Mistä on hyvät työpajat tehty?

”…kehusta, kannustuksesta, hymystä, naurusta, kuuntelemisesta, kuulluksi tulemisesta, ymmärtämisestä, auttamisesta, valmennuksesta, onnistumisista… Lista on loputon.” Pohjanmaan työpajojen alueellisen ALU-verkoston koordinaattori, työvalmentaja Anna Turja pohtii kirjoituksessaan, millainen on hyvä työpaja verkostokoordinaattorin silmin. Työpajojen muuttuva toimintaympäristö edellyttää kehittämään hyvästä vielä parempaa.

Omnia Jani Laukkanen, maria.gnosspelius, 4.1.2017, Kädet leikkaa, tesktiilityöt, ta (1).jpg
Kuva: Jani Laukkanen / Espoon Omnian työpajat

Ammattitaitoisesta henkilökunnasta, viihtyisästä ja ajanmukaisesta tilasta sekä tietenkin osallistavasta, laadukkaasta ja asiakaslähtöisestä toiminnasta. Jatkuvaa kehittämistyötä kuitenkaan unohtamatta.

Työpajat on tehty myös paljon muusta; kehusta, kannustuksesta, hymystä, naurusta, kuuntelemisesta, kuulluksi tulemisesta, ymmärtämisestä, auttamisesta, valmennuksesta, onnistumisista… Lista on loputon. Jokaisella työpajalla on ne omat osa-alueet, joista työpajatoiminta koostuu ja tekee pajasta omaleimaisen. Jollakin pajalla on konkreettiset työosastot, jossakin toisaalla tehdään työtä seinättömän työpajan roolissa ja jonkun työpajan alla on monta eri yksikköä hajallaan ja valmennustyötä tehdään jopa palvelua ostavan asiakkaan kotona. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä tätä työtä, eikä ole yhtä oikeaa paikkaa tehdä tätä työtä.

Laadukas työ- ja yksilövalmennus koostuu ammattitaitoisista ja asiakaslähtöisistä kohtaamisista asiakkaan edun mukaisesti. Valmentajalta vaaditaan moniammatillista osaamista. Valmentajan täytyy osata kuunnella ja ymmärtää, kannustaa ja ratkoa yhdessä valmentautujan kanssa. Tätä työtä tehdään yhdessä valmentautujan kanssa ja edetään valmentautujan tavoitteita kohden. Aina polku ei kulje niin kuin valmentaja sen kuvittelee kulkevan. Asiakkaan suunnitelmat ja mieli muuttuu, joskus jopa päivittäin. Nämä tilanteet on vain osattava ottaa valmennustyössä huomioon ja sopeuduttava niihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että valmentajaa pyöritetään miten vain, ei, ei suinkaan. Tässä onkin haaste, että kuinka saadaan valmentautuja-asiakas motivoitumaan ja tarttumaan arjen todellisuuteen. Työpajalle onkin tärkeää, että henkilökunta kostuu ammattitaitoisista työntekijöistä, jotka osaavat toimia asiakaslähtöisesti tässä muuttuvassa maailmassa. Ajanmukaisesta koulutuksesta huolehtii meidän onneksemme mm TPY. Siitä kannattaakin ottaa kaikki hyöty irti.

Yhtenä erittäin tärkeänä osana työvalmennusta on se, että työtilojen tulisi olla viihtyisät ja ajanmukaiset. Työpajojen haasteena on useimmiten se, että saamme käyttöömme jonkun teollisuushallin tai muuten vain jo aikansa eläneen ympäristön. Tämä on fakta, jonka kanssa joudumme usein vain pärjäämään. Mutta arvatkaapas mitä: Myös edellä kuvatusta ilmestyksestä on mahdollisuus tehdä viihtyisä ja ajanmukainen ihmetys. Kyllä. Eikä rahaa aina tarvitse olla paljoakaan. Pelkällä paikkojen siivoamisella, järjestelemisellä ja pienellä tuunailulla saa jo paljon näkyvää aikaiseksi. Ajanmukaisuus vaihtelee alueittain ja siihen jokainen työpaja pystyy itse sanomaan vastauksensa parhaiten. Mutta se, että työpajoilla on usein huono imago ja maine ja ihmetellään, miksi nuoria ei työpaja kiinnosta, voi selitys olla yksinkertaisesti myös tässä.

Kannustaisinkin työpajaa luotsaavien henkilöiden kysymään nuorilta itseltään, minkälainen työpaja heitä kiinnostaisi, millaisessa ympäristössä he haluaisivat olla työpajajaksonsa aikana. Nuoria voi hyvin myös osallistaa toiminnan suunnitteluun. En tokikaan tarkoita sitä, että nuoret saisivat itse kaiken päättää tai että paja muovautuisi kaiken aikaa nuorten kiinnostuksien mukaisesti, eihän nyt tokikaan. Sillä, että nuoria kuunnellaan ja annetaan mahdollisuus vaikuttaa työpajan seiniin ja sisältöön on iso merkitys sille, että nuoria ohjautuisi työpajoille. Monissa nuorissa elää suuria taiteellisia ja luovia lahjakkuuksia, joten antakaamme heille mahdollisuus niiden taitojen kehittämiseen.

Yhtenä tärkeänä osana hyvää työpajaa on jatkuva kehittäminen ja kehittyminen. Vaikka työpajalla menisikin hyvin, on työpajan kehityttävä tässä koko ajan muuttuvassa yhteiskunnassa. Ei voi enää ajatella, että nyt tässä on hyvä ja tässä pysykäämme. Perinteisen työpajatoiminnan sisällön kehittäminen onkin sinällään pieni ja helppo homma, ja sitä varmasti tapahtuukin jokaisella työpajalla omien tarpeiden mukaisesti, mutta että pitäisi pystyä kehittymään ”yhteiskuntakelpoisena”, siinä sitä työsarkaa riittääkin. Ympärillämme velloo sote- ja maakuntauudistukset, kasvupalvelu-uudistukset ja ministeriöt käynnistävät aktiivimalleja ja kehittelevät uusia hankkeita liittyen tulosperustaisiin hankintoihin jne. Nyt jos koskaan tulisi työpajojen herätä tähän todellisuuteen, joka saattaa hiukan hirvittää.

Ei muuta kuin hommiin!

Anna Turja,
työvalmentaja, Alu-koordinaattori
Vaasan kaupunki
Kyrönmaan työpaja Arpeeti 

 

 

Kolme vuosikymmentä työpajakentällä

Yli 30 vuotta nuorisotyön kentällä toiminut Erik Häggman siirtyi Lounais-Suomen aluehallintoviraston nuorisotoimen ylitarkastajan tehtävästä hyvin ansaituille eläkepäiville tänä keväänä. Valtakunnallisen työpajayhdistyksen Anne Välimaa istui vielä kerran työpajakentän grand old manin kanssa alas muistelemaan menneitä ja pohtimaan tulevaa.

Työpajakenttään Erik kertoo saaneensa ensikosketuksen jo 80-luvun puolivälissä, kun Vaasan työpajalla pitkäaikaistyöttömät ja nuoret korjailivat polkupyöriä. Työpajarahoituksen vakiintumisen myötä kontaktit suoraan työpajoille lisääntyivät 90-luvulla. Työpajatoiminnan suurimpana muutoksena näiden kolmen vuosikymmenen aikana Erik pitää työpajojen valmennuksen ammattimaistumista.

Alkuvaiheessa työpajoilla toimi paljon pitkäaikaistyöttömiä ohjaajina, mutta nykyisin valmentajat ovat pääsääntöisesti omaan työhönsä kouluttautuneita ammattilaisia ja työvalmentajien rinnalle on palkattu yksilövalmentajia. Erik näkee, että TPY on omalla toiminnallaan vienyt ammattimaisuutta eteenpäin. ”Koskaan ei olla valmiita, mutta nyt ollaan jo aika hyvässä tilanteessa”, kiteyttää Erik nykytilannetta.

Toiseksi suureksi muutokseksi Erik nimeää nuorten tilanteen muuttumisen haasteellisemmaksi. Alkuvaiheessa nuorten työpajoilla oli paljon ammattiin kouluttautuneita nuoria, jotka vain odottelivat työpaikan löytymistä. Nyt rinnalle on tullut moniongelmaisuus sekä mielenterveys- ja päihdeongelmat, minkä lisäksi moni nuori on käynyt pelkän peruskoulun. Nuoret ovat muuttuneet ja nuorten ympäristö on muuttunut. Samalla valmentajien työ on muuttunut entistä vaativammaksi ja heiltä vaaditaan entistä enemmän ammattitaitoa räätälöidä kullekin nuorelle sopivia polkuja. Tässä Erikin mielestä onkin työpajatoiminnan suuri vahvuus: Työpajatoimijat ovat olleet riittävän aktiivisia, on pysytty muutoksessa mukana. On pysytty nuorten iholla, oltu avoimia ja ymmärretty, että pitää muuttua, kun kohderyhmäkin on muuttunut.

Kolmantena suurena muutoksena Erik nostaa esiin siirtymisen ostopalveluihin ja toiminnan keskittymisen monilla paikkakunnilla suurempiin organisaatioihin. Suurempien yksiköiden hyvänä puolena Erik näkee, että samalla palveluista muodostuu suurempia kokonaisuuksia, joissa on valmentautujille enemmän mahdollisuuksia ja erilaisia polkuja joista valita.

TPY:n rooli työpajakentällä

Erik on tehnyt Valtakunnallisen työpajayhdistyksen kanssa tiivistä yhteistyötä koko yhdistyksen 20-vuotisen historian ajan. TPY:n roolia näiden vuosikymmenten aikana tapahtuneessa muutoksessa Erik pitää keskeisenä; ilman TPY:tä ei oltaisi siinä, missä nyt ollaan. Esimerkkeinä TPY:n toiminnasta Erik nostaa esiin valmentajien kouluttamisen ja pajasisältöjen kehittämistoiminnan. ”Koko ajan on menty eteenpäin ja TPY on kehittänyt omaa toimintaansa. 2010-luvulla TPY:n rooli erityisesti edunvalvonnassa on ollut mahtava, ei oltaisi tässä ilman sitä… Työpajat ja etsivä nuorisotyö ovat nuorisopolitiikan airuita, samoin TPY, ne ovat tuoneet nuorisopolitiikkaan uutta näkökulmaa.”

”Jatkossakin TPY:llä on iso rooli hahmottaa, mitä asioita työpajatoiminnassa pitäisi tulevaisuudessa tehdä”, sanoo Erik. Suurimpana haasteena Erik näkee sen, että suuri määrä alle 30-vuotiaita nuoria on pelkän peruskoulun varassa. Työelämä on muuttunut nopeasti, kaikessa vaaditaan osaamista, eikä pelkällä peruskoulupohjalla oleville synny enää uusia työpaikkoja. Työpajoilla pitää miettiä, miten voidaan tukea ammatillisen pätevyyden ja lisäkoulutuksen hankkimista, ja tässä opinnollistaminen on isossa roolissa. ”Kokonaisuuteen liittyy haasteena, miten ammatillisen koulutuksen uudistus ja yhteistyö alkaa toimimaan. On mietittävä, mikä työpajojen rooli on asiakkaiden näkökulmasta, miten se on resursoitavissa ja ketkä ovat mahdolliset yhteistyökumppanit”, sanoo Erik. Jatkossa myös starttipajojen ja taidepajojen merkitys nousee Erikin näkemyksen mukaan keskeisemmäksi.  Erik uskoo, että taiteeseen perustuvilla menetelmillä päästään käsiksi moniin mielenterveyden haasteisiin, kunhan toiminta on tavoitteellista ja sopivan kunnianhimoista.

Erik uskoo työpajatoimintaan panostettavan jatkossakin resursseja, mutta pari suurta kysymysmerkkiä ovat maakuntauudistuksen tuomat muutokset sekä työllisyysmäärärahojen taso ja käyttö. Erik kannustaa työpajatoimijoita tekemään aktiivista edunvalvontaa omilla alueilla, kunnissa, maakunnissa ja työvoimahallinnon suuntaan. Työpajojen alueellisten ALU-verkostojen ja ALU-koordinaattoreiden rooli edunvalvonnassa voi Erikin mukaan olla merkittävä, sillä yksittäisten organisaatioiden mahdollisuudet edunvalvontatyöhön ovat rajalliset. ”Verkottumisella ja jatkuvalla dialogilla voidaan raivata tilaa rahoituksellisesti ja toiminnallisesti”, Erik huomauttaa.

Eläkepäivät tehokkaaseen käyttöön

Eläkepäivillä Erik aikoo edelleen ”ottaa OLYMPUS DIGITAL CAMERA
päivät tehokkaaseen käyttöön” ja panostaa entistä enemmän liikkumiseen ja lukemiseen. Myös unkarin kielen opinnot ja Unkarissa sijaitseva viinitila saavat nyt enemmän aikaa. Jatkossakin Erik aikoo ottaa aktiivisesti osaa yhteiskuntakeskusteluun erityisesti lapsi- ja nuorisopolitiikan puolella. Valtakunnallisen työpajayhdistyksen kunniajäsenenä Erik osallistuu myös Valtakunnallisille Työpajapäiville Jyväskylässä.

 

Hyvästä yhteistyöstä kiittäen ja antoisia eläkepäiviä Erikille toivottaen,
koko TPY:n väki
 
Erik Häggmania haastatteli TPY:n Anne Välimaa 30.1.2018

 

Mahdollisuuksia sanktioiden sijaan – aktiivimallin vaikutuksia työpajatoimintaan

kuvitus työpaja 4Laki aktiivimallista tuli voimaan tämän vuoden alussa. TPY toteutti jäsenorganisaatioilleen helmikuussa kyselyn, jolla kartoitettiin näkemyksiä aktiivimallista ja sitä, miten aktiivimalli on näkynyt työpajakentällä lain voimassaolon alkuvaiheessa. Aktiivimalliin liittyviä kyselyjä tullaan jatkossa toteuttamaan säännöllisesti. Tässä blogitekstissä peilataan ensimmäisen kyselyn tuloksia.

Aktiivimalli ei ole ratkaisu työllisyyden edistämiseen. Heikossa työmarkkina-asemassa olevat tarvitsevat tukea, kannustusta ja palveluita – eivät sanktioita ja keppiä. Aktiivimalli herättää työttömissä epävarmuutta ja ahdistusta. Tarvetta on päinvastoin voimavarojen vahvistamiselle ja uusien mahdollisuuksien avaamiselle. Aktiivimalli on työttömiä syyllistävä ja kasvattaa epäluottamusta yhteiskunnallista järjestelmää kohtaan. Aktiivimallilla ei työllisyystavoitteita täytetä:

”Epäoikeudenmukainen, tarpeeton ja resurssien hukkaamista. Se, että työttömät yrittävät täyttää tällaista, osin mahdotonta velvoitetta, ei lisää sellaista aktiivisuutta työttömien työnhakijoiden keskuudessa, jollaiseen lainsäätäjä sillä pyrkii.”

Aktiivimalli on sysännyt vastuun työllistymisestä yksin työttömille, vaikka mahdollisuudet aktiivisuusvaatimuksen täyttämiseen eivät ole heistä riippuvaisia. Hallituksen ns. kymppilista* ei käytännössä edistä riittävästi työllistymistä tai tue aktiivisuusvaatimuksen täyttämistä. Palkkatyön löytäminen etenkin haja-asutusalueilla on yrittämisestä huolimatta vaikeaa. TE-palveluita on karsittu rajusti ja kohdennettu sähköisiin palveluihin, jotka eivät heikossa työmarkkina-asemassa oleville ole riittäviä. Kolmannen sektorin työllistämistoiminnalle olennaista palkkatukea on merkittävästi vähennetty. Työllistymistä tukevia muita palveluita ei myöskään ole tarpeeksi tarjolla. Ohjaamotkin tarvitsevat palveluita, joihin nuoria ohjata. Resurssipaikkailuista huolimatta ammatillinen koulutus on ollut mittavien leikkausten kohteena. Palkkatulon ja etuuksien yhdistäminen on edelleen liian monimutkainen ja hidas prosessi.

Aktiivimallissa aktiivisuus määritellään kapeasti: hyväksyttyä aktiivisuutta ovat ainoastaan TE-hallinnon määrittelemät toimenpiteet. TE-toimisto myös tekee päätöksen työnhakijan pääsystä palveluihin. Aktiivivisuusvaatimus tulee voida täyttää myös esim. arjenhallintaa tukevissa palveluissa ja vapaaehtoistyössä. Nyt aktiivimalli ei tarjoa tukea työllistymiseen tai tuo uusia mahdollisuuksia niille, jotka tukipalveluita eniten tarvitsisivat. Tilanne on ristiriitainen ja työttömän kannalta kohtuuton.

Aktiivimalli on jo nyt lisännyt työpajapalveluiden kysyntää monella alueella. Yhä useampi työtön työnhakija on ollut suoraan yhteydessä työpajoille ja selvitellyt mahdollisuuksiaan päästä palveluihin: ”Työpajalle otetaan yhteyttä päivittäin, aktiivimalli on lisännyt suoria yhteydenottoja. Pajat ovat täynnä ja jonotuslista pitkä!”.

On hienoa, että työpajatoiminta kiinnostaa. Työpajapaikat on tarkoituksenmukaista kuitenkin varata niille, jotka aidosti tarvitsevat valmennuspalveluita. Työpajatoiminta ei voi toimia vain työttömyysturvaleikkurin ehkäisytoimena: toiminnan tulee jatkossakin olla yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa, suunnitelmallista ja tavoitteellista. Yhteydenottojen lisääntyminen kertoo toisaalta ihmisten aktiivisuudesta ja tarpeesta turvata toimeentulonsa ja toisaalta työpaikkojen ja esim. palkkatukipaikkojen puutteesta:

”Pienessä kunnassa usea työnhakija-asiakas on kysynyt mahdollisuutta kuntouttavaan työtoimintaan, kun muutakaan ei löydy eikä ole tarjolla. Ei näillä asiakkailla edes ole palvelutarvetta ko. palveluun, mutta kaikkeen ollaan valmiita lähtemään! Yhdessä sosiaalityön kanssa selvitellään perusteita ja kerrotaan, mikä on oikea palvelu.”

*http://valtioneuvosto.fi/kymppilista

Reetta Pietikäinen
vaikuttamistyön asiantuntija
Valtakunnallinen työpajayhdistys ry

Alueellista koordinaatiotyötä renkailla

”Alueen hyvinkin erilaisten toimintaympäristöjen tuntemus ja toimijoiden kohtaaminen aika ajoin ihan kasvokkain tukevat koordinaationtyön tavoitetta yhdessä kehittämisestä ja alueellisen tasa-arvon toteutumista,” kuvaa ALU-koordinaattori ja Pellon kunnan työllisyysvastaava Outi Rautio työpajojen alueellista verkostotyötä maantieteellisesti suurimmalla verkostoalueella.

Outin blogi

Vuosiin en purkanut matkalaukkuani. Pelkkä työmatkani oli 830 kilometriä, työssä liikuin Inarin ja Hangon välimaastossa. Vuonna 2016 päätin tyhjentää tuon matkalaukun ja työmatka lyheni 40 minuuttiin. Mutta eipä aikaakaan, kun huomasin jälleen omistavani kaksi hammasharjaa: toinen on kotona hammasmukissa, toinen valmiina matkalaukussa.

Siirsin siis jälleen toimistoni osittain renkaille ja aloitin työni alueellisena koordinaattorina Lapin ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastojen alueilla. Toiminta- alueeni on vaatimattomat 167 523,03 km2 eli Lappi, Pohjois- Pohjanmaa ja Kainuu, reilusti puoli Suomea. Pohjois-Pohjanmaan alueella on 21, Kainuun 4 ja Lapissa 19 valtionavustusta nuorten työpajatoimintaan saavaa toimijaa ja siksipä työssä liikun nyt Inarin ja Pyhäjärven välimaastossa.

Alu-koordinaatiotyö perustuu koordinaattorin ja kentän toimijoiden väliseen vuorovaikutukseen. Se on viestien lähettämistä, vastaanottamista, vaihtamista ja tulkintaa, johon kuuluu luottamus, tiedonkulun avoimuus ja sosiaalinen vastavuoroisuus. Tietoa ei vaan välitetä osapuolelta toiselle vaan sitä tuotetaan ja tulkitaan yhdessä. Suomi on pitkä maa ja laajalla toiminta- alueellani osa tästä vuorovaikutuksesta tapahtuu verkossa. Verkossa tapahtuva vuorovaikutus ei kuitenkaan koskaan täysin korvaa kasvokkaista vuorovaikutusta eikä yksistään näin ollen voi olla alueellisen tasa-arvon toteutumisen tae. Alueen hyvinkin erilaisten toimintaympäristöjen tuntemus ja toimijoiden kohtaaminen aika ajoin ihan kasvokkain tukevat koordinaationtyön tavoitetta yhdessä kehittämisestä ja alueellisen tasa- arvon toteutumista.

Ja siksi vietin toimistossani renkailla ensimmäisen toimintavuoden aikana yli 100 työpäivää ja vaikka tiellä oli paikoin liukasta ja ruuhkaa, hartioita särki ja väsytti, kertyi kilometrejä mittariin reilut 32 000. Ja matka jatkuu…

Outi Rautio
pohjoisen Suomen ALU-koordinaattori
työllisyysvastaava, Pellon Kunta

Tutustu pohjoisen Suomen ALU-verkostotoimintaan ALU-verkkosivuilla:

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnat
Lapin maakunta

Avartti työpajatoiminnassa

”Elämyspajan käyneet nuoret ovat ulkokäyttöön soveltuvia, niin kuin kaikki halutessaan. Asenne ratkaisee.” Sampo Salo ja Katri Niskala Jyväskylän kaupungin Nuorten Taidetyöpajalta kertovat kirjoituksessaan Avartti-ohjelman hyödyntämisestä työpajalla. Avartti on 14–24-vuotiaiden kansainvälinen seikkailukasvatukseen perustuva toimintaohjelma. Avarttia esitellään Valtakunnallisilla Työpajapäivillä Jyväskylässä 18.-19.4.2018.

avartti Jkl

Elämyspaja on yksi Jyväskylän Nuorten Taidetyöpajan työpajaryhmistä. Elämyspajalla nuoret ovat voineet jo parin vuoden ajan osallistua myös Avartti-ohjelmaan. Avartti on 14–24-vuotiaiden kansainvälinen seikkailukasvatukseen perustuva toimintaohjelma. Maailmalla se tunnetaan nimellä ”The International Award for Young People”. Vuosittain ohjelmaan osallistuu 1,4 miljoonaa nuorta 140 maassa. Avartin toimintojen avulla voidaan tukea nuorten kasvua yhteiskunnan aktiivisiksi ja vastuullisiksi jäseniksi vaikuttamalla nuorten itsetunnon kasvuun sekä tietojen ja taitojen kehittymiseen. Ohjelman avulla nuoret oppivat taitoja, joista voi olla hyötyä myöhempää uravalintaa varten.

Elämyspajalla toimitaan ryhmässä luonnossa liikkuen, retkeilyyn ja ryhmän ohjaamisen taitoihin tutustuen. Toiminnassa hyödynnetään erilaisia seikkailukasvatuksen menetelmiä, esimerkiksi retkeilyä, kiipeilyä ja toimintakokemusmenetelmiä vuodenaika huomioiden. Pajan aikana suunnitellaan ja toteutetaan erilaisia projekteja ja retkiä. Elämyspajan ryhmä toteuttaa ohjaustilanteita myös ulkopuolisille ryhmille. Pajatyöskentelyyn kuuluvat myös erilaiset tutustumiskäynnit ja tulevaisuuden suunnittelu. Elämyspaja on seikkailukasvatuksellinen prosessi, jossa toimitaan ryhmässä omaa itsetuntemusta ja mukavuusalueen rajoja tutkiskellen.

Avartin avulla nuoret ovat osallistuneet toiminnan suunnitteluun ja tällä tavoin monipuolistaneet Elämyspajan ohjelmaa. Nuorten valitsemia harrastuksia on tehty pajapäivien aikana. Avartti-ohjelmaa pystyy soveltamaan työpajatoiminnassa helposti ja se on toiminut myös hyvänä motivointikeinona pajanuorille. Avarttia tehdessä nuoret ovat valinneet harrastuksikseen esimerkiksi valokuvausta, frisbeegolfia, boulderointia, leipomista, blogin kirjoittamista, kuntosalia, roolipelaamista ja ryhmänohjausta. Mieleenpainuvimmat kokemukset nuorille on kenties jäänyt Avartin seikkailusta ja muista metsäretkistä. Retkillä on saatu kokemuksia itsensä voittamisesta, pärjäämisestä haastavissa olosuhteissa ja yhdessä koetuista hauskoista jutuista. Myös se, että kaikki ei aina mene ihan tuubiin, on koettu opettavana ja mieleen jääneenä asiana.

Muut pajaryhmät ovat kommentoineet, että Elämyspajan nuoret tunnistetaan hajusta. Tämä on totta. Ja ryhmän nuoret ovat siitä ylpeitä. Elämyspajan käyneet nuoret ovat ulkokäyttöön soveltuvia, niin kuin kaikki halutessaan. Asenne ratkaisee.

 

Sampo Salo, vastuuvalmentaja
Katri Niskala, vastuuvalmentaja
Jyväskylän kaupungin Nuorten Taidetyöpaja/Elämyspaja

Jyväskylän kaupungin nuorisopalveluiden Nuorten taidetyöpaja on 18.-19.4.2018 Jyväskylässä järjestettävien Valtakunnallisten Työpajapäivien paikallinen yhteistyökumppani

Lue lisää Avartista

 

Miksi työpajoilla ei ole ainoastaan työtä, vaan myös toimintaa? Mitä on sosiaalinen vahvistuminen työpajatoiminnassa?

”Nuorella voi olla menneisyydestä pirstaleinen kuva eli hän ei kykene yhdistämään mennyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta samaan kertomukseen itsestään. Yhdessä voidaan luoda riittävän pieniä ja siksi toteutettavia askelmia kohti tavoitetta”, kirjoittaa TPY:n kouluttaja Susanna Palo.

Kuvat ja logot - Omnia Jani Laukkanen maria.gnosspelius 4.1.2017 Käsi piirtää taustalla tunnista

Kuva: Espoon Omnian työpajat / Jani Laukkanen

Työpajatoiminta rakentuu starttivalmennuksen, kuntouttavan työtoiminnan, työkokeilun tai työhönvalmennuksen ryhmistä. Tämä moninaisuus takaa sen, että erilaisista elämäntilanteista tulevat, erilaiset taidot omaavat nuoret löytävät itselle sopivan valmennuspalvelun, josta ponnistaa kohti omannäköistä koulutus- ja työelämäpolkua.

Starttivalmennusryhmässä eli matalimman kynnyksen toiminnassa pyritään vahvistamaan nuorten sosiaalisia taitoja eli vuorovaikutus- ja ryhmätyötaitoja. Tämä tapahtuu pienessä ryhmässä keskustelujen sekä luovien ja toiminnallisten harjoitteiden avulla. Olennaista starttivalmennuksessa on nuoren identiteetin, itsetunnon ja oman ymmärryksen vahvistaminen. Haastavassa elämäntilanteessa oleva nuori saa starttiryhmästä paikan, jossa hän voi ns. kirjoittaa oman elämäntarinansa eheäksi. Nuorella voi olla menneisyydestä pirstaleinen kuva eli hän ei kykene yhdistämään mennyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta samaan kertomukseen itsestään. Tässä voivat starttiryhmien luovat menetelmät, keskustelut ryhmässä sekä henkilökohtaiset keskustelut yksilövalmentajien kanssa auttaa. Näin nuoren on mahdollista luoda tulevaisuuden unelmia, joiden toteutumiseen saadaan voimaa sekä menneestä että nykyhetkestä. Yhdessä voidaan luoda riittävän pieniä ja siksi toteutettavia askelmia kohti tavoitetta.

Starttivalmennuksessa ei varsinaisesti ole työtoimintaa, paitsi silloin jos valmennus toteutuu samassa organisaatiossa olevan työpajan työvalmennuksen kautta. Joskus työtoiminta vahvistaa starttiryhmää ja auttaa jatkossa nuoria siirtymään työpajan starttivalmennuksesta työvalmennukseen. Työvalmennuksessa valmentajan tuki, neuvot ja ammatillisten taitojen kehittäminen vahvistavat nuoren näkemystä niin itsestä työntekijänä kuin myös jonkin ammatillisen taidon osaajana. Opiskelu- ja työelämätaitojen kehittymistä seurataan työpajalla ja siihen myös kannustetaan nuorta itsearvioinnin avulla. Itsearvioinnissa nuori tarkastelee osaamisen kehittymistä työpajajaksolla oppimispäiväkirjan tai kuvallisen portfolion kautta. Kun nuori sanoittaa itsearvioinnin kautta omaa osaamistaan, hänen itsetuntonsa ja uskonsa omiin taitoihin vahvistuvat. Työvalmennuksessa nuori saa päivittäin palautetta osaamisestaan ja kyvyistään toimia työryhmässä sekä samalla tietoa omista mahdollisuuksistaan. Työpajatoiminnan avulla tulevaisuuden toiveet voivat alkavat vähitellen hahmottua ja konkretisoitua erilaisiksi opiskelu- ja työelämätavoitteiksi.

Susanna Palo
Kouluttaja
Valtakunnallinen työpajayhdistys