Huomio koulutuksesta syrjään jäävien nuorten tuentarpeisiin

Suurin osa nuorista hakeutuu jouhevasti toisen asteen koulutukseen, etenee suunnitellusti opintopolullaan ja suorittaa toisen asteen tutkinnon. Olennaista onkin kiinnittää huomiota siihen nuorten joukkoon, joka on vaarassa keskeyttää opintonsa ja pudota koulutuksen ulkopuolelle. Oppivelvollisuuden laajentamisen valmistelussa näiden nuorten elämäntilanteita ei ole huomioitu riittävästi, ja varsinaiset toimenpiteet koulutuksen keskeyttämisen ehkäisyyn puuttuvat. Koulutuspolulta syrjään jäävien nuorten oma ääni on ollut heikosti kuuluvissa.

IMG_1571

Lisää resursseja opiskelijahuoltoon ja mielenterveyspalvelut kuntoon

Työpajoilla ja etsivässä nuorisotyössä työskennellään koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten kanssa. Työpajatoimijoiden ja etsivien nuorisotyöntekijöiden mukaan nuorten haasteet liittyvät etenkin voimavaroihin, elämänhallintaan ja mielenterveyteen. Monella nuorella on taustallaan rankkaa koulukiusaamista, mikä on heikentänyt heidän toimintakykyään ja estää osaltaan myös opintoihin kiinnittymistä. Kokemusten mukaan myös palvelujärjestelmämme suurimmat puutteet löytyvät myös nuorten tarpeisiin vastaavista mielenterveys- ja päihdepalveluista.

Oppivelvollisuuden laajentaminen ei ole vain koulutuspoliittinen kysymys. Myös sosiaali- ja terveyspalveluilla on merkittävä rooli nuorten opiskeluvalmiuksien vahvistamisessa ja koulutuksen läpäisyn tukemisessa. Keskeistä on tarjota nykyistä paremmin saavutettavia palveluita tukea tarvitseville nuorille. Opiskelijahuollon ja opinto-ohjauksen resursseja tulee vahvistaaOlennaista on myös lisätä nuorille räätälöityjä matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluja sekä toteuttaa nuorten terapiatakuu. Tärkeää on lisäksi tukea koulun yhteisöllisyyttä nuorisotyön avulla. Nuoren tulee saada tarvitsemansa tukipalvelut ajoissa – ei vasta sitten, kun koulutuksen keskeyttäminen on jo edessä. 

Työpajat oppimisympäristöinä yksilöllistä tukea tarvitseville

Työpajat tarjoavat oppimisympäristöjä niille nuorille, jotka tarvitsevat yksilöllistä ohjausta ja ammatillisen osaamisen kerryttämistä valmennuksen tukemana. Monilla työpajoilla voi suorittaa tutkinnon osia tai kokonaisia tutkintoja, ja ne toimivat osaamisen osoittamisen näyttöympäristöinä. Työpajatoiminnassa vahvistetaan myös yleisiä työelämävalmiuksia ja työyhteisöosaamista, mikä madaltaa työelämään siirtymisen kynnystä ja ehkäisee myös koulutuksen keskeyttämistä. Työpajat tarjoavat kokonaisvaltaista tukea haastavassa elämäntilanteessa oleville.

Työpajat voivat jatkossa toimia entistä vahvemmin koulutuksen järjestäjien kumppaneina myös oppivelvollisuuden laajentamisen osalta. Koulutuksen järjestäjien ja työpajojen yhteistyön tulee aina olla sopimuksellista ja perustua periaatteelle, että raha seuraa oppivelvollista. Työpajatoimijoiden osaamisen tunnistamiseen ja opinnollistamiseen liittyvää osaamista on tuettava valtakunnallisilla kehittämisresursseilla.

Etsivä nuorisotyö vahvistaa opiskeluvalmiuksia ja perustuu vapaaehtoisuudelle 

Etsivä nuorisotyö edistää nuoren kasvua ja itsenäistymistä. Sillä on merkittävä rooli koulutuksen, työn ja palveluiden ulkopuolella olevien nuorten tukemisessa, opiskeluvalmiuksien vahvistamisessa sekä koulutukseen kiinnittymisen edistämisessä ja keskeyttämisen ehkäisemisessä. Kunnan ja etsivän nuorisotyön vastuita tulee oppivelvollisuuden yhteydessä vielä tarkentaa: etsivä nuorisotyö toimii kunnan kanssa yhteistyössä, mutta vastuu oppivelvollisuuden suorittamisesta tulee olla kunnalla, ei etsivällä nuorisotyöllä. Olennaista on, ettei  etsivä nuorisotyö voi olla velvoittavaa, vaan se on nuorelle aina vapaaehtoista.

Koulutuspolulta syrjässä olevien ääntä tulee vahvistaa

Nuorilla tulee olla aito mahdollisuus yksilöllisiin koulutuspolkuihin ja tarvitsemaansa tukeen ja ohjaukseen. Työpajakentän ja etsivien nuorisotyöntekijöiden mukaan keskeyttämisvaarassa olevat ja koulutuksen ulkopuolelle pudonneet nuoret hyötyvät palveluista, joille yhteistä on kohtaaminen sekä kokonaisvaltainen ja rinnalla kulkeva tuki. Olennaista on nyt kysyä, miten koulutuspolulta syrjässä olevat nuoret kokevat elämäntilanteensa sekä tarpeisiinsa vastaavien palveluiden saatavuuden ja niiden kehittämistarpeet.

Lue lisää TPY:n oppivelvollisuuden laajentamista käsittelevästä kannanotosta ja kommenteista. 

Reetta Pietikäinen
vaikuttamistyön asiantuntija
Valtakunnallinen työpajayhdistys

Tutkinto työpajalla? Ei oo mahdollista! Vai onko?

Hajulukon puhdistus (002)
Valmentautuja tekemässä näytössä hajulukon puhdistusta, mikä on osa puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan perustutkintoon kuuluvaa LVI-järjestelmien toimintakunnon ylläpitämistä.

Jos Hessu haluaa suorittaa tutkintoa työpajalla olematta varsinainen opiskelija, täytyy ensimmäiseksi miettiä, minkä tutkinnon mukaista ammattitaitoa voi työpajalla oppia. Kaikkien tutkintojen perusteet löytyvät verkosta ePerusteista.  Seuraavaksi pitää löytää oppilaitos, jolla on järjestämislupa kyseessä olevaan tutkintoon. Oppilaitos voi näin digiajalla sijaita kauempanakin.

Oppilaitoksessa mietitään vastuuopettajan kanssa, mitä osaamista Hessulla jo on ja mitä osaamista vielä pitää hankkia. Koska Hessu ei ole menossa varsinaiseksi opiskelijaksi, osaamisen hankkiminen ei ole oppilaitoksen vastuulla, vaan Hessun ja työpajan. Opettajalta saa kuitenkin usein hyviä vinkkejä.

Ja sitten Hessu tekee ihan tavalliseen tapaan töitä työpajan työvalmennuksessa, kunnes sovitun tutkinnon osan tai tutkinnon osien mukaiset työtehtävät sujuvat.

Seuraavaksi suunnitellaan näyttö. Eri oppilaitoksilla ja eri ammattialoilla on erilaisia tapoja tehdä näyttö. Opettaja kertoo, millainen näyttösuunnitelman tulee olla ja miten näyttö suoritetaan. Näyttö voi olla lyhyt työsuoritus, esim. yhden kohteen ylläpitosiivous, tai se voi olla esimerkiksi viikon mittainen jakso, jonka aikana työpajan arvioija seuraa Hessun tekemistä.

Näytön lopuksi arviointikeskustelussa on paikalla Hessu, työpajan arvioija sekä opettaja. Arvioinnin tekevät työpajan arvioija ja opettaja yhdessä. Opettaja kyselee arvioijalta, miten Hessu on missäkin tilanteessa toiminut, eli työpajan arvioijan ei tarvitse osata suoraan sanoa onko suoritus T1 vai K5 tai hyväksytty/hylätty.

Entä TE-toimisto?

Pelkän näytön suorittaminen oppilaitoksessa ei ole opiskelua (TEM/2414/03.01.04/2018) eikä vaikuta työttömyysturvaan. TE-toimistolle on kuitenkin syytä kertoa aikeesta suorittaa näyttöjä oppilaitoksessa, koska sen tulee näkyä työllistymissuunnitelmassa.

Jos työpajajakso keskeytyy ennen tutkinnon valmistumista, jää valmentautujalle opiskeluoikeus oppilaitokseen henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa sovitulla tavalla. Tämän TE-toimisto selvittää. Silloin pyydetään oppilaitoksesta opiskelutodistus, jonka mukaan ko. opiskelija ei ole opiskellut läsnäolevana. Todistus toimitetaan TE-toimistolle ja vastataan, että ”en ole opiskellut lainkaan läsnäolevana”. Ensimmäistä kertaa pyytäessäni todistusta tähän tarkoitukseen, pyysin todistusta, että henkilö ei ole opiskellut oppilaitoksessa. Se aiheutti pientä hilpeyttä.

Mitäs tämä maksaa Hessulle?

Ei mitään. Pelkän näytön suorittamisesta oppilaitokseen ei saa periä maksua. Vastaavalla tavalla tutkinnon osia voi suorittaa myös kuntouttavassa työtoiminnassa kuntien, kaupunkien tai yhdistysten eri yksiköissä tai työkokeilussa yrityksissä. Tai vaikka palkkatyössä. Ihan missä vaan, missä voi oppia tutkinnon perusteiden mukaisia työtehtäviä.

Janiika Saarinen

Kirjoittaja työskentelee Valo-valmennuskoordinaattorina Valovoima -hankkeessa (ESR) Raision kaupungin työllisyyspalveluissa.  Hän on työssään mahdollistanut jo noin 200 tutkinnon osan suorittamisen.

 

 

Terveisiä amiksesta!

IMG_1491

Hei vaan sinne työpajalle. Me täällä ammatillisessa koulutuksessa ajattelimme kirjoittaa ja päivittää hieman kuulumisia. Emme olekaan hetkeen ehtineet tavata, mutta varmaan ymmärrätte syyn. On pidellyt kiirettä. Yhtä aikaa uudistuivat sekä tutkintojen perusteet että laki ammatillisesta koulutuksesta. Pari muutakin muuttujaa on viimeiseen kahteen vuoteen mahtunut.

Opettaja ryhmäyttää, eriyttää, ohjaa ja opettaa. Sitten on hoksaus jokaisen opiskelijan kanssa. Mietitään osaamista, näyttöjä, työelämässä oppimisen jaksoja ja ylläpidetään suhteita yrityksiin. Kouluttaudutaan, opetellaan vuosityöajan vaatimuksia ja kirjataan hanketunteja.

Verkostoyhteistyössä hoidamme opiskelijoiden asioita. Opettaja, opo, kuraattori ja terkkari ovat tärkeässä roolissa silloin, kun nuorella on vaikeuksia. Meidät ammatillisen koulutuksen työntekijät saattaa löytää esimerkiksi nuorisopsykiatrian odotushuoneesta, A-klinikalta tai palaverista etsivien luota.

Pahoittelumme siis siitä, ettemme ole heti vastanneet puhelimeen. Tai sähköpostiin. Tai Wappiin, Instan directiin tai Meseen. Olemme olleet Wilmassa.

Selittelyjen lisäksi kirjoitimme kiittääksemme. Täältä meiltä on siirtynyt teille vuosien varrella aikamoinen joukko amiksia. Kiitos, että olette auttaneet heitä. Ja kiitos myös kaikista mainioista opiskelijoista, joita olemme teiltä saaneet. Olette auttaneet montaa nuorta löytämään oman tulevaisuuden suuntansa, ohjanneet heidät opintoihin.

Juuri nyt näyttää siltä, että virta meiltä teille ei ole kuihtumaan päin. Meillä on motivoituneita, innokkaita ja itseohjautuvia nuoria. Ja sitten meillä on nuoria, jotka tarvitsevat valtavasti tukea ja apua. Heistä voi tulla mainioita osaajia, mutta ensin elämän peruspalikat on laitettava kohdilleen. Näissä nuorissa on yhteinen kosketuspintamme.

Amiksesta pajaan, pajalta amikseen. Tässä vastavuoroisessa virrassa TPY:n halu kehittää työpajojen osaamisen tunnistamisen prosesseja on todella tervetullutta. Otamme ilolla vastaan tarkoin kuvatut valmennusmenetelmät, eritellyt työtehtävät ja yksilöllisen osaamisen kehittymisen dokumentoinnin. Se nimittäin helpottaa meitä, vie eteenpäin osaamisen tunnustamista siinä vaiheessa, kun nuori hakeutuu oppilaitokseen.

Sillä juuri hän on tärkein. Nuori, joka kaipaa vahvistusta. Nuori, joka hakee identiteettiään ihmisenä ja ammattilaisena. Tulevaisuuden tekijä ja tulevaisuudentekijä.

Annemari Kallio,
Projektipäällikkö
Työpajat ja kansanopistot osaksi ammatillista oppimisympäristöä (ESR) –hanke
Ammattiopisto Lappia

*********

Osaamisen tunnistaminen ammattiopisto Lappiassa (video)

Ammattiopisto Lappian opettajat tuottivat  Kemin kaupungin sekä Muonion ja Pellon kuntien työpajojen oppimisympäristöraportit yhdessä pajojen henkilöstön kanssa. Niihin on sisällytetty kaikkien niiden tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset arviointikriteereineen, joiden oppimisympäristönä työpajat on tunnistettu.

Oppimisympäristöraportit:

PELLO

Pellon kunnan työpaja rakentuu kahdesta valmennusympäristöstä. Ritavaaran valmennuspalvelut ovat lähelle työelämää sijoittuvia, joiden keskeinen tavoite on tukea erityisesti valmentautujien työtaitoja ja työelämävalmiuksia, Varikolla valmennuspalvelut ovat pitkälti kuntouttavia.

Raportti

KEMI

Kemin työpajat ovat osa kaupungin nuorisotyön yksikköä. Niiden tavoitteena on edistää nuoren oman elämän hallintaa, parantaa nuoren koulu- ja työpaikansaantimahdollisuuksia sekä edistää musiikillista kehittymistä. Yksiköt toimivat tiiviissä yhteistyössä muiden nuorisotyön yksiköiden kanssa.

Raportti

MUONIO

Muonion työpaja koostuu Fillaripajasta, Kierrätyspajasta ja Kuljetuspajasta. Valmentautujina on nuoria ja aikuisia, jotka tarvitsevat tukea koulutus- ja työmarkkinoille kiinnittyäkseen.

Raportti

Osaaminen näkyväksi opinnollistamalla

IMG_1487

Työpajoilla tehdään päivittäin lukuisia eri alojen tehtäviä. Opinnollistaminen on keino saada nämä tehtävät näkyviksi ja dokumentoitua. Työpajan työtehtävissä kertyvä osaaminen voidaan tunnistaa osaamistodistuksella ja tunnustaa myöhemmissä opinnoissa. Parhaimmillaan tämä sekä madaltaa kynnystä ammatillisten opintojen aloittamiseen että lyhentää opiskeluaikaa. Joka tapauksessa työpajan tehtävistä saa nyt osaamistodistuksen, joka kertoo, mitä valmentautuja on valmennusjakson aikana tehnyt ja mitä hän osaa. Mitä enemmän osaamistodistuksia kirjoitetaan, sitä tunnetummaksi opinnollistaminen tulee myös muualla, työpajan ulkopuolella.

Opinnollistaminen on työpajojen valmennukselle laatutekijä, joka osaltaan lisää työpajatoiminnan läpinäkyvyyttä. Työpajan valmentautujalle se tekee näkyväksi osaamisen lisäksi omaa valmennuspolkua ja ammatillista kehittymistä. Työpajoilla työskentelevälle työ- ja yksilövalmennuksen henkilöstölle se lisää ammatillista osaamista ja tuo uuden näkökulman valmennuksen tavoitteellisuuteen, nostaen siten koko työpaikan osaamista ja ammattitaitoa.

Oma organisaationi on ollut vuodesta 2012 mukana Paikko-järjestelmässä. Olemme tunnistaneet tutkinnon perusteiden mukaiset oppimisympäristöt ja laatineet niille oppimisympäristöraportit. Oppimisympäristöraporttien perusteella valmentautujille voidaan kirjoittaa osaamistodistuksia, joissa heidän osaamistaan verrataan tutkinnon perusteiden arviointikriteereihin.

Tätä kirjoittaessani Sovatek-säätiön työvalmennuksen yksiköissä on tunnistettu yhteensä 12 uudistettua ammatillista perustutkintoa ja 20 eri oppimisympäristöä. Haluamme tarjota oppimisympäristöjä mahdollisimman laaja-alaisesti, jolloin tehtäviä voidaan henkilökohtaistaa valmentautujan tavoitteiden suuntaisesti – aivan kuten osaamisperusteisessa tutkintotavoitteisessa ammatillisessa koulutuksessa.

Osaamistodistukseen voi tulla merkintöjä useamman ammatillisen perustutkinnon osista, esimerkiksi Kierrätyskauppamme valmentautujat voivat saada todistuksen yhteisten opintojen, liiketalouden ja logistiikan perustutkintojen osista.

Ehkä hienointa opinnollistamisessa on kuitenkin se, että arviointi on positiivista. Ei arvioida kenenkään osaamattomuutta tai kehittämisen kohteita, vaan ainoastaan osaamista, joka ylittää ammatillisen perustutkinnon arvioinnin T1-tason. Jos osaaminen on selkeästi parempaa, voidaan arviointia vielä sanallisesti avata yksityiskohtaisemmin osaamistodistuksen lisätietoihin. On hienoa, kun todistuksen saaja saa kannustavaa palautetta osaamisestaan. Se parantaa itsetuntoa, tuo onnistumisen kokemuksen ja saattaa rohkaista ottamaan sen ratkaisevan askeleen seuraavalle askelmalle kohti omia tavoitteita, esimerkiksi opiskeluissa.

Opinnollistaminen on erinomainen menetelmä työpajoilla kertyvän osaamisen näkyväksi tekemisessä. Se on myös oivallinen työkalu valmennuksen laadun kehittämiseksi, sillä se auttaa saamaan monenlaiset työvalmennuksen toimintaympäristöt keskenään yhteismitallisiksi ja vertailukelpoisiksi.

Mitä enemmän työvalmennuksen toimintoja avataan, sitä läpinäkyvämmäksi kaikki tekemämme muuttuu. Osaltaan tämä varmasti auttaa oikaisemaan työpajatoiminnan ympärillä olevia uskomuksia ja ennakkoluuloja. Työpajoilla tehdään aidosti oikeita asioita ja toimitaan tavoitteellisesti eikä näiden merkitystä voi väheksyä.

Ammatillisen koulutuksen uudistukset tukevat opinnollistamista

Opinnollistamisen rooli osaamisen tunnistamisessa tulee olemaan entistä tärkeämpi työpajaympäristöissä. Amisreformi uudisti sekä ammatillisten perustutkintojen rakenteen että sisällöt. Uudet tutkintojen perusteet tulivat voimaan vuoden 2018 alusta. Tärkein uudistus valmennuksen kannalta on osaamisperusteisuus. Henkilön kaikki osaaminen on tunnustettava eikä osaamista enää mitata opintosuoritusten, opiskelu- tai työajan pituuden tai laajuuden perusteella. Nyt arvioidaan vain ja ainoastaan sitä, osaako henkilö tutkinnon osassa vaaditut asiat vai ei. Missä ja miten tahansa hankittu osaaminen on siis tunnustettava, kun siitä on esittää toimivaltaisen viranomaisen antama asiakirja. Tarvittaessa osaamisesta annetaan näyttö.

Toinen tärkeä uudistus on henkilökohtaistaminen, joka koskee kaikkia toisen asteen opiskelijoita. Nyt jokainen ammattiin opiskeleva opiskelee oman henkilökohtaisen opintojen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOKS) mukaan ja vain tutkinnosta puuttuvia tietoja ja taitoja. Tämäkin uudistus hyödyttää osaamistodistuksen omaavaa henkilöä, kun jatkossa opiskellaan HOKSin, eikä koko opiskeluryhmää koskevan opetussuunnitelman mukaan. Tutkinto voidaan muodostaa eri tutkintojen osista, jolloin valinnaisia tutkinnon osia voidaan hyväksyä joltain toiselta alalta. Tämä on arkipäivää työelämässä, opiskeluissa ja myös työvaltaisissa valmennuksissa ja työtoiminnoissa; ammattitaito rakentuu usean ammattialan osaamisista.

Kun valmennus on oikea-aikaista ja sisältää oikeita elementtejä suhteessa valmentautujan tavoitteisiin, voivat osaamisen tunnistaminen ja osaamistodistus olla merkittäviä välineitä valmentautujan onnistumisen kokemisessa. Kyllähän meistä jokainen haluaa saada positiivista palautetta tekemisestään ja osaamisestaan. Osaamistodistuksen antama palaute on nimenomaan sitä. Ollaan siis mukana tekemässä valmennuksesta aidosti kannustavaa ja eteenpäin vievää käyttämällä osaamisen tunnistamista ja osaamistodistuksia.

Nyt viimeistään kannattaa aloittaa opinnollistaminen ja osaamisen tunnistaminen työpajoilla sekä muissa työvaltaisissa toimintaympäristöissä!

Sari Rantala

Kirjoittaja on ammatillinen erityisopettaja ja opinto-ohjaaja, joka työskentelee työvalmentajana ja Paikko-asiantuntijana kuntouttavan työtoiminnan opinnollistamisen parissa Jyväskylässä Sovatek-säätiössä.

Synergiaseminaari kokoaa opinnollistamisen ja osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen parissa työskentelevät 6.-7.11.2019 Tampereelle. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan 23.10. mennessä täällä.

Työelämälähtöisyyttä aikuisten perusopetukseen työpajayhteistyöllä

diakoniaopisto-3220-logo

Fatima* on 35-vuotias perheenäiti. Hänellä on neljä lasta eikä hän ole koskaan käynyt koulua ennen kuin nyt. Hänen kotoutumisensa jäi niin sanotusti vaiheeseen ennen lasten syntymää. Puolen vuoden päästä hänellä on kädessään perusopetuksen päättötodistus ja toivottavasti edessä lääketeknikon opinnot. Hussein* on 19-vuotias nuorukainen, joka saapui Suomeen 2015. Hän on Fatiman ryhmässä ja saa päättötodistuksen samaan aikaan. Hänen tavoitteenaan on päästä autoalalle.

Suomeen saapuvista, pääkaupunkiseudulle asettuvista maahanmuuttajista suuri osa tarvitsee suomen kielen lisäksi muutakin koulutusta, jotta kotoutuminen ja osallisuuden polku suomalaiseen yhteiskuntaan voisi hahmottua. Yllämainitun kaltaisille henkilöille perusopetus on tarjonnut väylän suomalaiseen yhteiskuntaan.

Aikuisten perusopetuksessa opiskelee pääkaupunkiseudulla noin 2000 opiskelijaa. Se on tarkoitettu oppivelvollisuuden ylittäneille aikuisille, jotka eivät syystä tai toisesta ole saaneet peruskoulua suoritettua tai heiltä puuttuu se kokonaan. Jälkimmäistä ryhmää edustavat tyypillisimmillään Euroopan ulkopuolelta tullee maahanmuuttajat. Aikuisten perusopetuksessa voi opiskella aikuisille tarkoitetussa opetussuunnitelmassa maksimissaan viisi vuotta koko perusopetuksen aina lukutaitovaiheesta päättötodistukseen. Käytännössä koko polun läpi opiskelu kuitenkin on hyvin harvinaista, koska päättövaihe on vaativa ja sisällöltään ja vaikeustasoltaan sellainen, että se antaa valmiudet myös aikuislukioon. Ja aikuinen oppija on lähtökohtaisesti hitaampi kuin lapsi, jolla herkkyyskaudet vielä vauhdittavat oppimista. Ja aikuisen pitäisi kuitenkin oppia asiat ajallisesti yli puolet nopeammin! Tyypillisesti lukutaitoa oppimaan tullut opiskelee alkuvaiheen kokonaan ja poluttuu sen jälkeen eteenpäin johonkin ammatilliseen tutkinnonosaan tai Valmaan. Suoraan päättövaiheeseen tulevat taas ovat melko nuoria ja koulutaustaakin heillä on jo jonkin verran.

Aikuisten perusopetus on kurssimuotoinen ja melko teoreettinen, koska kyse on perusopetuksesta, jolla on vahvat sivistykselliset tavoitteet. Opetus on lähiopetusta ja tapahtuu useimmiten aikuislukioissa, kansanopistoissa tai vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Muutamat ammatilliset oppilaitokset, kuten Suomen Diakoniaopisto järjestävät aikuisten perusopetusta. Kuitenkin iso osa opiskelijoista tahtoo hakea ammatillisiin opintoihin ja saada nopean polun työelämään, mikä yhteiskunnallisestikin on tarkoitus.

Uudessa ammatillisessa koulutuksessa edellytetään kuitenkin, ryhmätyöskentelytaitoja, sosiaalisia taitoja, vahvaa toiminnallista ja soveltavaa otetta, sekä ennen kaikkea kykyä oppia työssä. Kaikkia näitä asioita on perinteisessä lähiopetuksessa aikuisten perusopetuksessa vaikeaa toteuttaa. Perinteinen 1-2 viikon TET-jakso on tähän myös liian lyhyt. Voisiko perusopetukseen lisätä työelämälähtöisyyttä pidemmillä työssäoppimisjaksoilla ja viemällä opintoja työpaikalle? Tässä kohden on suuria laajamittaisesti vielä käyttämättömiä yhteistyön mahdollisuuksia työpajoilla ja perusopetuksella. Työpajat olisivat erinomainen yhteistyökumppani edistämään opiskelijoiden osallisuutta sekä toimijuutta. Lisäksi suomen kielen haltuunottoa ja oppimista pystytään edistämään käytännössä eikä vain oppitunnilla istuen. Pajaympäristö tarjoaa myös mahdollisuuksia tutustua eri aloihin hyvissä ajoin ennen jatkoon hakemista. Se on myös ”pehmeämpi” alusta harjoitella työelämän pelisääntöjä ja muita työelämätaitoja, kuin esimerkiksi avoimet työmarkkinat.

Aikuisten perusopetuksesta ei kuitenkaan voi lähteä työntämään opiskelijoita pajoihin ”summanmutikassa”. Hyvä ja toimiva yhteistyö edellyttää aikuisten perusopetuksen koulutuksenjärjestäjältä ja pajan järjestäjätaholta yhteistä tahtotilaa, päämäärää ja siihen vievää suunnitelmaa pedagogisesta yhteistyöstä. Ja koska osapuolia on kaksi, on ajateltava mitä kumpikin yhteistyöstä saa. Perusopetus saa tarvitsemaansa soveltavaa oppimista ja työelämän pelisääntöjä. Pajat taas pystyvät opinnollistamaan ja tuotteistamaan koulutuksen järjestäjän kanssa omaa toimintaansa. Näin voisi oikeasti syntyä pysyviä hyviä toimintamalleja, jotka vievät maahanmuuttajia nopeammin työllisyyteen. Ja työpajatoiminta nähtäisi yhteiskunnallisesti entistä merkittävämpänä toimintamuotona.

Tulevaisuudessa siis Fatima ja Hussein lähtisivät päättötodistus kädessä mutta entistä valmiimpina ammatillisiin opintoihin, työelämään ja suomalaiseen yhteiskuntaan.

Hanna-Maija Linna-Sjövall

Kirjoittaja toimii koulutuspäällikkönä Suomen Diakoniaopistossa, Aikuisten perusopetuksessa ja Valma-koulutuksessa

* Henkilöiden nimet on muutettu.

Kumppaneina kasvamme vahvemmiksi

Työpajojen ja oppilaitosten yhteinen taival on ollut pitkään molempia hyödyttävä. Työpajoilta on siirtynyt oppilaitoksiin motivoituneita opiskelijoita, joiden opiskeluvalmiudet ovat kohentuneet. Merkittävää etua ovat saaneet myös ne opiskelijat, jotka ovat suorittaneet opintojaan tuetusti työpajoilla ja keränneet voimia motivointijaksoilla.

Ammatillisen koulutuksen reformin myötä täytyy yhteistyön muotoja tarkistaa, jotta hedelmällinen yhteistyö voi jatkua. Perinteiset hyväksi todetut sopimukset täytyy uudistaa. Vaikka koulutussopimus kieltää yksiselitteisesti rahallisen korvauksen työpajoille silloin kun oppija suorittaa näyttöjä työpajalla, on silti perusteltua arvostaa työpajojen ainutlaatuista opiskelun tukea myös rahallisesti.

Opiskelijan näkökulmasta uudistuksella on etunsa. Valinnaisuus lisääntyy, joutokäynti vähenee ja ammattiosaamiseen pääsee käsiksi aidoissa ympäristöissä. Aikaisemmin hankittu osaaminen nopeuttaa opintoja ja tarvittaessa voi suorittaa vain sellaisia tutkinnon osia, jotka kokee mielekkääksi ja hyödylliseksi.

Kaikille oppijoille ei kuitenkaan tule opiskelu olemaan helppoa. Jos vastuun ottaminen omista opinnoista on haastavaa aikuisillekin, niin varmasti myös nuorille. Omaa osaamistaan ja oppimistaan pitää reflektoida ja itsenäinen tehtävien suorittaminen on opintojen etenemisen edellytys. Työpaikoilla täytyy osata pitää omista oppimisen oikeuksistaan kiinni, jottei aika mene näennäispuuhailuun.

Opintojen omaehtoinen suorittaminen vaatii elämältä hallintaa ja arjelta sujuvuutta. Usko omaan pärjäämiseen täytyy olla vahva ja opiskelutovereiden tukea tarvitaan. Pienikin vastoinkäyminen saattaa keskeyttää opinnot. Juuri tässä kohtaa asettuu työpajojen ammattimainen osaaminen paikalleen; oppija saa oikeanlaista tukea oikeaan aikaan.

Valmentautujien tukeminen työpajoilla ei perustu sattumanvaraisiin työvalmentajan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin vaan järjestelmälliseen toiminnan kehittämiseen. Toiminnalliset menetelmät ovat koetellut ja vertaiskehitetyt. Työpajapedagogiikka on kirjoitettu käytännön sanelemin opein – ja se tunnetusti myös toimii.

Kun oppimisympäristöt on työpajoilla avattu huolellisesti ammattiopettajien kanssa, voi työpajojen toimintaan luottaa. Pajat hyötyvät opettajien katseesta, pajaympäristö nähdään yhä vahvemmin oppimisen näkökulmasta. Tutkinnonosien suorittaminen ja osaamisen tunnistaminen osaamistodistuksiin ovat merkkejä laadukkaasta työpajatoiminnasta.

Monet koulutuksen järjestäjät ovat todenneet yhteistyön hedelmälliseksi. Ja koska tahto yhteistyöhön on molemminpuolista, on kyse enää yhteisesti sovittavista pelisäännöistä. Uudelleenmuotoillut sopimukset ovat tämän yhteisen tahdon ilmaisuja. Reformin muokkaamasta maaperästä tulee varmasti itämään uusia elinvoimaisia versoja.

TPY:n 10.–11.9. järjestämä Synergiaseminaari tiivistää olennaisen työpajojen ja koulutuksen järjestäjien välisestä yhteistyöstä. Seminaarissa kokeneet koulutuksen järjestäjät asettavat työpajaväen kanssa yhteisen kysymyksen: Millaisin ehdoin yhteistyötä jatketaan ja kehitetään, jotta kaikki hyötyisivät? Keskustelun tason takaa jaettu käsitys viimekätisestä edunsaajasta, oppijasta, joka onnistuu opinnoissaan ja pääsee elämässään eteenpäin.

Tervetuloa mukaan osallistumaan keskusteluun! Ilmoittaudu mukaan Synergiaseminaariin 31.8. mennessä.

synergia blogi muokattu

Veijo Wienkoop
asiantuntija, työpajatoiminta
Työpajatoiminnan opinnollistaminen -hanke
Valtakunnallinen työpajayhdistys ry

 

Yhdessä tekemisestä vauhtia yksilöllisiin opintopolkuihin

”Työpajoissa hankitun osaamisen sanoittaminen ja dokumentointi mahdollistaa sellaisten nuorten ja aikuisten koulutukselliset polut, jotka ehkä muuten jäisivät kokonaan koulutuksesta ja sen tuottamista mahdollisuuksista sivuun”, kirjoittaa TPY:n Työpajatoiminnan opinnollistaminen -hankkeen projektipäällikkö Sinikka Maskonen. TPY:ssä edistetään hankkeen johdolla työpajojen opinnollistamista ja työpajojen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä.

topi

Tämän vuoden alussa toteutetun ammatillisen koulutuksen uudistuksen ydinasioita ovat yksilölliset opintopolut, osaamisperusteisuus sekä entisestään lisääntynyt yhteistyö työelämän kanssa. Nyt on aika muuttaa valmis lainsäädäntö yhdessä käytännön toimiksi ja osaamiseksi oppilaitoksissa sekä työpaikoilla. Kaikki osaamisen hankkimisen tavat ovat käytössä.

TOPI opinnollistaa työpajoja

Vuosina 2018-2019 toteutettava Työpajatoiminnan opinnollistaminen -hanke, jonka tunnistamme myös nimellä TOPI, auttaa työpajoja opinnollistamaan toimintaansa, vahvistaa yhteistyötä koulutuksen järjestäjien kanssa ja mallintaa työpajaympäristössä toteutettavia tukipalveluja. TOPI kannustaa työpajoja kysymään itseltään: Miten edistämme oppimista eri oppimisympäristöissä ja niiden välillä? Millaisia oppimisen siltoja haluamme rakentaa? Millaista yhteistyötä tarvitaan oppijan tukemiseksi yksilöllisellä opintopolulla? Millainen oppimisympäristö antaa oppijoille mahdollisuuden kehittyä aktiivisiksi yhteisöissä toimijoiksi? Hanke on tarkoitettu erityisesti työpajoille, joilla ei ole vielä lainkaan tai vain vähän kokemusta osaamisen tunnistamisesta ja työpajan kehittämisestä oppimisympäristönä.

On arvokasta, ettei työpajasta tehdä liian koulumaista

Työpajoissa hankitun osaamisen sanoittaminen ja dokumentointi mahdollistaa sellaisten nuorten ja aikuisten koulutukselliset polut, jotka ehkä muuten jäisivät kokonaan koulutuksesta ja sen tuottamista mahdollisuuksista sivuun. Jotta oppilaitosten ja työpajojen yhteistyö voisi luontevasti vahvistua, on molempien hyödynnettävä juuri niitä vahvuuksia, joita sillä jo lähtökohtaisesti on. Työpajoissa tapahtuvan oppimisen tulisi olla tukemassa virallista koulutusjärjestelmää, mutta työpajojen ei kannata muuttaa omaa toimintaansa oppilaitosten toimintamallin mukaiseksi. Elämänhallinnallisen osaamisen pysyminen työpajatoiminnan keskiössä toimii hyvänä pohjana luontevalle kehitykselle opinnollistamisessakin.

TOPI käynnistää seitsemän alueellista kehittämisverkostoa

Erilaisista paikallisista kehitysmahdollisuuksista johtuen työpajakentällä tapahtuvassa osaamisen tunnistamisessa on suuri kirjo eri alueilla ja eri toimijoiden välillä. Osa työpajatoimijoista on tunnistanut oppimisympäristönsä, valmentautujat voivat suorittaa tutkinnon osia osana työpajajaksoaan ja osaamistodistuksia annetaan monenlaisille valmentautujaryhmille. Tuoreimman työpajakyselyn mukaan 48 % kyselyyn vastanneista organisaatioista on tunnistanut työpajan oppimisympäristön ainakin osittain. Parhaillaan käynnissä oleva tutkinnon perusteiden uudistamistyö tuo päivitystarpeita jo tunnistettuihinkin oppimisympäristöihin.

Työpajatoiminnan opinnollistaminen -hankkeen alkukartoituskyselyssä selvitettiin osaamisen tunnistamisen nykytilannetta, hyviä käytäntöjä sekä käytössä olevia työkaluja ja näiden kehittämistarvetta sekä työpajatoimijoiden ja koulutuksen järjestäjien yhteistyöhön liittyviä haasteita, kehittämistarpeita ja -toiveita. Kartoitukseen vastasi 125 työpajaa.

Alkukartoituksen perusteella käynnistetään yhteensä seitsemän vasta-alkajien verkostoa eri puolilla Suomea. Niissä on mukana yhteensä 66 työpajaa. Valintakriteereinä verkostoihin valikoitumiseen olivat osallistumishalukkuus, vasta-alkajuus, pajan koko ja alueellinen sijainti. Koulutuksen järjestäjiä tai järjestäjän yksikköä, joiden kanssa työpajat ovat jo tehneet yhteistyötä tai yhteistyö halutaan käynnistää, nimettiin yhteensä 75.

Ensimmäisessä tapaamisessa päätetään aikatauluista, työskentelymuodoista ja sisällöistä koko verkostossa ja työpajakohtaisesti. Samalla sovitaan mahdollisesta pienempiin ryhmiin jakautumisesta ja päätetään mukaan kutsuttavista koulutuksen järjestäjistä. Yhteisten verkostotapaamisten välillä tapahtuvaan kehittämistyöhön hanke tarjoaa opinnollistamisklinikoita, tukea yhteistyön käynnistämiseen koulutuksen järjestäjien kanssa, tuotteistamiseen ja sopimuksiin liittyviä työryhmiä, teemoitettuja verkkoklinikoita sekä ohjattua vertaiskehittämistä. Hankeryhmän ohjaus ja tuki on käytössä koko prosessin ajan, mutta pajan toiminnan kehittämiseen tarvitaan ensisijaisesti henkilöstön sitoutumista ja omaa työpanosta.

Yhteistyöllä motivoivia oppimisympäristöjä kaikille oppijoille

Oppimisen siltojen rakennus vaatii ammattitaitoa ja osaamista. Ja yhdessä tekemistä. Vastavuoroisesti toimijayhteisö kehittyy yksilön osallistumisen myötä. Osallistuessaan yhteiseen toimintaan yksilö ei vain reagoi asioihin, vaan aktiivisesti muuttaa niitä osallistumisensa kautta. Oppijat pääsevät kartuttamaan osaamistaan motivoivassa oppimisympäristössä sekä työpajat kehittämään osaamisen tunnistamisen prosessejaan ja yhteistyötä paikallisten koulutuksen järjestäjien kanssa.

Synnytetään yhdessä positiivinen pyörre, joka vie oppijoitamme eteenpäin elämässä!

Sinikka Maskonen
projektipäällikkö
Työpajatoiminnan opinnollistaminen -hanke / Valtakunnallinen työpajayhdistys ry

Työpajatoiminnan opinnollistaminen -hanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Lue lisää hankkeesta ja tutustu hankkeen etenemistä kuvaavaan prosessikaavioon.

Seuraa ja osallistu opinnollistamiseen liittyvään keskusteluun Työpajatoiminnan opinnollistaminen-Facebook-ryhmässä.