Me pyritään tuottamaan sellainen kokemus, että nuori tuntee itsensä merkitykselliseksi ja tärkeäksi

jns nuve.png
Kuva: Joensuun Nuorisoverstas ry

Olin yhtenä kevättalven perjantaina koulutuksessa, joka käsitteli vaikuttavuuden johtamista. Etsimme vastauksia siihen, mitä vaikuttavuutta tuotat päivittäin ja mitä vaikuttavuus meidän toiminnassa tarkoittaa?

Sinä päivänä muotoilin vihkooni seuraavia lupauksia meidän toiminnasta:

”Me pyritään tuottamaan sellainen kokemus, että nuori tuntee itsensä merkitykselliseksi ja tärkeäksi.”

”Sun elämä on ainutlaatuinen ja sulla on kyky oppia ihan omalla parhaalla tavallasi. Olet hyvä ja mukava ja sulla on mahdollisuus saada kavereita ja uusia tuttuja. Täällä sua ei kiusata.”

Tuo koulutuspäivä vahvisti sitä tietoa, että numeeristen tietojen lisäksi on ehdottoman tärkeää kerätä myös kokemustietoa laadullisia mittareita käyttäen. Työpajoilla ja etsivässä nuorisotyössä on ollut jo vuosia käytössä Sovari, joka vastaa juuri tähän tarpeeseen. Mikä vielä parasta, että Sovari on kansallisesti yhteismitallinen eli eri toimijoiden tuloksia voi jossain määrin vertailla. Sovari on meillä käytössä niin työpajatoiminnassa kuin etsivässä nuorisotyössäkin.

Vuosien mittaan olemme saaneet Sovarissa kaikenlaista palautetta. Herkullisimpia ovat ne negatiiviset vapaasti kirjoitetut palautteet, jotka antavat aihetta joidenkin prosessien ja työpajakäytäntöjen kehittämiseen. Luotamme nuoriin myös kehittämisessä. Sovarin tulosten saamisen jälkeen järjestämme aina nuorten raadin, jossa keskustellaan toiminnan kehittämiskohdista. Parhaat ratkaisut ovat jo valmiina nuorten ajatuksissa, kun vain muistaa heiltä kysyä.

Olemme myös ottaneet mittarin tulokset mukaan vaikuttamiseen mm. rakentamalla muutamia infograafeja, koska tuloksista on hyvä kertoa myös sidosryhmille ja vaikuttajille. Infograafit on julkaistu myös yhdistyksemme Facebookissa.

Sovarin sisällöt vastaavat niitä sosiaalisen vahvistamisen tavoitteita, jotka nuorten työpajoille ja etsivään nuorisotyöhön on asetettu. Kysely ei ole ihan helppo eikä lyhyt. Työpajatoimintaan olemme myös kehitelleet väliarviointiin oman keskustelupohjan, joka vastaa Sovarin teemoja. Näin nuoret myös oppivat sanallistamaan vahvistumistaan sekä ymmärtävät ehkä paremmin Sovarin kysymykset. Tarkoituksena on saada valideja vastauksia.

Ja vielä tuohon keväiseen koulutuspäivään… Taas kertaalleen totesin, että meillä työpajoilla on käytössämme aika edistykselliset ja asiakaslähtöiset työkalut, joilla voimme osoittaa laadukkaan työn tulokset ja vieläpä kansallisesti vertaillen.  Tervetuloa muiltakin sektoreilta tutustumaan! Asia, jota meidän pitää tehdä enemmän, on työmme näkyväksi tekeminen niin somessa kuin muissakin medioissa sekä suoralla tiedottamisella sidosryhmille.

Ulla Mänttäri-Tikka
toiminnanjohtaja
Joensuun Nuorisoverstas

Infograafeja Joensuun Nuorisoverstaan vaikuttavuudesta

Hallitusohjelma lupaa hyvää työpajatoiminnalle ja etsivälle nuorisotyölle

simon-maage-706908-unsplash

Maanantaina julkaistiin hallitusohjelmaneuvotteluiden tulos, Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Viiden puolueen yhteinen voimainponnistus on tunnistanut nuorten syrjäytymisen isoksi yhteiskunnalliseksi haasteeksi ja hallitusohjelma sisältääkin monta toimenpidettä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi, nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi ja nuorten koulutustason parantamiseksi. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen on nostettu keskeiseksi hallituksen päätöksentekoa ohjaavaksi tavoitteeksi. Monesta toimenpidekirjauksesta kuitenkin puuttuu vielä aikaikkuna toimenpiteiden toteuttamiselle, ja niiden rahoitus nojaa vahvasti työllisyysasteen kasvuun.  

Hallitusohjelma lupaa nyt hyvää työpajatoiminnalle ja etsivälle nuorisotyölle. Kirjausten mukaan ”Etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vahvistetaan.” Lisäksi ”kehitetään valtakunnallinen digitaalinen järjestelmä helpottamaan yhteys- ja yksilöintitietojen siirtämistä etsivälle nuorisotyölle”.  Työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön merkitys nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä on selkeästi tunnustettu!    

Työllistymiseen tukea

Kuten hallitusohjelmassa on todettu, jatkossa työllisyysasteen nosto tulee olemaan haastavaa. Olennaista onkin nyt lisätä osatyökykyisten, nuorten, vaikeasti työllistyvien ja maahanmuuttajien osallistumista työmarkkinoille. Hallitusohjelmassa painotetaan aktiivisen työvoimapolitiikan merkitystä ja nostetaan esille työllisyyspalveluiden kehittäminen. Tämä on tarkoituksenmukaista. Työpajakentän kokemusten mukaan TE-palveluiden karsiminen on jättänyt heikossa työmarkkina-asemassa olevia palveluiden ulkopuolelle. Hallitusohjelmassa ollaan parantamassa työllisyyspalveluiden saatavuutta ja laatua, ja luvataan varata tarvittavat henkilöresurssit henkilökohtaisen palvelun takaamiseksi. Hienoa! 

Positiivista on myös, että tarkoituksena on kehittää välityömarkkinoita, parantaa työhönvalmennuksen ja mielenterveyspalveluiden saatavuutta sekä lisätä palkkatuen käyttöä, nostaa vaikeasti työllistyvien palkkatuen enimmäismäärää ja poistaa kolmannen sektorin palkkatukikatto. Kuntoutusjärjestelmää ollaan uudistamassa kuntoutuskomitean esitysten pohjalta.  

Nuorisotakuun mukaisesti nuorille luvataan taata työ-, työharjoittelu-, työkokeilu-, työpaja-, oppisopimus- tai kuntoutuspaikka kolmen kuukauden aikana työttömyyden alkamisesta. Nuorisotakuuta edistetään nyt asiantuntijatyön pohjalta, mikä tarjoaa työlle hyvät lähtökohdat. 

Hallitusohjelman mukaan aktiivimallin leikkurit ja velvoitteet puretaan, kun työllisyysvaikutuksiltaan vastaavista toimenpiteistä on päätetty. Nämä toimenpiteet jäävät kuitenkin vielä konkretisoimatta. Työpajakentän kokemusten mukaan aktiivimalli on tuottanut epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia ja kasvattanut epäluottamusta yhteiskunnallista järjestelmää kohtaan. Heikossa työmarkkina-asemassa olevat ja esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tarvitsevat sanktioinnille perustuvan mallin sijaan arvostavaa kohtaamista, yksilöllistä tukea ja monialaisia palveluita. 

Sote-uudistus ja maakunnat 

Hallitus käynnistää sote-uudistuksen valmistelun, jossa sote-palveluiden järjestäminen kootaan 18 itsehallinnolliselle maakunnalle. Toisaalta hallitusohjelma vahvistaa kuntien roolia työllisyyspalveluiden järjestäjänä. Hallitusohjelman mukaan kuntouttavan työtoiminnan järjestelmä uudistetaan sosiaalisella kuntoutuksella, jossa huomiota kiinnitetään yksilölliseen kuntoutustarpeeseen työelämävalmiuksien ja yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistamiseksi. Suunta on oikea, mutta tarvitaan vielä selvittelyä ja vaikuttamistyötä: mitä työpajojen yleisimmän toimenpiteen uudistaminen merkitsee työpajapalveluille?  

Oppivelvollisuuden laajentaminen 

Isoina uudistuksina voidaan pitää oppivelvollisuusikärajan nostoa 18vuotiaisiin ja toisen asteen koulutuksen maksuttomuutta. Valtakunnallinen työpajayhdistys suhtautuu oppivelvollisuusikärajan nostoon myönteisesti, kun samalla huolehditaan nuorten koulukuntoisuudesta, parannetaan perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen laatua ja huomioidaan erilaiset oppimisympäristöt. Olennaista on turvata riittävät tukipalvelut niille nuorille, jotka tarvitsevat yksilöllistä ja erityistä tukea ja ohjausta. Hallitusohjelmassa on iloksemme nähty työpajatoiminta osana toisen asteen opiskelijoiden opiskelun tukemista. Työpajat voivat tarjota koulutusjärjestelmälle tukeaan aiempaa laajemmin ja asemoitua lähemmäs koulutuksen kenttää. Työpajatoiminnan monialainen ja joustava luonne osana koulutus-, työvoima- ja sosiaali– ja nuorisopolitiikkaa tulee kuitenkin säilyttää. 

Työpajatoiminnassa on pitkään tehty työtä valmentautujien osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisen tukemisessa. Hallitusohjelmaan kirjattujen kansallisten osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen periaatteiden laadinta istuu työpajakentälle hyvin: osaamisen näkyväksi tekeminen tukee sosiaalista vahvistumista ja edistää koulutukseen ja työhön sijoittumista. Yhteistyöllä on mahdollista laatia toimivat periaatteet ja järjestelmä, jolla tämä tapahtuu sujuvasti. 

Nuorten syrjäytymistä vähennetään ja osallisuutta vahvistetaan 

Nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja osallisuuden vahvistaminen on nostettu myös seuraavan valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelman (VANUPO) pääteemaksi. Valtioneuvoston hyväksymällä ohjelmalla linjataan tulevien nuorisoalan osaamiskeskusten toimintaa. Työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö ovat keskeisiä keinoja vähentää syrjäytymis ja työttömyyttä, tukea koulutuspolulla pysymis ja vahvistaa osallisuutta. Toivomme VANUPO:lta kunnianhimoa tavoitteiden toteutumiseksi ja uskallusta kokeilla uutta.  

Hallitusohjelmaan on nostettu mukana myös nuorisopolitiikan koordinoinnin parantaminen, mikä on hyvä uutinen. Haasteena on ollut nuorisoasioiden jakautuminen eri ministeriöille ja hallinnonaloille. Nyt on tarkoitus perustaa lapsi- ja nuorisopoliittinen ministerityöryhmä ja parantaa nuorisopolitiikan yhteistyötä eri toimijoiden kesken.  

Kaiken kaikkiaan hallitusohjelma näyttää hyvältä työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön ja niiden kohderyhmien – heikossa työmarkkina-asemassa olevien osalta. Työpajatoiminnan tukemiseen on varattu 2 miljoonaa euroa. Etsivän nuorisotyön digitaalisen järjestelmän rahoituksesta ei kuitenkaan ole tarkempia kirjauksia. Ilahduttavaa joka tapauksessa on, että arpajaislain muutoksen myötä väheneviä Veikkauksen määrärahoja ollaan kompensoimassa budjettivaroista. Näin ollen etsivän nuorisotyön rahoitusta palautetaan asteittain nuorisotoimen momentille. Nyt jäämme odottamaan tarkennuksia hallitusohjelmaan ja ohjelman tavoitteiden täytäntöönpanon aloittamista – ja aiomme olla siinä aktiivisesti mukana.   

 

Herttaliisa Tuure, toiminnanjohtaja, Valtakunnallinen työpajayhdistys ry
Reetta Pietikäinen, vaikuttamistyön asiantuntija, Valtakunnallinen työpajayhdistys ry

Verkkotyöpaja – yhteisöllinen ympäristö yksilöllisiin tarpeisiin

Teknologian kehittyminen on tuonut digitaaliset työkalut osaksi nuorisotyön menetelmiä. Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juveniassa tutkitaan, kehitetään ja pilotoidaan verkkotyöpaja-konseptia. Mitä hyötyä on viedä työpajatoiminta verkkoon?

verkkopaja

Työpajatoiminta on yksi niistä nuorille suunnatuista palveluista, jonka ytimenä on ryhmämuotoinen toiminta ja yhteisöllisyys. Nuoren sosiaalinen vahvistuminen tapahtuu muun muassa omien vahvuuksien löytämisen kautta, mutta esimerkiksi maaseudun pienissä kunnissa työpajojen mahdollisuudet tarjota monipuolista tekemistä voivat olla rajalliset. Nuorten vähäinen määrä ei aina mahdollista ryhmän syntymistä nuorten yksilöllisten vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden ympärille. Osalle maaseudulla asuvista nuorista työpajalle on niin pitkä matka, että palvelun saavuttaminen voi olla haastavaa.

Verkkotyöpajan tarkoituksena on lisätä nuorten mahdollisuuksia osallistua monipuoliseen työpajatoimintaan asuinpaikasta riippumatta. Kehittämisen tukikohtana toimii Mikkelin kaupungin nuorten työpajat. Kevääseen 2020 asti jatkuvan pilotoinnin aikana hankitaan kokemuksia verkossa työskentelystä ja ohjaamisesta. Nyt verkossa työskentely on tapahtunut lähinnä digitaaliseen mediaan liittyvien tehtävien parissa. Nuori voi perehtyä esimerkiksi valokuvauksen, koodauksen tai 3D-mallinnuksen alkeisiin, tehdä niihin liittyviä tehtäviä ja keskustella muiden valmentautujien tai ohjaajan kanssa.

Kehitystyön tavoitteena on luoda verkossa toimivasta työpajasta yhteisöllinen ympäristö, jossa lähtökohtana on tekemällä oppiminen nuorten kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. Toiminnan tavoitteet rakentuvat yksilöllisesti nuoren elämäntilanteen huomioiden. Verkossa toimiva työpaja voi toimia myös orientaationa digimaailmassa ja verkossa toimimiseen sekä medialukutaidon kehittymiseen. Läsnäolo verkkovälitteisesti on onnistuneen ohjauksen tärkeä elementti. Olennaista on, että ohjaajalla on aikaa olla verkossa nuoria huomioiden ja synnyttäen keskusteluja myös nuorten keskinäiseksi kanssakäymiseksi.

Parhaimmillaan perinteiset ja digitaaliset palvelut tukevat rinnakkain toinen toisiaan

Digitaalisuus avaa uusia tapoja toimia, mutta osa nuorista kaipaa ensisijaisesti kasvokkaista kohtaamista. Vuorovaikutus verkon välityksellä on monille nuorille tuttua ja luontevaa, mutta tämä ei koske kaikkia nuoria. On paljon niitä, joilla taidot, laitteet tai verkkoyhteydet eivät anna riittäviä edellytyksiä osallistua digitaalisessa ympäristössä tapahtuvaan toimintaan. Verkkotyöpajaan osallistuvalla nuorella on oltava mahdollisuus saada myös kasvokkaista ohjausta. Yksi vaihtoehto on tuoda verkkotyöpaja fyysisen työpajan sisään. Monelle nuorelle työpajalle lähteminen on tärkeä osa arkea ja ainoa syy poistua kotoa.

Parhaimmillaan verkkotyöpaja tuo lisää joustavuutta ja monipuolisuutta työpajatoimintaan mahdollistaen nuoren pysymisen palveluiden piirissä vaihtelevissa elämäntilanteissa. Valtakunnallisena palveluna verkkotyöpaja mahdollistaisi yhteisöjen rakentumisen erilaisten mielenkiinnon kohteiden ympärille yli työpajojen seinien ja kuntien rajojen. Lähitulevaisuudessa teknologian kehittyminen avaa lukuisia uusia kiehtovia mahdollisuuksia verkkotyöpajojen sisällöille ja toteutustavoille. Näitä mahdollisuuksia kannattaa rohkeasti hyödyntää hyväksi havaittuja periaatteita romuttamatta.

Kirjoittajat

Ville Eerikäinen työskentelee Juveniassa TKI-asiantuntijana Digillä Duuniin! -hankkeessa.

Marja Moisala on Juveniassa projektitutkijana hankkeessa Paikkariippumattomuus tulevaisuuden nuorten palveluissa maaseudulla ja Etsivän nuorisotyön osaamiskeskuksessa

 

 

Tapahtuman järjestäminen osana työpajatoimintaa – Kouvolassa huvipuisto muuttuu työpajanuorten taide- ja kulttuurinäyttämöksi

karuselli-tykkimc3a4ki.jpg

Kun joku joskus viime syksynä sanoi kahvitauolla nähneensä Työpajayhdistyksen sivuilla haun vuoden 2019 Ihanko Pihalla? -tapahtuman järjestäjäksi, niin mitäpä siitä sitten seurasikaan. Ihan pieni pihalla oleva innostuksen puuska. Totta ihmeessä me kokeilemme onneamme. Ideat lentelivät sanan varsinaisessa merkityksessä. Lentelivät kivipuutarhasta, betoniveistoksiin, varmaankin kuumailmapalloista sirkukseen. Tuohon vain työpajan pihalle, noille muutamalle nurmikkoläntille Ihanko Pihalla? -tapahtuma pystyyn. Ruokkiihan tuo meidän kahvila muutaman sata ihmistä tuossa kaiken muun työn ohessa ihan huomaamatta ohimennen.

Seuraavalla kahvitauolla rupeamme jo laskeutumaan lähemmäksi maanpintaa, onneksi. Kuka ideoinnin huumassa olikaan lausunut ilmoille lausahduksen Tykkimäen huvipuistosta yhtenä mahdollisena yhteistyökumppanina, hän oli lausunut sen asian julki, joka on yksi tulevan Ihanko Pihalla? -tapahtuman järjestelyjen kivijalka. Ei siis muuta kuin hakemus ns. tulille.

Kun sitten tieto tuli, että Nuorten työpaja Kouvolassa on valittu vuoden 2019 Ihanko Pihalla? -tapahtuman järjestäjäkumppaniksi, huomasimme astuneemme mielenkiintoiselle matkalle, joka poikkeaa tavanomaisesta työpaja-arjestamme. Matkalle, joka on kuin vuoristo laaksoineen, kivuttavien vuoren rinteiden, saavutettuja huippuja ja taas alas jyrkkää rinnettä seuraavan laakson pohjalle. Matka kohti tulevaa tapahtumaa on ollut ja tulee olemaan merkityksellinen. Koska tunne siitä, että tapahtuman järjestäminen saattaa avata silmiämme sille, että vastaisuudessakin kannattaa ottaa uusia haasteita vastaan ja astua yhdessä nuorten kanssa kohti haasteita, tehdä yhdessä, tavoitella jotain sellaista, josta jää muistiimme yhdessä tehdyn ja koetun muisto.

Kun olemme rohkaistuneet astumaan oman turvallisen työreviirimme ulkopuolelle, olemme astuneet alueelle, jossa joudumme haastamaan, ylittämään ja löytämään omia rajojamme. Kohtaamaan omia pelkojamme, epäonnistumisen ja kritisoiduksi tulemisen pelkojamme.

On otettava puhelin käteen ja kohdattava meille aiemmin tuntemattomia ihmisiä. Laittamaan itsensä likoon ja hyväksyttävä, että aina ei saa omaa tahtoa läpi. Mutta kaiken tämän keskellä on yllättäen kohdannut sen, että ympärillämme on todella upeita, hienoja ja innostuneita nuoria ihmisiä, joiden osaaminen ja taidot ovat mielettömiä. Yllättäen huomaa, että tapahtuman järjestäminen onkin ihmisten kohtaamista, ei vain tapahtuman konkreettista järjestämistä, joka toteutetaan Ihanko Pihalla? -tapahtumana 23.5.2019 Tykkimäen huvipuistossa. Tapahtuman järjestäminen ja itse tapahtuma on sittenkin kaikkien ulkoisten puitteiden raamittama mahdollisuus ihmisten kohtaamiselle. Sille kaikkein tärkeimmälle asialle: toisen arvostamiselle, tukemiselle, kanssa ihmisten hyväksymiselle, toisen ihmisen näkyväksi saattamiselle.

Mitä tapahtuman konkreettinen järjestäminen on? Kun yrittää selvittää jotain, löydät vihdoin puhelinnumeron. Soitat, selität, kysyt ja saat uuden puhelinnumeron. Soitat, saat uuden puhelinnumeron ja kun olet saanut neljä uutta numeroa ja soittanut niihin, yllättäen huomaat soittaneesi kierroksen ja päättyneesi soittaneesi siihen numeroon, josta soittokierroksen aloitit. ”Hei, minä täällä uudestaan, miten tässä näin oikein kävi, mehän puhuimme hetki sitten.” Ja sitten toivottelemme toisillemme hyvää alkanutta työviikkoa.

Järjestelyt ovat palavereja. Joskus tulee tunne, että palaverit ovat kuin tanssia: yksi askel eteen, kolme askelta taakse. Kadonneita muistilappuja, löytyneitä muistilappuja, sähköposteja, puhetta, puhetta, pelkoa siitä, että jotain tärkeää unohtuu hoitaa. Ajan liian rivakkaa kulumista.

Miksi on vaikea nauttia kaikesta edessä olevasta ja tuntea, että olemme saaneet mahdollisuuden? Ehkä siksi, että työpajamme arjessa olemme olleet ja olemme yhä liian sidottuja rutiineihimme. Olemme tottuneet johonkin, jota voi konkreettisesti käsin koskettaa, materiaaleihin, puutavaraan, siklattaviin pinnatuoleihin, maaliin, kankaisiin, lankoihin, siivousvälineisiin, haravaan, lumikolaan, muuttolaatikoihin. Työn etenemistä voi tarkastella reaaliajassa ja lopputuloksen laatuun voi puuttua, jopa joskus teetättää työ uudelleen, jos työn lopputulos ei ole ollut aiotun kaltainen. Mutta nyt tuleva tapahtuma, järjestelyistä huolimatta on edessäpäin ja tunne siitä, että vasta tuolloin näemme, onko työmme onnistunut vai ei.

Tapahtuman järjestäminen onkin uuden oppimisen paikka. Se on myös mahdollisuus tutustua omaan työskentelytapaan, kykyyn hyväksyä epävarmuutta, sekä tunnistaa itsessä työntekijänä sen, kuinka suhtautuu siihen, kun omia suunnitelmia ja ajatuksia kyseenalaistetaan.

Mutta kaiken tuon ylläolevan yläpuolelle tapahtuman järjestämisessä nousee eräs asia, joka meiltä niin usein tuntuu työpaja-arjessa unohtuvan ja jolle helposti sokeudumme. Olemme saaneet mahdollisuuden tutustua ja nähdä omissa pajanuorissa ja työkavereissamme aivan uusia kykyjä ja taitoja. On kysyttävä rehellisesti, annammeko työpajalla nuorillemme mahdollisuuden näyttää taitonsa ja kykynsä, osaamisensa vai haluammeko me ohjaajina suitsia nuoremme työskentelemään ja toteuttamaan jonkin itsellemme tutun, turvallisen ja yllätyksettömän parissa?

Ilman pajamme nuoria me emme pystyisi tulevaa Ihanko Pihalla? -tapahtumaa 23.5.2019 Tykkimäen huvipuistossa Kouvolassa järjestämään. Ilman pajamme nuoria, ilman niitä pajamme ulkopuolelta tulevia innostuneita, asialleen omistautuneita ihmisiä, joita olemme järjestelyjen yhteydessä tavanneet, emme pystyisi tapahtumaa järjestämään.

Nähdään Tykkimäellä työpajanuorten Ihanko Pihalla? -taide- ja kulttuuritapahtumassa 23.5.!

Lea Saarenpää,
työvalmentaja,
Kouvolan nuorten työpaja

”Parasta oli aurinko, koiraseura, mukava ihmisseura ja vaellusmaisemat”

Tulus-ryhmän retkipäivä Syötteen kansallispuistoon 25.3.2019

Kokoonnuimme aamulla Nuorten pajakeskukseen ja etsimme lainavaatevarastosta kaikille nuorille retkeen soveltuvat vaatteet päälle. Mukaan pääsi myös yhteistyökumppani, erikoissuunnittelija Hannele Kytö, Metsähallituksesta. Ajomatkalla Syötteelle nuoret huomioivat maiseman nopean muuttumisen Oulun tasaisesta merenpohjamaisemasta komeaksi vaaramaisemaksi. Joku sanoi, että ihan kuin olisimme tulleet Lappiin.

Saavuttuamme Syötteen luontokeskukseen kiersimme sen pihapiirissä olevan lyhyen Siivekkäiden luontopolun. Tälle luontopolulle työpajanuoret olivat edellisenä syksynä kutoneet värikkäitä kaulaliinoja reittiopasteiksi. Opastekaulaliinat näyttivät edelleen piristäviltä puiden rungoilla ja olivat kestäneet hyvin kovalumisen talven.

Luontokeskuksella meitä oli vastassa asiakasneuvoja Juho Niemelä kahden koiransa kanssa. Lounasta syödessämme Juho kertoi meille omasta taustastaan, koulutuksestaan ja siitä, kuinka hän on päätynyt Metsähallitukselle töihin ja mitä hänen työnkuvaansa kuuluu.

Suunnitelmissamme oli vaeltaa Vattukurun talviretkeilyreitti, mutta jouduimme muuttamaan suunnitelmia reitin parkkialueen ollessa tukittu. Uusi suunta otettiin kohti Teerivaaran kahta huippua, Teerivaaran retkeilyreitille. Maisemat hivelivät mieltä ja silmää. Hannele otti aika-ajoin hankikylpyjä testaten näin lumen syvyyttä. Puheen pulputus oli ilahduttava ja ihmiset sekä koirat hyvällä tuulella. Juho kertoi meille paljon Syötteen alueesta ja retkeilystä yleensä. Teerivaran kierrokselta lähtee merkitty reitti Annintuvalle ja suuntasimme suon yli sinne. Polku oli aikalailla tuiskunnut umpeen ja upotti kiitettävästi.

Annintuvalla pidimme taukoa ja söimme eväitä. Sitä olisimme voineet jatkaa vaikka kuinka kauan, niin hyviä keskusteluja tulien äärellä taas syntyi. Parannettiin maailma ja yhteiskunta ja naurettiin niin, että ikenet loistivat. Loistava retkisää oli suosinut meitä ja auringon jo alkaessa painua puurajan lähelle, oli lähdettävä viimeiselle kävelypätkälle kohti parkkipaikkaa. Kävelymatkaa tuli yhteensä n. 7 km ja kaikki jaksoivat sen, vaikka välillä tallustimme hangessa.

Ajellessamme auringonlaskussa kohti Oulua, auton takaosassa keskustelut jatkuivat. Sivukorvalla kuski kuuli, kuinka ryhmässä toimimisen voimaa ihmeteltiin, todettiin miten nopeasti luonnossa voi tutustua toisiin ihmisiin, ihmeteltiin kaunista luontoa, vertaistuen tärkeyttä elämisen haastavissa tilanteissa arvostettiin, perustettiin someryhmä jatkotapaamisia varten ja lisää tekemistä sekä yhteisiä retkiä kaivattiin. Hmm. Mitenköhän se osallisuuden kokemus nyt oikein määriteltiinkään?

Tulus-ryhmä on Luontoa toimintaan- hankkeen (ESR) järjestämää matalan kynnyksen luontovalmennusta Oulun kaupungin nuorten työpajatoiminnassa. Ryhmän valmennusjakso kestää 2 kk ja ryhmätoimintapäiviä on kahtena päivänä viikossa. Pienessä kuuden nuoren ryhmässä seikkaillaan Oulun lähiluontokohteissa ja tutustutaan ympäristöasioihin ja retkeilymahdollisuuksiin, sekä samalla omaan itseen ja omiin voimavaroihin. Ensimmäinen luontovalmennus pidettiin 4.2.-26.3.2019. Seuraava ryhmä aloittaa syksyllä 2019 ja sitä kehitetään nuorilta saadun palautteen pohjalta.

Anu Kuustie, yksilövalmentaja
Luontoa toimintaan -hankkeen hanketyöntekijä
Oulun kaupungin nuorten työpajat

Alla nuorten kommentteja retkipäivästä ja kokonaisarvio hankkeen ”retkimittarilla” mitattuna.

oulu palautemittari.png

”Oli kiva päivä vaeltaa hupaisalla ja lämminhenkisellä porukalla kauniissa tunturimetsässä ja kokea yhdessä talvisen tykkylumimetsän lumo.”

”Parasta oli aurinko, koiraseura, mukava ihmisseura ja vaellusmaisemat. Opin kaikenlaista nippelitietoa metsästä, linnuista ja eräretkeilystä.”

”Parasta retkessä oli rento yhteismeininki ja mahtavat maisemat sekä koirat. Tulus-ryhmässä on ollut todella mukavaa. Ryhmäkoko on ollut sopiva, vetäjät ovat olleet ihania, sekä meininki on ollut huippu. Olen kiitollinen.”

”Oli mukava kävellä kauniilla metsäpolulla ja uppoutua hetkeksi ihastelemaan maisemia. Seura oli leppoisaa ja tunnelma rento. Kunpa vain retket olisivat vähän pitempiä, niin ehtisi nähdä vielä enemmän.”

”Opin tuntemaan uusia paikkoja, joissa retkeillä jatkossakin ja tuoda kavereitakin mukaan.”

”Opin, että kahvipannun nokan pitää osoittaa posioon päin.”

”Isoin asia, mitä näillä reissuilla olen oppinut, on se, että kuinka helppoa pienen patikointiretken järjestäminen olisi. Sopivat vaatteet, sopiva seura ja matkaan vaan!”

 

 

 

 

Työelämälähtöisyyttä aikuisten perusopetukseen työpajayhteistyöllä

diakoniaopisto-3220-logo

Fatima* on 35-vuotias perheenäiti. Hänellä on neljä lasta eikä hän ole koskaan käynyt koulua ennen kuin nyt. Hänen kotoutumisensa jäi niin sanotusti vaiheeseen ennen lasten syntymää. Puolen vuoden päästä hänellä on kädessään perusopetuksen päättötodistus ja toivottavasti edessä lääketeknikon opinnot. Hussein* on 19-vuotias nuorukainen, joka saapui Suomeen 2015. Hän on Fatiman ryhmässä ja saa päättötodistuksen samaan aikaan. Hänen tavoitteenaan on päästä autoalalle.

Suomeen saapuvista, pääkaupunkiseudulle asettuvista maahanmuuttajista suuri osa tarvitsee suomen kielen lisäksi muutakin koulutusta, jotta kotoutuminen ja osallisuuden polku suomalaiseen yhteiskuntaan voisi hahmottua. Yllämainitun kaltaisille henkilöille perusopetus on tarjonnut väylän suomalaiseen yhteiskuntaan.

Aikuisten perusopetuksessa opiskelee pääkaupunkiseudulla noin 2000 opiskelijaa. Se on tarkoitettu oppivelvollisuuden ylittäneille aikuisille, jotka eivät syystä tai toisesta ole saaneet peruskoulua suoritettua tai heiltä puuttuu se kokonaan. Jälkimmäistä ryhmää edustavat tyypillisimmillään Euroopan ulkopuolelta tullee maahanmuuttajat. Aikuisten perusopetuksessa voi opiskella aikuisille tarkoitetussa opetussuunnitelmassa maksimissaan viisi vuotta koko perusopetuksen aina lukutaitovaiheesta päättötodistukseen. Käytännössä koko polun läpi opiskelu kuitenkin on hyvin harvinaista, koska päättövaihe on vaativa ja sisällöltään ja vaikeustasoltaan sellainen, että se antaa valmiudet myös aikuislukioon. Ja aikuinen oppija on lähtökohtaisesti hitaampi kuin lapsi, jolla herkkyyskaudet vielä vauhdittavat oppimista. Ja aikuisen pitäisi kuitenkin oppia asiat ajallisesti yli puolet nopeammin! Tyypillisesti lukutaitoa oppimaan tullut opiskelee alkuvaiheen kokonaan ja poluttuu sen jälkeen eteenpäin johonkin ammatilliseen tutkinnonosaan tai Valmaan. Suoraan päättövaiheeseen tulevat taas ovat melko nuoria ja koulutaustaakin heillä on jo jonkin verran.

Aikuisten perusopetus on kurssimuotoinen ja melko teoreettinen, koska kyse on perusopetuksesta, jolla on vahvat sivistykselliset tavoitteet. Opetus on lähiopetusta ja tapahtuu useimmiten aikuislukioissa, kansanopistoissa tai vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Muutamat ammatilliset oppilaitokset, kuten Suomen Diakoniaopisto järjestävät aikuisten perusopetusta. Kuitenkin iso osa opiskelijoista tahtoo hakea ammatillisiin opintoihin ja saada nopean polun työelämään, mikä yhteiskunnallisestikin on tarkoitus.

Uudessa ammatillisessa koulutuksessa edellytetään kuitenkin, ryhmätyöskentelytaitoja, sosiaalisia taitoja, vahvaa toiminnallista ja soveltavaa otetta, sekä ennen kaikkea kykyä oppia työssä. Kaikkia näitä asioita on perinteisessä lähiopetuksessa aikuisten perusopetuksessa vaikeaa toteuttaa. Perinteinen 1-2 viikon TET-jakso on tähän myös liian lyhyt. Voisiko perusopetukseen lisätä työelämälähtöisyyttä pidemmillä työssäoppimisjaksoilla ja viemällä opintoja työpaikalle? Tässä kohden on suuria laajamittaisesti vielä käyttämättömiä yhteistyön mahdollisuuksia työpajoilla ja perusopetuksella. Työpajat olisivat erinomainen yhteistyökumppani edistämään opiskelijoiden osallisuutta sekä toimijuutta. Lisäksi suomen kielen haltuunottoa ja oppimista pystytään edistämään käytännössä eikä vain oppitunnilla istuen. Pajaympäristö tarjoaa myös mahdollisuuksia tutustua eri aloihin hyvissä ajoin ennen jatkoon hakemista. Se on myös ”pehmeämpi” alusta harjoitella työelämän pelisääntöjä ja muita työelämätaitoja, kuin esimerkiksi avoimet työmarkkinat.

Aikuisten perusopetuksesta ei kuitenkaan voi lähteä työntämään opiskelijoita pajoihin ”summanmutikassa”. Hyvä ja toimiva yhteistyö edellyttää aikuisten perusopetuksen koulutuksenjärjestäjältä ja pajan järjestäjätaholta yhteistä tahtotilaa, päämäärää ja siihen vievää suunnitelmaa pedagogisesta yhteistyöstä. Ja koska osapuolia on kaksi, on ajateltava mitä kumpikin yhteistyöstä saa. Perusopetus saa tarvitsemaansa soveltavaa oppimista ja työelämän pelisääntöjä. Pajat taas pystyvät opinnollistamaan ja tuotteistamaan koulutuksen järjestäjän kanssa omaa toimintaansa. Näin voisi oikeasti syntyä pysyviä hyviä toimintamalleja, jotka vievät maahanmuuttajia nopeammin työllisyyteen. Ja työpajatoiminta nähtäisi yhteiskunnallisesti entistä merkittävämpänä toimintamuotona.

Tulevaisuudessa siis Fatima ja Hussein lähtisivät päättötodistus kädessä mutta entistä valmiimpina ammatillisiin opintoihin, työelämään ja suomalaiseen yhteiskuntaan.

Hanna-Maija Linna-Sjövall

Kirjoittaja toimii koulutuspäällikkönä Suomen Diakoniaopistossa, Aikuisten perusopetuksessa ja Valma-koulutuksessa

* Henkilöiden nimet on muutettu.

Työpajatoiminnasta tarvitaan kansallinen selvitys ja monialainen kehittämisohjelma

1

Juuri kaatuneen Sipilän hallituksen useat yhtäaikaiset hallinnollisen rakenteen ja lainsäädännön uudistusprosessit toivat aiempaa selkeämmin esiin työpajatoiminnan riippuvuuden muiden hallinnonalojen sääntelystä. Vaikka nämä uudistukset nyt kaatuivatkin hallituksen mukana, ei yhteiskunnallinen tarve palveluiden kehittämiselle ja järjestämisen muutoksille häviä. Seuraava hallitus jatkaa palveluiden uudistamistyötä hallitusohjelmansa puitteissa.

TPY onkin nostanut tärkeimmäksi hallitusohjelmatavoitteekseen työpajatoiminnan mahdollisuuksien turvaamisen muuttuvissa rakenteissa. Yhdistys näkee, että seuraavalla hallituskaudella työpajatoiminnasta tulee tehdä laaja kansallinen selvitys, jonka pohjalta toteutetaan monialainen kehittämisohjelma. Näiden tarkoituksena on, että työpajatoimintaan liittyvää eri hallinnonalojen sääntelyä, toimenpiteitä ja rahoitusta yhteensovitetaan sekä nuorten että aikuisten palveluissa.

Yhdistyksen keskeisenä tavoitteena on, että työpajojen toimintaedellytykset ja lähipalveluluonne mahdollistetaan tulevaisuudessakin, jolloin työpajat niiden hallintomuodosta riippumatta voivat hyödyntää laajasti asiakkaan tarpeen mukaisia palveluita ja toimenpiteitä. Työpajatoimintaa ei myöskään tule puskea kilpailluille markkinoille, vaan niiden yleishyödyllisen ja voittoa tavoitteleman toiminnan tulee olla mahdollista jatkossakin. Kunnallisilla työpajoilla, säätiöillä sekä järjestöillä tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet tuottaa työpajapalveluita rakenteiden uudistamisesta huolimatta.

Työpajat toteuttavat monialaista työtä paikallisesti

Sipilän hallituksen uudistusten valmistelussa muutosten vaikutuksia jo valmiiksi eri sektoreiden rajapinnalle asemoituviin palveluihin, kuten työpajatoimintaan, ei riittävästi arvioitu. Eri hallinnonalojen uudistusten ja sääntelyuudistusten keskinäinen yhteensovittaminen oli monin tavoin puutteellista. Uudistusten yhteisvaikutukset olisivat olleet työpajatoiminnan kannalta kriittisiä.

Työpajatoiminnalla on tärkeä rooli peruspalveluiden tukemisessa, palveluiden väliin jäävien katvealueiden paikkaamisessa ja niiden tavoittamisessa, jotka putoavat muista palveluista. Työpajatoiminnalla on nykyisellään erinomainen valtakunnallinen kattavuus ja alueellinen saavutettavuus. Monet vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien palvelut ovat karanneet kauas. Työpajatoiminta sen sijaan on luonteeltaan lähipalvelua – sen kattavuus on yli 90 % Suomen kunnista. Viimeisen vuosikymmenen aikana työpajatoiminta on vakiinnuttanut paikkansa palvelujärjestelmässämme ja nykyisellään se tarjoaa palveluita merkittävälle osalle heikossa työmarkkina-asemassa olevia. Toimintaan osallistuu vuosittain yli 26 000 valmentautujaa.

Työpajat ovat tottuneet toimimaan monialaisesti, palvelujärjestelmän eri sektoreiden rajapinnoilla ja niiden väleissä. Työpajatoiminta ylittää hallinto- ja organisaatiorajoja. Nykyaikainen työpajatoiminta asemoituu nuorisopolitiikan ohella vahvasti myös työllisyys-, sosiaali- ja koulutuspolitiikan alueilla. Sen vaikuttavuus rakentuu juuri tälle järjestelmän raja­pinnoilla toimimiselle ja monialaiselle yhteistyölle. Laadukkaan ja vaikuttavan työpajatoiminnan lähtökohtia ovat toimiva yhteistyöverkosto ja kokonaisvaltaiset palveluprosessit.

Laadukasta työtä on voitava jatkaa ilman jatkuvaa alasajon uhkaa

Työpajatoiminta on myös todennetusti vaikuttavaa: vuonna 2017 4/5 nuoresta sijoittui positiivisesti työpajajakson jälkeen koulutukseen, työhön tai muuhun ohjattuun toimintaan, kuten kuntoutukseen[1]. Työpajatoiminta myös saa erinomaista palautetta valmentautujilta: arvosanan 4,3 asteikolla 1–5[2]. Voi kysyä, kuinka moni muu palvelu yltää tähän? Työpajatoiminnassa yhdistyvätkin innovatiivisesti yksilöllinen valmennus, yhteisöllinen vertaistuki ja osaamista kasvattava mielekäs työ.

Työpajatoiminnan erityiset vahvuudet tulee ymmärtää ja huomioida ne tulevaisuuden uudistustyössä. Toimivia ja laadukkaita palveluita ei ole varaa romuttaa – työpajatoiminta tulee uudistuksissa turvata.

[1] AVI/OKM: Työpajatoiminta 2017. Valtakunnallisen työpajakyselyn tulokset.

[2] TPY: Sovari – sosiaalisen vahvistumisen mittari. Työpajatoiminnan valtakunnalliset tulokset 2017.

Mari Ahonen-Walker, Kuntaliiton erityisasiantuntija, TPY:n entinen toiminnanjohtaja & Reetta Pietikäinen, TPY:n vaikuttamistyön asiantuntija