Työttömien syyllistämisestä yksilöjä aidosti tukeviin ratkaisuihin – työpajakentän kokemuksia aktiivimallista

reetan blogi

Ahdistava ja syyllistävä. Epävarmuutta ja pelkoa herättävä. Painostava. Loukkaava. Epäreilu. Tuskaa ja vihaisuutta synnyttävä. Näin kuvaavat työpajatoimijat kokemuksia, joita aktiivimalli on nostattanut työpajojen valmentautujissa. Työpajakentältä kerätyt näkemykset osoittavat aktiivimallin vaikutusten olevan täysin päinvastaisia kuin alun perin on tavoiteltu. Aktiivimalli ei aktivoi tai kannusta, vaan lannistaa, herättää aggressioita ja luo epätoivoa. Erään työpajanuoren mukaan: ”On väärin, että se, joka on yrittänyt saada töitä tai toimintaa, häntä sakotetaan siitä, ettei yrityksestä huolimatta ole onnistunut.” Erityisen epäreiluksi katsotaan, että aktiivimallin mukaista aktiivisuutta on pyrkimyksistä huolimatta usein varsin vaikea täyttää:

”Työnhakijat ovat ilmaisseet, että heidän keskuudessaan on pelkoa aktiivimallia kohden. Suurin osa asiakkaista kertovat, että aktiivimalli on kyykyttämistä ja heikko-osaisten kiusaamista. Suurin osa heistä, jotka ovat tätä sanoittaneet, ovat erittäin halukkaita palamaan työelämään, mutta töitä ei löydy ja haastatteluihin ei pääse.” (Työpajatoimija)

Työpajatoimijat näkevät aktiivimallin lisäävän turhaa byrokratiaa ja johtavan resurssien väärään kohdentamiseen. Aktiivimallia pidetään epäselvänä ja vaikeatulkintaisena, ja siihen liittyvän tiedotuksen ja ohjeistuksen katsotaan epäonnistuneen. Myös aktiivimallin toimeenpanosta käytännössä vastanneilla virkailijoilla kerrotaan olleen haasteita sen soveltamisessa: ”Todella surkea prosessi, jossa kukaan ei tiennyt, miten tätä sovelletaan kokonaisuudessaan.” (Työpajatoimija).

On ristiriitaista, että vaikka suurin osa työpajojen tuottamista palveluista hyväksytään aktiivimallin mukaiseksi aktiivisuutta kerryttäväksi toiminnaksi, osa työpajatoiminnasta on edelleen rajattu sen ulkopuolelle. Työpajatoimija kuvaa: ”Sosiaalinen valmennus ei kartuta aktiivisuutta, vaikka se olisi selkeästi sitä – – – Monet palvelumme eivät siis kelpaa aktiivimalliin.” Kaikkien nuorisolain mukaisten työpajatoimijoiden sekä tavoitteellista työllistymistä edistävää valmennusta tai muuta toimintaa tuottavien toimijoiden tulee voida toimia aktiivimallin järjestäjänä.

Aktiivimallin tuottamat epäoikeudenmukaisuuden kokemukset kasvattavat epäluottamusta yhteiskunnallista järjestelmää kohtaan. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista. Tutkimuksissa on todettu, että nuorten sosiaalinen luottamus on heikentynyt. On myös havaittu, että luottamuksen puute sisältää itseään vahvistavan syrjäytymiskierteen riskin.[1]

Heikossa työmarkkina-asemassa olevat ja esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tarvitsevat sanktioinnille perustuvan mallin sijaan arvostavaa kohtaamista sekä kuulluiksi ja nähdyksi tulemisen kokemuksia. Työpajatoiminnassa ja etsivässä nuorisotyössä vahvistetaan yksilön voimavaroja ja luottamusta sekä tarjotaan kokonaisvaltaista tukea elämäntilanteen selvittelyyn ja jatkopolkujen löytämiseen. Toimintaan osallistuneet kertovat:

”Olen saanut paljon apua elämäntilanteeseeni ja tulevaisuuden suunnitelmiin. Nuorisotyöntekijän avulla sain valittua uuden opiskelupaikan ja tulevaisuuden näkymät selkenivät. Olen myös saanut paljon keskusteluapua ja tukea mieltä painaviin ongelmiin.” (Nuori / etsivä nuorisotyö, Sosiaalisen vahvistumisen Sovari-mittarin kysely)

”Olen saanut tukea ja huomiota asioissa, johon en ole tottunut saamaan apua. Uskon pärjääväni nyt paremmin, ja olen löytänyt suunnan, mitä kohti haluan mennä. Uskon, että minulla on kykyjä.” (Valmentautuja / työpaja, Sosiaalisen vahvistumisen Sovari-mittarin kysely)

Kouluttautumista ja työmarkkinoille kiinnittymistä ei edistetä ilman panostuksia yksilöjä aidosti tukeviin ratkaisuihin. Tarvitaan sekä henkilökohtaista tukea tarjoavia että yhteisöllisen kiinnittymisen ja osaamisen kasvattamisen mahdollistavia valmennus-, ohjaus- ja työllisyyspalveluita.

Reetta Pietikäinen
asiantuntija
Valtakunnallinen työpajayhdistys ry

[1] Ks. Pekkarinen, Elina & Myllyniemi, Sami (toim.) Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.

Mahdollisuuksia sanktioiden sijaan – aktiivimallin vaikutuksia työpajatoimintaan

kuvitus työpaja 4Laki aktiivimallista tuli voimaan tämän vuoden alussa. TPY toteutti jäsenorganisaatioilleen helmikuussa kyselyn, jolla kartoitettiin näkemyksiä aktiivimallista ja sitä, miten aktiivimalli on näkynyt työpajakentällä lain voimassaolon alkuvaiheessa. Aktiivimalliin liittyviä kyselyjä tullaan jatkossa toteuttamaan säännöllisesti. Tässä blogitekstissä peilataan ensimmäisen kyselyn tuloksia.

Aktiivimalli ei ole ratkaisu työllisyyden edistämiseen. Heikossa työmarkkina-asemassa olevat tarvitsevat tukea, kannustusta ja palveluita – eivät sanktioita ja keppiä. Aktiivimalli herättää työttömissä epävarmuutta ja ahdistusta. Tarvetta on päinvastoin voimavarojen vahvistamiselle ja uusien mahdollisuuksien avaamiselle. Aktiivimalli on työttömiä syyllistävä ja kasvattaa epäluottamusta yhteiskunnallista järjestelmää kohtaan. Aktiivimallilla ei työllisyystavoitteita täytetä:

”Epäoikeudenmukainen, tarpeeton ja resurssien hukkaamista. Se, että työttömät yrittävät täyttää tällaista, osin mahdotonta velvoitetta, ei lisää sellaista aktiivisuutta työttömien työnhakijoiden keskuudessa, jollaiseen lainsäätäjä sillä pyrkii.”

Aktiivimalli on sysännyt vastuun työllistymisestä yksin työttömille, vaikka mahdollisuudet aktiivisuusvaatimuksen täyttämiseen eivät ole heistä riippuvaisia. Hallituksen ns. kymppilista* ei käytännössä edistä riittävästi työllistymistä tai tue aktiivisuusvaatimuksen täyttämistä. Palkkatyön löytäminen etenkin haja-asutusalueilla on yrittämisestä huolimatta vaikeaa. TE-palveluita on karsittu rajusti ja kohdennettu sähköisiin palveluihin, jotka eivät heikossa työmarkkina-asemassa oleville ole riittäviä. Kolmannen sektorin työllistämistoiminnalle olennaista palkkatukea on merkittävästi vähennetty. Työllistymistä tukevia muita palveluita ei myöskään ole tarpeeksi tarjolla. Ohjaamotkin tarvitsevat palveluita, joihin nuoria ohjata. Resurssipaikkailuista huolimatta ammatillinen koulutus on ollut mittavien leikkausten kohteena. Palkkatulon ja etuuksien yhdistäminen on edelleen liian monimutkainen ja hidas prosessi.

Aktiivimallissa aktiivisuus määritellään kapeasti: hyväksyttyä aktiivisuutta ovat ainoastaan TE-hallinnon määrittelemät toimenpiteet. TE-toimisto myös tekee päätöksen työnhakijan pääsystä palveluihin. Aktiivivisuusvaatimus tulee voida täyttää myös esim. arjenhallintaa tukevissa palveluissa ja vapaaehtoistyössä. Nyt aktiivimalli ei tarjoa tukea työllistymiseen tai tuo uusia mahdollisuuksia niille, jotka tukipalveluita eniten tarvitsisivat. Tilanne on ristiriitainen ja työttömän kannalta kohtuuton.

Aktiivimalli on jo nyt lisännyt työpajapalveluiden kysyntää monella alueella. Yhä useampi työtön työnhakija on ollut suoraan yhteydessä työpajoille ja selvitellyt mahdollisuuksiaan päästä palveluihin: ”Työpajalle otetaan yhteyttä päivittäin, aktiivimalli on lisännyt suoria yhteydenottoja. Pajat ovat täynnä ja jonotuslista pitkä!”.

On hienoa, että työpajatoiminta kiinnostaa. Työpajapaikat on tarkoituksenmukaista kuitenkin varata niille, jotka aidosti tarvitsevat valmennuspalveluita. Työpajatoiminta ei voi toimia vain työttömyysturvaleikkurin ehkäisytoimena: toiminnan tulee jatkossakin olla yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa, suunnitelmallista ja tavoitteellista. Yhteydenottojen lisääntyminen kertoo toisaalta ihmisten aktiivisuudesta ja tarpeesta turvata toimeentulonsa ja toisaalta työpaikkojen ja esim. palkkatukipaikkojen puutteesta:

”Pienessä kunnassa usea työnhakija-asiakas on kysynyt mahdollisuutta kuntouttavaan työtoimintaan, kun muutakaan ei löydy eikä ole tarjolla. Ei näillä asiakkailla edes ole palvelutarvetta ko. palveluun, mutta kaikkeen ollaan valmiita lähtemään! Yhdessä sosiaalityön kanssa selvitellään perusteita ja kerrotaan, mikä on oikea palvelu.”

*http://valtioneuvosto.fi/kymppilista

Reetta Pietikäinen
vaikuttamistyön asiantuntija
Valtakunnallinen työpajayhdistys ry