Osaaminen näkyväksi opinnollistamalla

IMG_1487

Työpajoilla tehdään päivittäin lukuisia eri alojen tehtäviä. Opinnollistaminen on keino saada nämä tehtävät näkyviksi ja dokumentoitua. Työpajan työtehtävissä kertyvä osaaminen voidaan tunnistaa osaamistodistuksella ja tunnustaa myöhemmissä opinnoissa. Parhaimmillaan tämä sekä madaltaa kynnystä ammatillisten opintojen aloittamiseen että lyhentää opiskeluaikaa. Joka tapauksessa työpajan tehtävistä saa nyt osaamistodistuksen, joka kertoo, mitä valmentautuja on valmennusjakson aikana tehnyt ja mitä hän osaa. Mitä enemmän osaamistodistuksia kirjoitetaan, sitä tunnetummaksi opinnollistaminen tulee myös muualla, työpajan ulkopuolella.

Opinnollistaminen on työpajojen valmennukselle laatutekijä, joka osaltaan lisää työpajatoiminnan läpinäkyvyyttä. Työpajan valmentautujalle se tekee näkyväksi osaamisen lisäksi omaa valmennuspolkua ja ammatillista kehittymistä. Työpajoilla työskentelevälle työ- ja yksilövalmennuksen henkilöstölle se lisää ammatillista osaamista ja tuo uuden näkökulman valmennuksen tavoitteellisuuteen, nostaen siten koko työpaikan osaamista ja ammattitaitoa.

Oma organisaationi on ollut vuodesta 2012 mukana Paikko-järjestelmässä. Olemme tunnistaneet tutkinnon perusteiden mukaiset oppimisympäristöt ja laatineet niille oppimisympäristöraportit. Oppimisympäristöraporttien perusteella valmentautujille voidaan kirjoittaa osaamistodistuksia, joissa heidän osaamistaan verrataan tutkinnon perusteiden arviointikriteereihin.

Tätä kirjoittaessani Sovatek-säätiön työvalmennuksen yksiköissä on tunnistettu yhteensä 12 uudistettua ammatillista perustutkintoa ja 20 eri oppimisympäristöä. Haluamme tarjota oppimisympäristöjä mahdollisimman laaja-alaisesti, jolloin tehtäviä voidaan henkilökohtaistaa valmentautujan tavoitteiden suuntaisesti – aivan kuten osaamisperusteisessa tutkintotavoitteisessa ammatillisessa koulutuksessa.

Osaamistodistukseen voi tulla merkintöjä useamman ammatillisen perustutkinnon osista, esimerkiksi Kierrätyskauppamme valmentautujat voivat saada todistuksen yhteisten opintojen, liiketalouden ja logistiikan perustutkintojen osista.

Ehkä hienointa opinnollistamisessa on kuitenkin se, että arviointi on positiivista. Ei arvioida kenenkään osaamattomuutta tai kehittämisen kohteita, vaan ainoastaan osaamista, joka ylittää ammatillisen perustutkinnon arvioinnin T1-tason. Jos osaaminen on selkeästi parempaa, voidaan arviointia vielä sanallisesti avata yksityiskohtaisemmin osaamistodistuksen lisätietoihin. On hienoa, kun todistuksen saaja saa kannustavaa palautetta osaamisestaan. Se parantaa itsetuntoa, tuo onnistumisen kokemuksen ja saattaa rohkaista ottamaan sen ratkaisevan askeleen seuraavalle askelmalle kohti omia tavoitteita, esimerkiksi opiskeluissa.

Opinnollistaminen on erinomainen menetelmä työpajoilla kertyvän osaamisen näkyväksi tekemisessä. Se on myös oivallinen työkalu valmennuksen laadun kehittämiseksi, sillä se auttaa saamaan monenlaiset työvalmennuksen toimintaympäristöt keskenään yhteismitallisiksi ja vertailukelpoisiksi.

Mitä enemmän työvalmennuksen toimintoja avataan, sitä läpinäkyvämmäksi kaikki tekemämme muuttuu. Osaltaan tämä varmasti auttaa oikaisemaan työpajatoiminnan ympärillä olevia uskomuksia ja ennakkoluuloja. Työpajoilla tehdään aidosti oikeita asioita ja toimitaan tavoitteellisesti eikä näiden merkitystä voi väheksyä.

Ammatillisen koulutuksen uudistukset tukevat opinnollistamista

Opinnollistamisen rooli osaamisen tunnistamisessa tulee olemaan entistä tärkeämpi työpajaympäristöissä. Amisreformi uudisti sekä ammatillisten perustutkintojen rakenteen että sisällöt. Uudet tutkintojen perusteet tulivat voimaan vuoden 2018 alusta. Tärkein uudistus valmennuksen kannalta on osaamisperusteisuus. Henkilön kaikki osaaminen on tunnustettava eikä osaamista enää mitata opintosuoritusten, opiskelu- tai työajan pituuden tai laajuuden perusteella. Nyt arvioidaan vain ja ainoastaan sitä, osaako henkilö tutkinnon osassa vaaditut asiat vai ei. Missä ja miten tahansa hankittu osaaminen on siis tunnustettava, kun siitä on esittää toimivaltaisen viranomaisen antama asiakirja. Tarvittaessa osaamisesta annetaan näyttö.

Toinen tärkeä uudistus on henkilökohtaistaminen, joka koskee kaikkia toisen asteen opiskelijoita. Nyt jokainen ammattiin opiskeleva opiskelee oman henkilökohtaisen opintojen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOKS) mukaan ja vain tutkinnosta puuttuvia tietoja ja taitoja. Tämäkin uudistus hyödyttää osaamistodistuksen omaavaa henkilöä, kun jatkossa opiskellaan HOKSin, eikä koko opiskeluryhmää koskevan opetussuunnitelman mukaan. Tutkinto voidaan muodostaa eri tutkintojen osista, jolloin valinnaisia tutkinnon osia voidaan hyväksyä joltain toiselta alalta. Tämä on arkipäivää työelämässä, opiskeluissa ja myös työvaltaisissa valmennuksissa ja työtoiminnoissa; ammattitaito rakentuu usean ammattialan osaamisista.

Kun valmennus on oikea-aikaista ja sisältää oikeita elementtejä suhteessa valmentautujan tavoitteisiin, voivat osaamisen tunnistaminen ja osaamistodistus olla merkittäviä välineitä valmentautujan onnistumisen kokemisessa. Kyllähän meistä jokainen haluaa saada positiivista palautetta tekemisestään ja osaamisestaan. Osaamistodistuksen antama palaute on nimenomaan sitä. Ollaan siis mukana tekemässä valmennuksesta aidosti kannustavaa ja eteenpäin vievää käyttämällä osaamisen tunnistamista ja osaamistodistuksia.

Nyt viimeistään kannattaa aloittaa opinnollistaminen ja osaamisen tunnistaminen työpajoilla sekä muissa työvaltaisissa toimintaympäristöissä!

Sari Rantala

Kirjoittaja on ammatillinen erityisopettaja ja opinto-ohjaaja, joka työskentelee työvalmentajana ja Paikko-asiantuntijana kuntouttavan työtoiminnan opinnollistamisen parissa Jyväskylässä Sovatek-säätiössä.

Synergiaseminaari kokoaa opinnollistamisen ja osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen parissa työskentelevät 6.-7.11.2019 Tampereelle. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan 23.10. mennessä täällä.

Työelämälähtöisyyttä aikuisten perusopetukseen työpajayhteistyöllä

diakoniaopisto-3220-logo

Fatima* on 35-vuotias perheenäiti. Hänellä on neljä lasta eikä hän ole koskaan käynyt koulua ennen kuin nyt. Hänen kotoutumisensa jäi niin sanotusti vaiheeseen ennen lasten syntymää. Puolen vuoden päästä hänellä on kädessään perusopetuksen päättötodistus ja toivottavasti edessä lääketeknikon opinnot. Hussein* on 19-vuotias nuorukainen, joka saapui Suomeen 2015. Hän on Fatiman ryhmässä ja saa päättötodistuksen samaan aikaan. Hänen tavoitteenaan on päästä autoalalle.

Suomeen saapuvista, pääkaupunkiseudulle asettuvista maahanmuuttajista suuri osa tarvitsee suomen kielen lisäksi muutakin koulutusta, jotta kotoutuminen ja osallisuuden polku suomalaiseen yhteiskuntaan voisi hahmottua. Yllämainitun kaltaisille henkilöille perusopetus on tarjonnut väylän suomalaiseen yhteiskuntaan.

Aikuisten perusopetuksessa opiskelee pääkaupunkiseudulla noin 2000 opiskelijaa. Se on tarkoitettu oppivelvollisuuden ylittäneille aikuisille, jotka eivät syystä tai toisesta ole saaneet peruskoulua suoritettua tai heiltä puuttuu se kokonaan. Jälkimmäistä ryhmää edustavat tyypillisimmillään Euroopan ulkopuolelta tullee maahanmuuttajat. Aikuisten perusopetuksessa voi opiskella aikuisille tarkoitetussa opetussuunnitelmassa maksimissaan viisi vuotta koko perusopetuksen aina lukutaitovaiheesta päättötodistukseen. Käytännössä koko polun läpi opiskelu kuitenkin on hyvin harvinaista, koska päättövaihe on vaativa ja sisällöltään ja vaikeustasoltaan sellainen, että se antaa valmiudet myös aikuislukioon. Ja aikuinen oppija on lähtökohtaisesti hitaampi kuin lapsi, jolla herkkyyskaudet vielä vauhdittavat oppimista. Ja aikuisen pitäisi kuitenkin oppia asiat ajallisesti yli puolet nopeammin! Tyypillisesti lukutaitoa oppimaan tullut opiskelee alkuvaiheen kokonaan ja poluttuu sen jälkeen eteenpäin johonkin ammatilliseen tutkinnonosaan tai Valmaan. Suoraan päättövaiheeseen tulevat taas ovat melko nuoria ja koulutaustaakin heillä on jo jonkin verran.

Aikuisten perusopetus on kurssimuotoinen ja melko teoreettinen, koska kyse on perusopetuksesta, jolla on vahvat sivistykselliset tavoitteet. Opetus on lähiopetusta ja tapahtuu useimmiten aikuislukioissa, kansanopistoissa tai vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Muutamat ammatilliset oppilaitokset, kuten Suomen Diakoniaopisto järjestävät aikuisten perusopetusta. Kuitenkin iso osa opiskelijoista tahtoo hakea ammatillisiin opintoihin ja saada nopean polun työelämään, mikä yhteiskunnallisestikin on tarkoitus.

Uudessa ammatillisessa koulutuksessa edellytetään kuitenkin, ryhmätyöskentelytaitoja, sosiaalisia taitoja, vahvaa toiminnallista ja soveltavaa otetta, sekä ennen kaikkea kykyä oppia työssä. Kaikkia näitä asioita on perinteisessä lähiopetuksessa aikuisten perusopetuksessa vaikeaa toteuttaa. Perinteinen 1-2 viikon TET-jakso on tähän myös liian lyhyt. Voisiko perusopetukseen lisätä työelämälähtöisyyttä pidemmillä työssäoppimisjaksoilla ja viemällä opintoja työpaikalle? Tässä kohden on suuria laajamittaisesti vielä käyttämättömiä yhteistyön mahdollisuuksia työpajoilla ja perusopetuksella. Työpajat olisivat erinomainen yhteistyökumppani edistämään opiskelijoiden osallisuutta sekä toimijuutta. Lisäksi suomen kielen haltuunottoa ja oppimista pystytään edistämään käytännössä eikä vain oppitunnilla istuen. Pajaympäristö tarjoaa myös mahdollisuuksia tutustua eri aloihin hyvissä ajoin ennen jatkoon hakemista. Se on myös ”pehmeämpi” alusta harjoitella työelämän pelisääntöjä ja muita työelämätaitoja, kuin esimerkiksi avoimet työmarkkinat.

Aikuisten perusopetuksesta ei kuitenkaan voi lähteä työntämään opiskelijoita pajoihin ”summanmutikassa”. Hyvä ja toimiva yhteistyö edellyttää aikuisten perusopetuksen koulutuksenjärjestäjältä ja pajan järjestäjätaholta yhteistä tahtotilaa, päämäärää ja siihen vievää suunnitelmaa pedagogisesta yhteistyöstä. Ja koska osapuolia on kaksi, on ajateltava mitä kumpikin yhteistyöstä saa. Perusopetus saa tarvitsemaansa soveltavaa oppimista ja työelämän pelisääntöjä. Pajat taas pystyvät opinnollistamaan ja tuotteistamaan koulutuksen järjestäjän kanssa omaa toimintaansa. Näin voisi oikeasti syntyä pysyviä hyviä toimintamalleja, jotka vievät maahanmuuttajia nopeammin työllisyyteen. Ja työpajatoiminta nähtäisi yhteiskunnallisesti entistä merkittävämpänä toimintamuotona.

Tulevaisuudessa siis Fatima ja Hussein lähtisivät päättötodistus kädessä mutta entistä valmiimpina ammatillisiin opintoihin, työelämään ja suomalaiseen yhteiskuntaan.

Hanna-Maija Linna-Sjövall

Kirjoittaja toimii koulutuspäällikkönä Suomen Diakoniaopistossa, Aikuisten perusopetuksessa ja Valma-koulutuksessa

* Henkilöiden nimet on muutettu.

Kumppaneina kasvamme vahvemmiksi

Työpajojen ja oppilaitosten yhteinen taival on ollut pitkään molempia hyödyttävä. Työpajoilta on siirtynyt oppilaitoksiin motivoituneita opiskelijoita, joiden opiskeluvalmiudet ovat kohentuneet. Merkittävää etua ovat saaneet myös ne opiskelijat, jotka ovat suorittaneet opintojaan tuetusti työpajoilla ja keränneet voimia motivointijaksoilla.

Ammatillisen koulutuksen reformin myötä täytyy yhteistyön muotoja tarkistaa, jotta hedelmällinen yhteistyö voi jatkua. Perinteiset hyväksi todetut sopimukset täytyy uudistaa. Vaikka koulutussopimus kieltää yksiselitteisesti rahallisen korvauksen työpajoille silloin kun oppija suorittaa näyttöjä työpajalla, on silti perusteltua arvostaa työpajojen ainutlaatuista opiskelun tukea myös rahallisesti.

Opiskelijan näkökulmasta uudistuksella on etunsa. Valinnaisuus lisääntyy, joutokäynti vähenee ja ammattiosaamiseen pääsee käsiksi aidoissa ympäristöissä. Aikaisemmin hankittu osaaminen nopeuttaa opintoja ja tarvittaessa voi suorittaa vain sellaisia tutkinnon osia, jotka kokee mielekkääksi ja hyödylliseksi.

Kaikille oppijoille ei kuitenkaan tule opiskelu olemaan helppoa. Jos vastuun ottaminen omista opinnoista on haastavaa aikuisillekin, niin varmasti myös nuorille. Omaa osaamistaan ja oppimistaan pitää reflektoida ja itsenäinen tehtävien suorittaminen on opintojen etenemisen edellytys. Työpaikoilla täytyy osata pitää omista oppimisen oikeuksistaan kiinni, jottei aika mene näennäispuuhailuun.

Opintojen omaehtoinen suorittaminen vaatii elämältä hallintaa ja arjelta sujuvuutta. Usko omaan pärjäämiseen täytyy olla vahva ja opiskelutovereiden tukea tarvitaan. Pienikin vastoinkäyminen saattaa keskeyttää opinnot. Juuri tässä kohtaa asettuu työpajojen ammattimainen osaaminen paikalleen; oppija saa oikeanlaista tukea oikeaan aikaan.

Valmentautujien tukeminen työpajoilla ei perustu sattumanvaraisiin työvalmentajan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin vaan järjestelmälliseen toiminnan kehittämiseen. Toiminnalliset menetelmät ovat koetellut ja vertaiskehitetyt. Työpajapedagogiikka on kirjoitettu käytännön sanelemin opein – ja se tunnetusti myös toimii.

Kun oppimisympäristöt on työpajoilla avattu huolellisesti ammattiopettajien kanssa, voi työpajojen toimintaan luottaa. Pajat hyötyvät opettajien katseesta, pajaympäristö nähdään yhä vahvemmin oppimisen näkökulmasta. Tutkinnonosien suorittaminen ja osaamisen tunnistaminen osaamistodistuksiin ovat merkkejä laadukkaasta työpajatoiminnasta.

Monet koulutuksen järjestäjät ovat todenneet yhteistyön hedelmälliseksi. Ja koska tahto yhteistyöhön on molemminpuolista, on kyse enää yhteisesti sovittavista pelisäännöistä. Uudelleenmuotoillut sopimukset ovat tämän yhteisen tahdon ilmaisuja. Reformin muokkaamasta maaperästä tulee varmasti itämään uusia elinvoimaisia versoja.

TPY:n 10.–11.9. järjestämä Synergiaseminaari tiivistää olennaisen työpajojen ja koulutuksen järjestäjien välisestä yhteistyöstä. Seminaarissa kokeneet koulutuksen järjestäjät asettavat työpajaväen kanssa yhteisen kysymyksen: Millaisin ehdoin yhteistyötä jatketaan ja kehitetään, jotta kaikki hyötyisivät? Keskustelun tason takaa jaettu käsitys viimekätisestä edunsaajasta, oppijasta, joka onnistuu opinnoissaan ja pääsee elämässään eteenpäin.

Tervetuloa mukaan osallistumaan keskusteluun! Ilmoittaudu mukaan Synergiaseminaariin 31.8. mennessä.

synergia blogi muokattu

Veijo Wienkoop
asiantuntija, työpajatoiminta
Työpajatoiminnan opinnollistaminen -hanke
Valtakunnallinen työpajayhdistys ry

 

Yhdessä tekemisestä vauhtia yksilöllisiin opintopolkuihin

”Työpajoissa hankitun osaamisen sanoittaminen ja dokumentointi mahdollistaa sellaisten nuorten ja aikuisten koulutukselliset polut, jotka ehkä muuten jäisivät kokonaan koulutuksesta ja sen tuottamista mahdollisuuksista sivuun”, kirjoittaa TPY:n Työpajatoiminnan opinnollistaminen -hankkeen projektipäällikkö Sinikka Maskonen. TPY:ssä edistetään hankkeen johdolla työpajojen opinnollistamista ja työpajojen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä.

topi

Tämän vuoden alussa toteutetun ammatillisen koulutuksen uudistuksen ydinasioita ovat yksilölliset opintopolut, osaamisperusteisuus sekä entisestään lisääntynyt yhteistyö työelämän kanssa. Nyt on aika muuttaa valmis lainsäädäntö yhdessä käytännön toimiksi ja osaamiseksi oppilaitoksissa sekä työpaikoilla. Kaikki osaamisen hankkimisen tavat ovat käytössä.

TOPI opinnollistaa työpajoja

Vuosina 2018-2019 toteutettava Työpajatoiminnan opinnollistaminen -hanke, jonka tunnistamme myös nimellä TOPI, auttaa työpajoja opinnollistamaan toimintaansa, vahvistaa yhteistyötä koulutuksen järjestäjien kanssa ja mallintaa työpajaympäristössä toteutettavia tukipalveluja. TOPI kannustaa työpajoja kysymään itseltään: Miten edistämme oppimista eri oppimisympäristöissä ja niiden välillä? Millaisia oppimisen siltoja haluamme rakentaa? Millaista yhteistyötä tarvitaan oppijan tukemiseksi yksilöllisellä opintopolulla? Millainen oppimisympäristö antaa oppijoille mahdollisuuden kehittyä aktiivisiksi yhteisöissä toimijoiksi? Hanke on tarkoitettu erityisesti työpajoille, joilla ei ole vielä lainkaan tai vain vähän kokemusta osaamisen tunnistamisesta ja työpajan kehittämisestä oppimisympäristönä.

On arvokasta, ettei työpajasta tehdä liian koulumaista

Työpajoissa hankitun osaamisen sanoittaminen ja dokumentointi mahdollistaa sellaisten nuorten ja aikuisten koulutukselliset polut, jotka ehkä muuten jäisivät kokonaan koulutuksesta ja sen tuottamista mahdollisuuksista sivuun. Jotta oppilaitosten ja työpajojen yhteistyö voisi luontevasti vahvistua, on molempien hyödynnettävä juuri niitä vahvuuksia, joita sillä jo lähtökohtaisesti on. Työpajoissa tapahtuvan oppimisen tulisi olla tukemassa virallista koulutusjärjestelmää, mutta työpajojen ei kannata muuttaa omaa toimintaansa oppilaitosten toimintamallin mukaiseksi. Elämänhallinnallisen osaamisen pysyminen työpajatoiminnan keskiössä toimii hyvänä pohjana luontevalle kehitykselle opinnollistamisessakin.

TOPI käynnistää seitsemän alueellista kehittämisverkostoa

Erilaisista paikallisista kehitysmahdollisuuksista johtuen työpajakentällä tapahtuvassa osaamisen tunnistamisessa on suuri kirjo eri alueilla ja eri toimijoiden välillä. Osa työpajatoimijoista on tunnistanut oppimisympäristönsä, valmentautujat voivat suorittaa tutkinnon osia osana työpajajaksoaan ja osaamistodistuksia annetaan monenlaisille valmentautujaryhmille. Tuoreimman työpajakyselyn mukaan 48 % kyselyyn vastanneista organisaatioista on tunnistanut työpajan oppimisympäristön ainakin osittain. Parhaillaan käynnissä oleva tutkinnon perusteiden uudistamistyö tuo päivitystarpeita jo tunnistettuihinkin oppimisympäristöihin.

Työpajatoiminnan opinnollistaminen -hankkeen alkukartoituskyselyssä selvitettiin osaamisen tunnistamisen nykytilannetta, hyviä käytäntöjä sekä käytössä olevia työkaluja ja näiden kehittämistarvetta sekä työpajatoimijoiden ja koulutuksen järjestäjien yhteistyöhön liittyviä haasteita, kehittämistarpeita ja -toiveita. Kartoitukseen vastasi 125 työpajaa.

Alkukartoituksen perusteella käynnistetään yhteensä seitsemän vasta-alkajien verkostoa eri puolilla Suomea. Niissä on mukana yhteensä 66 työpajaa. Valintakriteereinä verkostoihin valikoitumiseen olivat osallistumishalukkuus, vasta-alkajuus, pajan koko ja alueellinen sijainti. Koulutuksen järjestäjiä tai järjestäjän yksikköä, joiden kanssa työpajat ovat jo tehneet yhteistyötä tai yhteistyö halutaan käynnistää, nimettiin yhteensä 75.

Ensimmäisessä tapaamisessa päätetään aikatauluista, työskentelymuodoista ja sisällöistä koko verkostossa ja työpajakohtaisesti. Samalla sovitaan mahdollisesta pienempiin ryhmiin jakautumisesta ja päätetään mukaan kutsuttavista koulutuksen järjestäjistä. Yhteisten verkostotapaamisten välillä tapahtuvaan kehittämistyöhön hanke tarjoaa opinnollistamisklinikoita, tukea yhteistyön käynnistämiseen koulutuksen järjestäjien kanssa, tuotteistamiseen ja sopimuksiin liittyviä työryhmiä, teemoitettuja verkkoklinikoita sekä ohjattua vertaiskehittämistä. Hankeryhmän ohjaus ja tuki on käytössä koko prosessin ajan, mutta pajan toiminnan kehittämiseen tarvitaan ensisijaisesti henkilöstön sitoutumista ja omaa työpanosta.

Yhteistyöllä motivoivia oppimisympäristöjä kaikille oppijoille

Oppimisen siltojen rakennus vaatii ammattitaitoa ja osaamista. Ja yhdessä tekemistä. Vastavuoroisesti toimijayhteisö kehittyy yksilön osallistumisen myötä. Osallistuessaan yhteiseen toimintaan yksilö ei vain reagoi asioihin, vaan aktiivisesti muuttaa niitä osallistumisensa kautta. Oppijat pääsevät kartuttamaan osaamistaan motivoivassa oppimisympäristössä sekä työpajat kehittämään osaamisen tunnistamisen prosessejaan ja yhteistyötä paikallisten koulutuksen järjestäjien kanssa.

Synnytetään yhdessä positiivinen pyörre, joka vie oppijoitamme eteenpäin elämässä!

Sinikka Maskonen
projektipäällikkö
Työpajatoiminnan opinnollistaminen -hanke / Valtakunnallinen työpajayhdistys ry

Työpajatoiminnan opinnollistaminen -hanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Lue lisää hankkeesta ja tutustu hankkeen etenemistä kuvaavaan prosessikaavioon.

Seuraa ja osallistu opinnollistamiseen liittyvään keskusteluun Työpajatoiminnan opinnollistaminen-Facebook-ryhmässä.