Työpajalta opiskelupaikka, ammatti ja työpaikka

verhoilla

Monet ihmiset kokevat että alanvaihto on vaivalloista. Aikuisiällä ei enää haluta koulunpenkille ja monet kokevat oppivansa tekemällä, ei kirjoista pänttäämällä.

Olen nyt kolmekymppinen lahtelainen naishenkilö ja olin ihan samassa tilanteessa kolme neljä vuotta sitten. Alun perin olin ravintola-alalla ja se ei vaan ollut minun juttu. Onni potkaisi minua, sillä pitkän etsinnän jälkeen löysin tieni Lahdessa sijaitsevaan Työpaja Oven verhoomoon, josta sain palkkatukipaikan. Olen aina rakastanut käsillä tekemistä.

Verhoomossa minut otti vastaan työvalmentaja, jolla oli 40 vuoden kokemus verhoilutöistä ja vähän kaikesta muustakin. Oma kokemukseni taas rajoittui vaatteiden ompeluun ja erilaisiin käsitöihin. En kuitenkaan kokenut, että tästä olisi ollut mitään hyötyä. Ensimmäisenä työnäni sain kaavoittaa ja verhoilla lasten tuolin. Ensin vähän pelästyin ”Minäkö, ihan itsekkö?”, mutta pian muistin, että härkäähän pitää napata sarvista. Apua kysyin monen monta kertaa, koska tyhmiä kysymyksiähän ei ole. Sain työn valmiiksi kunnialla. Kun työvalmentajani huomasi kovan tiedonjanoni, hän valjasti osaamisensa ja alkoi haastaa minua yhä haastavampiin töihin. Mitä enemmän opin ja onnistuin, sitä enemmän janosin saada verhoilusta itselleni ammatin. Ohjaajani ei koskaan kiirehtinyt minua. Hän vahvisti heikkouksiani, antoi minun työskennellä itsenäisesti ja antoi rakentavaa palautetta. Mestari- kisälli suhde oli antoisa kummallekin meistä.

Jossain vaiheessa kysyin, olisiko oppisopimus mahdollista työpajalla. ”Emme tee oppisopimuksia”, oli vastaus. Mutta periksihän ei anneta. Jankkasin asiaa kaikille, jotka vain suostuivat minua kuuntelemaan. Samalla pyrin antamaan itsestäni 110 % jokaisena työpäivänä. Yhtenä kauniina aamuna minulle ilmoitettiin, että nyt ollaan valmiita tekemään poikkeus minun kanssani ja saisin olla oppisopimuskoekaniini.

Siitä alkoi vuoden oppisopimus. Suurimman osan asioista olinkin jo ehtinyt omaksua. Olihan minulla paras, käytännönläheinen työvalmentaja. Suoritin ensimmäiset kolme näyttöäni vain 4 kk oppisopimuksen aloituksesta. Kun kävin koululla pakollisilla teoriakursseilla, huomasin kuinka paljon edellä menin ”luokkatovereitani”. Sainhan sentään yksityisopetusta.

Valmistuin hyvillä arvosanoilla ja kovalla itseluottamuksella. Jäin kotiin äitiysloman ajaksi ja kun äitiyslomani loppui, soitin työvalmentajalleni pääsisinkö vielä uusintakierrokselle. Pääsinhän minä. Tuurasin ohjaajaani hänen lomiensa ajan. Valmensin muita, otin työtilauksia vastaan ja pidin huolta verhoomosta. Se oli kunniatehtävä. Jossain vaiheessa työvalmentajani ilmoitti, että hän jää eläkkeelle ja kehotti minua hakemaan hänen paikkaansa. Niin tein ja sainkin paikan. Astuin isoihin saappaisiin, mutta kokemukseni takia uskon pärjääväni hyvin. Olenhan itse ollut samassa tilanteessa kuin suurin osa nyt valmennettavistani ja minulla on oman työvalmentajani hyvä esimerkki, jota seurata. Nyt tammikuussa aloitin vielä toisen oppisopimuskierroksen pajalla. Tällä kertaa suoritan kuntoutus-, tuki- ja ohjauspalveluiden erikoisammattitutkinnon (entinen työvalmentajan tutkinto).

Työpäiväni aikana saankin kuulla monesti ”en mä osaa, ei musta oo tähän”. Asenne on se, mikä ratkaisee, ei omaksutut taidot tai tiedot ja siitä pyrinkin muistuttamaan usein. Kaikki on mahdollista!

Sara Brasksara brask
työvalmentaja
Työpaja Ovi (Lahti)

 

 

 

 

Valtakunnallisen työpajayhdistyksen 22.toimintavuotta 2019 vietetään teemalla #timanttistatoimintaa. Vuoden aikana nostetaan esiin työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön tekijöitä, toimijoita, verkostoja ja hyviä käytäntöjä. Hyppää mukaan ja tutustu työpajojen ja etsivän nuorisotyön timanttisiin toimijoihin ja toimintaan kuluvan vuoden aikana myös muissa kanavissamme Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.