille ohjelmille ja työpajatoiminnan rahoitusosuus on jämähtänyt viiden vuoden takaiselle tasolle, vaikka uusia toimijoita on tullut kentälle runsaasti. TPY katsoo, että toimintojen valtionrahoituksen tulee heijastella näitä olosuhteita ja tarjota vakaa ja pysyvä tuki kentän työlle. Lisäksi TPY esittää, että uudessa hallitusohjelmassa jatketaan nuorisotakuun toteuttamista riittävin resurssein ja taataan nuorille ohjauspalveluiden ohella myös rinnalla kulkevat ja matalan kynnyksen toiminnalliset palvelut.       

Yhdistyksen tavoitteet julkaistiin eduskunnan kansalaisinfossa 6.11. Ne saivat eduskuntapuolueilta positiivisen vastaanoton, ja puolueiden puheenvuoroissa kuultiin konkreettisia lupauksiakin. Seuraavan viikon blogissa palaamme näihin kannanottoihin.

Mari Ahonen-Walker
toiminnanjohtaja
Valtakunnallinen työpajayhdistys ry

Tarinani

Rickun työ4 (002)

Olin töissä siivoojana vain puolisen vuotta. Vihasin sitä. Masennuin ja lojuin kotonani itsesäälissä puolisen vuotta. Rahat hupenivat, kun en ollut yhteydessä Kelaan saatika työkkäriin. Pelkäsin.

Kuka auttoi?

Origo löysi minut kesken jätetyn koulun takia. He halusivat auttaa ja sitä minä tarvitsin. En jaksanut sitä elämää, jonka olin itselleni luonut.

Millä fiiliksillä pajalle?

Jännitti, mutta olin innoissani. Olin saanut uuden mahdollisuuden. Tykkäisiköhän minusta kukaan?

Mitä pajajaksolla tapahtui?

Sain uusia kavereita, jotka ovat mukanani vieläkin. Opin uusia asioita, keksin uutta tekemistä; piirtäminen ja kirjoittaminen oli taas kivaa!

Millaista apua sait?

Henkistä, järjellistä, taloudellista. Olen pelännyt Kelaa ja työkkäriä niin paljon, mutta sain apua, miten toimia niiden kanssa. En tuntenut oloani enää niin tyhmäksi.

Mitä voimavaroja löysit itsestäsi?

Minulla on vahva persoona, kun vaan uskallan päästää sen esiin. Olen kuullut olevani hyvällä tavalla erilainen ohjaaja, että kanssani tulee hyvin toimeen. Korjasin asennettani suurella tahdonvoimalla varmaankin, haha.

Kissat ovat aina olleet päällimmäinen syy. Perhe ja ystävät myös. Haluan tehdä parhaani ollakseni jotain, mistä muut voivat olla ylpeitä.

Miten sun elämä on muuttunut?

Olen ollut Alkulan tilalla jokusen vuoden, sekä Vaasan yliopistolla sarjakuvan sketsaajana. Aina ei ole helppoa, mutta pidän silti molemmista paikoista. On paljon asioita, missä tarvitsen vielä apua. En varmaan koskaan kuitenkaan saa itseäni enää täysin ehjäksi, mutta ei se haittaa. Nykyään uskallan kohdata ongelmani ihan eri tavalla…

Mitä sulle kuuluu?

Minä olen Ricku ja nykyään olen vahvempi.

Teksti: Ricku
Kuva: Ricku
Väliotsikot: Jinna, Rickun entinen valmentaja työpajalla

#nuorenpuolella