Uskon sinuun

Millainen on hyvä valmentaja ja mitä ominaisuuksia hän tarvitsee työssään? Mitä ominaisuuksia arvostat ja mitä käytät työssäsi?  

Tätä olen kysynyt Voimavarat valmennuksessa -koulutuksissa viime vuonna sekä tänä keväänä. Jokainen osallistuja on kirjoittanut kolme itselleen tärkeää ominaisuutta ja vastauksia on tullut liki 800. Hajonta ominaisuuksien välillä on ollut suurta, koska vastaaminen oli vapaamuotoista. Kuitenkin ominaisuus, joka nousee merkittävimmäksi sekä viime vuoden että tämän kevään vastauksissa, on kuuntelu ja kuuntelun taito.

Olemme keskustelleet kuuntelemisesta, hyväksyvästä läsnäolosta kuulemisen hetkellä ja kuulemisesta ilman omia ennakkoajatuksia. Tässä kuuntelutaidossa nousi tärkeänä esille kärsivällisyys ja rauhallisuus: ajan antaminen keskustelulle kiireettömästi. Keskustelussa valmentajan täytyy olla kärsivällinen ja odottaa, että valmentautuja – oli sitten nuori tai aikuinen työpajalainen – kertoo itse tarinaansa. Kun tuemme valmentautujan oman elämän sanoittamista, hän saa omasta elämäntarinastaan ja tavoitteistaan paremman otteen kuin jos me alamme ns. sanoittaa valmiiksi vastauksia. Toiveena on, ettei keskustelussa käy niin kuin eräs työpaja-ammattilainen sanoi: ”Kuunteleminen lakkaa, kun alamme miettiä vastausta”.  Jos ajatukset karkaavat omaan vastaukseen, ohi voi mennä olennaisia osia valmentautujan kertomuksesta.

Valmentajan tehtävä on etsiä vastausta yhteistyössä juuri sillä hetkellä valmentautujaa askarruttaviin asioihin. ”Mikä on ajankohtaisin ongelma tai asia sinulle tänään?” voi olla se kysymys, jolla päästään paremmin eteenpäin. Tällöin valmentautuja voi itse osoittaa keskustelulle sen suunnan, joka palvelee häntä tässä ja nyt. Olennaista on ottaa käsittelyyn ”asia asiana”, johon voidaan yhteisillä keskusteluilla ja toiminnoilla vaikuttaa. Joskus luottamussuhde ei ole vielä syntynyt ja keskustelu sulkeutuu. Joskus taas asia on liian raskas käsiteltäväksi sanallisesti, jolloin voi olla hyvä ottaa käyttöön erilaiset toiminnalliset menetelmät (maalaaminen, piirtäminen, musiikki jne.). Toiminnallisten menetelmien avulla asiaan liittyvät tunteet ja ajatukset saavat käsiteltävän muodon ja niitä voidaan tarkastella yhdessä etäämmältä. Valmentajan empatiakykyä tarvitaan erityisesti haastavista asioista keskusteltaessa. Samalla tarvitaan myös rohkeutta ottaa puheeksi asiat, jotka ovat valmentautujan etenemisen esteenä.

Kun valmentajan oma asenne valmennuksessa on kannustava ja rohkaiseva,  vaikuttaa se suoraan valmentautujan mahdollisuuksiin selviytyä voittajana eteenpäin työpajalta. Valmentajan tehtävänä on fanittaa valmentautujaa ja muistaa sanoa tarpeeksi usein ”uskon sinuun”. Varsinkin silloin, kun tulee takapakkia edistymisessä ja asioista täytyy keskustella uudelleen. Vastavuoroisuus, välittömyys ja joskus myös huumori ovat niitä keinoja, joilla pettymyksistä voidaan selvitä ja uudelleensuunnitella valmennuspolkuja sopivan haasteellisiksi viemään kohti työpajan, koulutuksen ja työelämän tavoitteita.

Myönteinen asenne, positiivisuus ja ystävällisyys arjessa näkyvät hyvin toimivassa työpajassa arvostavana ja kunnioittavana suhtautumisena kaikkiin työyhteisön työntekijöihin. Positiivisuus ja usko jokaisen mahdollisuuksiin edetä kohti oman näköistä elämää ja tulevaisuuspolkua antaa varmuutta sekä valmentautujille että valmentajille. Tällainen valmennustyö työpajalla on merkityksellistä ja vaikuttavaa, kuten Sovari-tuloksista olemme saaneet lukea. Olkaa siis edelleen työpajalla ammattilaisia, joilla on korvat avoinna kuuntelemaan valmentautujia avoimin mielin. Uskokaa mahdollisuuksiin ja kannustakaa kaikkia ottamaan oma elämä haltuun.

Susanna Palo
kouluttaja
Valtakunnallinen työpajayhdistys

Valmentajan TOP10 ominaisuudet (lihavoituna): kuuntelu, kuunteluntaito / luotettavuus, luotettava/ positiivisuus (myönteisyys), ystävällisyys, hyvä käytös, ilo /kärsivällisyys, pitkäjänteisyys / kannustava, rohkaiseva, kehuminen/ empaattisuus, empatiakyky / aitous, avoimuus, välittömyys/ läsnäolo, läsnä oleminen /huumori /rauhallisuus

Kuva: Jyväskylän Nuorten taidetyöpajan valmentajia / Esa Linna

”Helppo olla ja tulla”

Sain kannustusta ja henkistä tukea oman elämän hallinnassa. Uusia ideoita tulevaisuuden suunnitelmiin ja tekemisiin. Rytmiä ja uutta tarkoitusta elämään tms. Helppo olla ja tulla, koska on ymmärtäväisiä ihmisiä ja yksilöllistä ohjausta eikä ollenkaan turhaa painostusta, joka löisi lukkoon ja lisäisi ahdistusta.

Nimetön suunn.malli (42)

Työpajojen valmentautujista 90 prosenttia on kokenut sosiaalista vahvistumista ja lähes 60 prosenttia jonkin selkeän edistysaskeleen elämäntaidoissaan työpajajakson aikana. Muutos merkitsee monenlaista,  yhdelle yhtä ja toiselle toisenlaisesta edistymistä elämänpolullaan. Tulokset tulevat esille valtakunnallisesta työpajojen Sovari 2018 -kyselystä, johon vastasi 3883 valmentautujaa työpajoilta.

Työpajoilla on hyviä, toimivia välineitä valmentautujien sosiaaliseen vahvistamiseen. Työpaja tarjoaa valmentautujille yleensä monipuolista ja mielekästä sisältöä päivään: työtehtävät ja toiminta, yhteisöllisyys ja osallisuus sekä työ- ja yksilövalmentajien tuki työpajalla koetaan yleisesti hyväksi. Työpajatoiminta saa kokonaisuutena valmentautujilta hyvän arvosanan 4,3 asteikolla 1-5. Useimmat valmentautujat ovat motivoituneita käymään työpajalla ja suosittelisivat työpajatoimintaa myös työttömille kavereilleen.

Useimmille valmentautujille työpajatoiminta merkitsee edistymistä arjenhallinnassa: näin kokee 74 prosenttia Sovariin vastanneista valmentautujista. Arjen asioiden hoitamiseen, omatoimisuuteen ja päivärytmiin tulee ryhtiä yleensä nopeasti, jopa jo ensimmäisen kuukauden aikana työpajalla.

Useimmille, 67 prosentille valmentautujista, työpajatoiminta merkitsee itsetuntemuksen vahvistumista. Työpaja tarjoaa tilaisuuksia kokeilla monipuolisesti erilaisia tehtäviä ja riittävästi ohjausta työtehtävissä, mikä tuottaa useimmille valmentautujille uuden oppimisen ja onnistumisen kokemuksia. Työvalmennuksessa on onnistuttu sekä työn ohjaamisessa että valmentautujien kohtaamisessa. Työpajoilla on kiinnitetty huomiota myös osallisuuden toteutumiseen eli siihen, miten valmentautujat voivat vaikuttaa työpajatoiminnan toteutukseen.

Lähes 70 prosenttia valmentautujista on kokenut edistymistä sosiaalisissa taidoissaan työpajajakson aikana. Työpajalla työskentely muiden valmentautujien kanssa harjaannuttaa toimimaan yhdessä toisten kanssa ja vahvistaa omaa roolia ryhmän jäsenenä. Työpajojen hyvä ryhmähenki ja hyväksytyksi tulemisen tunne lisäävät rohkeutta toimia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja vahvistavat sosiaalisia taitoja.

Työpajatoiminta edistää valmentautujien etenemistä opiskelemaan ja työelämään. Työpajakyselyn mukaan valmentautujista 26 prosenttia etenee työpajalta opiskelemaan ja 19 prosenttia töihin. Sovariin vastanneista valmentautujista 70 prosenttia arvioi, että omat opiskelu- ja työelämävalmiudet ovat vahvistuneet työpajajakson aikana. Monen kohdalla on lisääntynyt halu opiskella, ja itselle sopivat alat ovat selkeytyneet. Työpajalla on opittu noudattamaan työelämän pelisääntöjä ja hakemaan töitä.

Sosiaalista vahvistumista tapahtuu valmentautujien elämässä useilla osa-alueilla samanaikaisesti. Onnistumiset ja edistyminen yhdellä saralla antavat voimavaroja myös muihin asioihin omassa elämässä. Esimerkiksi arjenhallinnan, itsetuntemuksen ja sosiaalisten taitojen vahvistumisesta on varmasti hyötyä myös opiskeluun liittyvissä valinnoissa ja työelämän haasteissa. Työpajatoiminta vahvistaa kokonaisvaltaista elämänhallintaa. Yksilövalmennus antaa valmentautujille tukea henkilökohtaisten asioidensa järjestämiseen ja jatkosuunnitelmien tekemiseen.

Sosiaalisen vahvistumisen tarpeet ja eteneminen vaihtelevat sen mukaan, mihin työpajan palveluun valmentautuja on ohjattu. Kuntouttavan työtoiminnan asiakkailla sosiaalisen vahvistumisen tarpeet ovat laaja-alaisimmat ja vahvistumisen kokemus tulee parhaiten esille 10—12 kuukautta kestäneen työpajajakson vaiheilla. Työkokeilussa ja palkkatuetussa työssä koettu sosiaalinen vahvistuminen vaihtelee enemmän yksilöllisesti ja parhaat kokemukset saavutetaan 4—12 kuukautta kestäneen työpajajakson aikana. Etenkin Itsetunnossa, sosiaalisissa taidoissa, opiskelu- ja työelämävalmiuksissa sekä elämänhallinnassa myönteiset muutokset vahvistuvat vähitellen kuukausien myötä.

Edellä kuvatuista työpajatoiminnan laatutekijöistä tulee pitää huolta. Sovari-tuloksista ei nouse esille yhtä yhteistä työpajatoiminnan kehittämisen painopistettä, vaan näkemykset kehittämistarpeista vaihtelevat valmentautujittain ja työpajoittain. Työpajoilla tarvitaan riittävästi ja monipuolisesti erilaisia työtehtäviä ja muitakin aktiviteetteja, riittäviä ja ammattitaitoisia resursseja työvalmennukseen ja henkilökohtaiseen ohjaukseen sekä hyviä toimintakäytäntöjä, joissa valmentautujat pääsevät osallistumaan työpajatoiminnan suunnitteluun ja toteuttamaan itseään.

Lue lisää työpajatoiminnan vaikutuksista valtakunnallisesta Sovari 2018 -raportista.

Riitta Kinnunen
asiantuntija (Sovari ja STL)
Valtakunnallinen työpajayhdistys

Lähteet:

Kinnunen, Riitta (2019). ”Uusia valmiuksia arkeen ja työelämään”. Työpajatoiminnan valtakunnalliset Sovari 2018 -tulokset. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry, Helsinki.

Bamming, Ruth & Hilpinen, Merja (2018). Työpajatoiminta 2017. Valtakunnallisen työpajakyselyn tulokset. Aluehallintovirastojen julkaisuja 50/2018. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue, Vaasa.

Me pyritään tuottamaan sellainen kokemus, että nuori tuntee itsensä merkitykselliseksi ja tärkeäksi

jns nuve.png
Kuva: Joensuun Nuorisoverstas ry

Olin yhtenä kevättalven perjantaina koulutuksessa, joka käsitteli vaikuttavuuden johtamista. Etsimme vastauksia siihen, mitä vaikuttavuutta tuotat päivittäin ja mitä vaikuttavuus meidän toiminnassa tarkoittaa?

Sinä päivänä muotoilin vihkooni seuraavia lupauksia meidän toiminnasta:

”Me pyritään tuottamaan sellainen kokemus, että nuori tuntee itsensä merkitykselliseksi ja tärkeäksi.”

”Sun elämä on ainutlaatuinen ja sulla on kyky oppia ihan omalla parhaalla tavallasi. Olet hyvä ja mukava ja sulla on mahdollisuus saada kavereita ja uusia tuttuja. Täällä sua ei kiusata.”

Tuo koulutuspäivä vahvisti sitä tietoa, että numeeristen tietojen lisäksi on ehdottoman tärkeää kerätä myös kokemustietoa laadullisia mittareita käyttäen. Työpajoilla ja etsivässä nuorisotyössä on ollut jo vuosia käytössä Sovari, joka vastaa juuri tähän tarpeeseen. Mikä vielä parasta, että Sovari on kansallisesti yhteismitallinen eli eri toimijoiden tuloksia voi jossain määrin vertailla. Sovari on meillä käytössä niin työpajatoiminnassa kuin etsivässä nuorisotyössäkin.

Vuosien mittaan olemme saaneet Sovarissa kaikenlaista palautetta. Herkullisimpia ovat ne negatiiviset vapaasti kirjoitetut palautteet, jotka antavat aihetta joidenkin prosessien ja työpajakäytäntöjen kehittämiseen. Luotamme nuoriin myös kehittämisessä. Sovarin tulosten saamisen jälkeen järjestämme aina nuorten raadin, jossa keskustellaan toiminnan kehittämiskohdista. Parhaat ratkaisut ovat jo valmiina nuorten ajatuksissa, kun vain muistaa heiltä kysyä.

Olemme myös ottaneet mittarin tulokset mukaan vaikuttamiseen mm. rakentamalla muutamia infograafeja, koska tuloksista on hyvä kertoa myös sidosryhmille ja vaikuttajille. Infograafit on julkaistu myös yhdistyksemme Facebookissa.

Sovarin sisällöt vastaavat niitä sosiaalisen vahvistamisen tavoitteita, jotka nuorten työpajoille ja etsivään nuorisotyöhön on asetettu. Kysely ei ole ihan helppo eikä lyhyt. Työpajatoimintaan olemme myös kehitelleet väliarviointiin oman keskustelupohjan, joka vastaa Sovarin teemoja. Näin nuoret myös oppivat sanallistamaan vahvistumistaan sekä ymmärtävät ehkä paremmin Sovarin kysymykset. Tarkoituksena on saada valideja vastauksia.

Ja vielä tuohon keväiseen koulutuspäivään… Taas kertaalleen totesin, että meillä työpajoilla on käytössämme aika edistykselliset ja asiakaslähtöiset työkalut, joilla voimme osoittaa laadukkaan työn tulokset ja vieläpä kansallisesti vertaillen.  Tervetuloa muiltakin sektoreilta tutustumaan! Asia, jota meidän pitää tehdä enemmän, on työmme näkyväksi tekeminen niin somessa kuin muissakin medioissa sekä suoralla tiedottamisella sidosryhmille.

Ulla Mänttäri-Tikka
toiminnanjohtaja
Joensuun Nuorisoverstas

Infograafeja Joensuun Nuorisoverstaan vaikuttavuudesta

Hallitusohjelma lupaa hyvää työpajatoiminnalle ja etsivälle nuorisotyölle

simon-maage-706908-unsplash

Maanantaina julkaistiin hallitusohjelmaneuvotteluiden tulos, Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Viiden puolueen yhteinen voimainponnistus on tunnistanut nuorten syrjäytymisen isoksi yhteiskunnalliseksi haasteeksi ja hallitusohjelma sisältääkin monta toimenpidettä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi, nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi ja nuorten koulutustason parantamiseksi. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen on nostettu keskeiseksi hallituksen päätöksentekoa ohjaavaksi tavoitteeksi. Monesta toimenpidekirjauksesta kuitenkin puuttuu vielä aikaikkuna toimenpiteiden toteuttamiselle, ja niiden rahoitus nojaa vahvasti työllisyysasteen kasvuun.  

Hallitusohjelma lupaa nyt hyvää työpajatoiminnalle ja etsivälle nuorisotyölle. Kirjausten mukaan ”Etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vahvistetaan.” Lisäksi ”kehitetään valtakunnallinen digitaalinen järjestelmä helpottamaan yhteys- ja yksilöintitietojen siirtämistä etsivälle nuorisotyölle”.  Työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön merkitys nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä on selkeästi tunnustettu!    

Työllistymiseen tukea

Kuten hallitusohjelmassa on todettu, jatkossa työllisyysasteen nosto tulee olemaan haastavaa. Olennaista onkin nyt lisätä osatyökykyisten, nuorten, vaikeasti työllistyvien ja maahanmuuttajien osallistumista työmarkkinoille. Hallitusohjelmassa painotetaan aktiivisen työvoimapolitiikan merkitystä ja nostetaan esille työllisyyspalveluiden kehittäminen. Tämä on tarkoituksenmukaista. Työpajakentän kokemusten mukaan TE-palveluiden karsiminen on jättänyt heikossa työmarkkina-asemassa olevia palveluiden ulkopuolelle. Hallitusohjelmassa ollaan parantamassa työllisyyspalveluiden saatavuutta ja laatua, ja luvataan varata tarvittavat henkilöresurssit henkilökohtaisen palvelun takaamiseksi. Hienoa! 

Positiivista on myös, että tarkoituksena on kehittää välityömarkkinoita, parantaa työhönvalmennuksen ja mielenterveyspalveluiden saatavuutta sekä lisätä palkkatuen käyttöä, nostaa vaikeasti työllistyvien palkkatuen enimmäismäärää ja poistaa kolmannen sektorin palkkatukikatto. Kuntoutusjärjestelmää ollaan uudistamassa kuntoutuskomitean esitysten pohjalta.  

Nuorisotakuun mukaisesti nuorille luvataan taata työ-, työharjoittelu-, työkokeilu-, työpaja-, oppisopimus- tai kuntoutuspaikka kolmen kuukauden aikana työttömyyden alkamisesta. Nuorisotakuuta edistetään nyt asiantuntijatyön pohjalta, mikä tarjoaa työlle hyvät lähtökohdat. 

Hallitusohjelman mukaan aktiivimallin leikkurit ja velvoitteet puretaan, kun työllisyysvaikutuksiltaan vastaavista toimenpiteistä on päätetty. Nämä toimenpiteet jäävät kuitenkin vielä konkretisoimatta. Työpajakentän kokemusten mukaan aktiivimalli on tuottanut epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia ja kasvattanut epäluottamusta yhteiskunnallista järjestelmää kohtaan. Heikossa työmarkkina-asemassa olevat ja esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tarvitsevat sanktioinnille perustuvan mallin sijaan arvostavaa kohtaamista, yksilöllistä tukea ja monialaisia palveluita. 

Sote-uudistus ja maakunnat 

Hallitus käynnistää sote-uudistuksen valmistelun, jossa sote-palveluiden järjestäminen kootaan 18 itsehallinnolliselle maakunnalle. Toisaalta hallitusohjelma vahvistaa kuntien roolia työllisyyspalveluiden järjestäjänä. Hallitusohjelman mukaan kuntouttavan työtoiminnan järjestelmä uudistetaan sosiaalisella kuntoutuksella, jossa huomiota kiinnitetään yksilölliseen kuntoutustarpeeseen työelämävalmiuksien ja yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistamiseksi. Suunta on oikea, mutta tarvitaan vielä selvittelyä ja vaikuttamistyötä: mitä työpajojen yleisimmän toimenpiteen uudistaminen merkitsee työpajapalveluille?  

Oppivelvollisuuden laajentaminen 

Isoina uudistuksina voidaan pitää oppivelvollisuusikärajan nostoa 18vuotiaisiin ja toisen asteen koulutuksen maksuttomuutta. Valtakunnallinen työpajayhdistys suhtautuu oppivelvollisuusikärajan nostoon myönteisesti, kun samalla huolehditaan nuorten koulukuntoisuudesta, parannetaan perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen laatua ja huomioidaan erilaiset oppimisympäristöt. Olennaista on turvata riittävät tukipalvelut niille nuorille, jotka tarvitsevat yksilöllistä ja erityistä tukea ja ohjausta. Hallitusohjelmassa on iloksemme nähty työpajatoiminta osana toisen asteen opiskelijoiden opiskelun tukemista. Työpajat voivat tarjota koulutusjärjestelmälle tukeaan aiempaa laajemmin ja asemoitua lähemmäs koulutuksen kenttää. Työpajatoiminnan monialainen ja joustava luonne osana koulutus-, työvoima- ja sosiaali– ja nuorisopolitiikkaa tulee kuitenkin säilyttää. 

Työpajatoiminnassa on pitkään tehty työtä valmentautujien osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisen tukemisessa. Hallitusohjelmaan kirjattujen kansallisten osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen periaatteiden laadinta istuu työpajakentälle hyvin: osaamisen näkyväksi tekeminen tukee sosiaalista vahvistumista ja edistää koulutukseen ja työhön sijoittumista. Yhteistyöllä on mahdollista laatia toimivat periaatteet ja järjestelmä, jolla tämä tapahtuu sujuvasti. 

Nuorten syrjäytymistä vähennetään ja osallisuutta vahvistetaan 

Nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja osallisuuden vahvistaminen on nostettu myös seuraavan valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelman (VANUPO) pääteemaksi. Valtioneuvoston hyväksymällä ohjelmalla linjataan tulevien nuorisoalan osaamiskeskusten toimintaa. Työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö ovat keskeisiä keinoja vähentää syrjäytymis ja työttömyyttä, tukea koulutuspolulla pysymis ja vahvistaa osallisuutta. Toivomme VANUPO:lta kunnianhimoa tavoitteiden toteutumiseksi ja uskallusta kokeilla uutta.  

Hallitusohjelmaan on nostettu mukana myös nuorisopolitiikan koordinoinnin parantaminen, mikä on hyvä uutinen. Haasteena on ollut nuorisoasioiden jakautuminen eri ministeriöille ja hallinnonaloille. Nyt on tarkoitus perustaa lapsi- ja nuorisopoliittinen ministerityöryhmä ja parantaa nuorisopolitiikan yhteistyötä eri toimijoiden kesken.  

Kaiken kaikkiaan hallitusohjelma näyttää hyvältä työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön ja niiden kohderyhmien – heikossa työmarkkina-asemassa olevien osalta. Työpajatoiminnan tukemiseen on varattu 2 miljoonaa euroa. Etsivän nuorisotyön digitaalisen järjestelmän rahoituksesta ei kuitenkaan ole tarkempia kirjauksia. Ilahduttavaa joka tapauksessa on, että arpajaislain muutoksen myötä väheneviä Veikkauksen määrärahoja ollaan kompensoimassa budjettivaroista. Näin ollen etsivän nuorisotyön rahoitusta palautetaan asteittain nuorisotoimen momentille. Nyt jäämme odottamaan tarkennuksia hallitusohjelmaan ja ohjelman tavoitteiden täytäntöönpanon aloittamista – ja aiomme olla siinä aktiivisesti mukana.   

 

Herttaliisa Tuure, toiminnanjohtaja, Valtakunnallinen työpajayhdistys ry
Reetta Pietikäinen, vaikuttamistyön asiantuntija, Valtakunnallinen työpajayhdistys ry

Verkkotyöpaja – yhteisöllinen ympäristö yksilöllisiin tarpeisiin

Teknologian kehittyminen on tuonut digitaaliset työkalut osaksi nuorisotyön menetelmiä. Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juveniassa tutkitaan, kehitetään ja pilotoidaan verkkotyöpaja-konseptia. Mitä hyötyä on viedä työpajatoiminta verkkoon?

verkkopaja

Työpajatoiminta on yksi niistä nuorille suunnatuista palveluista, jonka ytimenä on ryhmämuotoinen toiminta ja yhteisöllisyys. Nuoren sosiaalinen vahvistuminen tapahtuu muun muassa omien vahvuuksien löytämisen kautta, mutta esimerkiksi maaseudun pienissä kunnissa työpajojen mahdollisuudet tarjota monipuolista tekemistä voivat olla rajalliset. Nuorten vähäinen määrä ei aina mahdollista ryhmän syntymistä nuorten yksilöllisten vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden ympärille. Osalle maaseudulla asuvista nuorista työpajalle on niin pitkä matka, että palvelun saavuttaminen voi olla haastavaa.

Verkkotyöpajan tarkoituksena on lisätä nuorten mahdollisuuksia osallistua monipuoliseen työpajatoimintaan asuinpaikasta riippumatta. Kehittämisen tukikohtana toimii Mikkelin kaupungin nuorten työpajat. Kevääseen 2020 asti jatkuvan pilotoinnin aikana hankitaan kokemuksia verkossa työskentelystä ja ohjaamisesta. Nyt verkossa työskentely on tapahtunut lähinnä digitaaliseen mediaan liittyvien tehtävien parissa. Nuori voi perehtyä esimerkiksi valokuvauksen, koodauksen tai 3D-mallinnuksen alkeisiin, tehdä niihin liittyviä tehtäviä ja keskustella muiden valmentautujien tai ohjaajan kanssa.

Kehitystyön tavoitteena on luoda verkossa toimivasta työpajasta yhteisöllinen ympäristö, jossa lähtökohtana on tekemällä oppiminen nuorten kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. Toiminnan tavoitteet rakentuvat yksilöllisesti nuoren elämäntilanteen huomioiden. Verkossa toimiva työpaja voi toimia myös orientaationa digimaailmassa ja verkossa toimimiseen sekä medialukutaidon kehittymiseen. Läsnäolo verkkovälitteisesti on onnistuneen ohjauksen tärkeä elementti. Olennaista on, että ohjaajalla on aikaa olla verkossa nuoria huomioiden ja synnyttäen keskusteluja myös nuorten keskinäiseksi kanssakäymiseksi.

Parhaimmillaan perinteiset ja digitaaliset palvelut tukevat rinnakkain toinen toisiaan

Digitaalisuus avaa uusia tapoja toimia, mutta osa nuorista kaipaa ensisijaisesti kasvokkaista kohtaamista. Vuorovaikutus verkon välityksellä on monille nuorille tuttua ja luontevaa, mutta tämä ei koske kaikkia nuoria. On paljon niitä, joilla taidot, laitteet tai verkkoyhteydet eivät anna riittäviä edellytyksiä osallistua digitaalisessa ympäristössä tapahtuvaan toimintaan. Verkkotyöpajaan osallistuvalla nuorella on oltava mahdollisuus saada myös kasvokkaista ohjausta. Yksi vaihtoehto on tuoda verkkotyöpaja fyysisen työpajan sisään. Monelle nuorelle työpajalle lähteminen on tärkeä osa arkea ja ainoa syy poistua kotoa.

Parhaimmillaan verkkotyöpaja tuo lisää joustavuutta ja monipuolisuutta työpajatoimintaan mahdollistaen nuoren pysymisen palveluiden piirissä vaihtelevissa elämäntilanteissa. Valtakunnallisena palveluna verkkotyöpaja mahdollistaisi yhteisöjen rakentumisen erilaisten mielenkiinnon kohteiden ympärille yli työpajojen seinien ja kuntien rajojen. Lähitulevaisuudessa teknologian kehittyminen avaa lukuisia uusia kiehtovia mahdollisuuksia verkkotyöpajojen sisällöille ja toteutustavoille. Näitä mahdollisuuksia kannattaa rohkeasti hyödyntää hyväksi havaittuja periaatteita romuttamatta.

Kirjoittajat

Ville Eerikäinen työskentelee Juveniassa TKI-asiantuntijana Digillä Duuniin! -hankkeessa.

Marja Moisala on Juveniassa projektitutkijana hankkeessa Paikkariippumattomuus tulevaisuuden nuorten palveluissa maaseudulla ja Etsivän nuorisotyön osaamiskeskuksessa

 

 

Tapahtuman järjestäminen osana työpajatoimintaa – Kouvolassa huvipuisto muuttuu työpajanuorten taide- ja kulttuurinäyttämöksi

karuselli-tykkimc3a4ki.jpg

Kun joku joskus viime syksynä sanoi kahvitauolla nähneensä Työpajayhdistyksen sivuilla haun vuoden 2019 Ihanko Pihalla? -tapahtuman järjestäjäksi, niin mitäpä siitä sitten seurasikaan. Ihan pieni pihalla oleva innostuksen puuska. Totta ihmeessä me kokeilemme onneamme. Ideat lentelivät sanan varsinaisessa merkityksessä. Lentelivät kivipuutarhasta, betoniveistoksiin, varmaankin kuumailmapalloista sirkukseen. Tuohon vain työpajan pihalle, noille muutamalle nurmikkoläntille Ihanko Pihalla? -tapahtuma pystyyn. Ruokkiihan tuo meidän kahvila muutaman sata ihmistä tuossa kaiken muun työn ohessa ihan huomaamatta ohimennen.

Seuraavalla kahvitauolla rupeamme jo laskeutumaan lähemmäksi maanpintaa, onneksi. Kuka ideoinnin huumassa olikaan lausunut ilmoille lausahduksen Tykkimäen huvipuistosta yhtenä mahdollisena yhteistyökumppanina, hän oli lausunut sen asian julki, joka on yksi tulevan Ihanko Pihalla? -tapahtuman järjestelyjen kivijalka. Ei siis muuta kuin hakemus ns. tulille.

Kun sitten tieto tuli, että Nuorten työpaja Kouvolassa on valittu vuoden 2019 Ihanko Pihalla? -tapahtuman järjestäjäkumppaniksi, huomasimme astuneemme mielenkiintoiselle matkalle, joka poikkeaa tavanomaisesta työpaja-arjestamme. Matkalle, joka on kuin vuoristo laaksoineen, kivuttavien vuoren rinteiden, saavutettuja huippuja ja taas alas jyrkkää rinnettä seuraavan laakson pohjalle. Matka kohti tulevaa tapahtumaa on ollut ja tulee olemaan merkityksellinen. Koska tunne siitä, että tapahtuman järjestäminen saattaa avata silmiämme sille, että vastaisuudessakin kannattaa ottaa uusia haasteita vastaan ja astua yhdessä nuorten kanssa kohti haasteita, tehdä yhdessä, tavoitella jotain sellaista, josta jää muistiimme yhdessä tehdyn ja koetun muisto.

Kun olemme rohkaistuneet astumaan oman turvallisen työreviirimme ulkopuolelle, olemme astuneet alueelle, jossa joudumme haastamaan, ylittämään ja löytämään omia rajojamme. Kohtaamaan omia pelkojamme, epäonnistumisen ja kritisoiduksi tulemisen pelkojamme.

On otettava puhelin käteen ja kohdattava meille aiemmin tuntemattomia ihmisiä. Laittamaan itsensä likoon ja hyväksyttävä, että aina ei saa omaa tahtoa läpi. Mutta kaiken tämän keskellä on yllättäen kohdannut sen, että ympärillämme on todella upeita, hienoja ja innostuneita nuoria ihmisiä, joiden osaaminen ja taidot ovat mielettömiä. Yllättäen huomaa, että tapahtuman järjestäminen onkin ihmisten kohtaamista, ei vain tapahtuman konkreettista järjestämistä, joka toteutetaan Ihanko Pihalla? -tapahtumana 23.5.2019 Tykkimäen huvipuistossa. Tapahtuman järjestäminen ja itse tapahtuma on sittenkin kaikkien ulkoisten puitteiden raamittama mahdollisuus ihmisten kohtaamiselle. Sille kaikkein tärkeimmälle asialle: toisen arvostamiselle, tukemiselle, kanssa ihmisten hyväksymiselle, toisen ihmisen näkyväksi saattamiselle.

Mitä tapahtuman konkreettinen järjestäminen on? Kun yrittää selvittää jotain, löydät vihdoin puhelinnumeron. Soitat, selität, kysyt ja saat uuden puhelinnumeron. Soitat, saat uuden puhelinnumeron ja kun olet saanut neljä uutta numeroa ja soittanut niihin, yllättäen huomaat soittaneesi kierroksen ja päättyneesi soittaneesi siihen numeroon, josta soittokierroksen aloitit. ”Hei, minä täällä uudestaan, miten tässä näin oikein kävi, mehän puhuimme hetki sitten.” Ja sitten toivottelemme toisillemme hyvää alkanutta työviikkoa.

Järjestelyt ovat palavereja. Joskus tulee tunne, että palaverit ovat kuin tanssia: yksi askel eteen, kolme askelta taakse. Kadonneita muistilappuja, löytyneitä muistilappuja, sähköposteja, puhetta, puhetta, pelkoa siitä, että jotain tärkeää unohtuu hoitaa. Ajan liian rivakkaa kulumista.

Miksi on vaikea nauttia kaikesta edessä olevasta ja tuntea, että olemme saaneet mahdollisuuden? Ehkä siksi, että työpajamme arjessa olemme olleet ja olemme yhä liian sidottuja rutiineihimme. Olemme tottuneet johonkin, jota voi konkreettisesti käsin koskettaa, materiaaleihin, puutavaraan, siklattaviin pinnatuoleihin, maaliin, kankaisiin, lankoihin, siivousvälineisiin, haravaan, lumikolaan, muuttolaatikoihin. Työn etenemistä voi tarkastella reaaliajassa ja lopputuloksen laatuun voi puuttua, jopa joskus teetättää työ uudelleen, jos työn lopputulos ei ole ollut aiotun kaltainen. Mutta nyt tuleva tapahtuma, järjestelyistä huolimatta on edessäpäin ja tunne siitä, että vasta tuolloin näemme, onko työmme onnistunut vai ei.

Tapahtuman järjestäminen onkin uuden oppimisen paikka. Se on myös mahdollisuus tutustua omaan työskentelytapaan, kykyyn hyväksyä epävarmuutta, sekä tunnistaa itsessä työntekijänä sen, kuinka suhtautuu siihen, kun omia suunnitelmia ja ajatuksia kyseenalaistetaan.

Mutta kaiken tuon ylläolevan yläpuolelle tapahtuman järjestämisessä nousee eräs asia, joka meiltä niin usein tuntuu työpaja-arjessa unohtuvan ja jolle helposti sokeudumme. Olemme saaneet mahdollisuuden tutustua ja nähdä omissa pajanuorissa ja työkavereissamme aivan uusia kykyjä ja taitoja. On kysyttävä rehellisesti, annammeko työpajalla nuorillemme mahdollisuuden näyttää taitonsa ja kykynsä, osaamisensa vai haluammeko me ohjaajina suitsia nuoremme työskentelemään ja toteuttamaan jonkin itsellemme tutun, turvallisen ja yllätyksettömän parissa?

Ilman pajamme nuoria me emme pystyisi tulevaa Ihanko Pihalla? -tapahtumaa 23.5.2019 Tykkimäen huvipuistossa Kouvolassa järjestämään. Ilman pajamme nuoria, ilman niitä pajamme ulkopuolelta tulevia innostuneita, asialleen omistautuneita ihmisiä, joita olemme järjestelyjen yhteydessä tavanneet, emme pystyisi tapahtumaa järjestämään.

Nähdään Tykkimäellä työpajanuorten Ihanko Pihalla? -taide- ja kulttuuritapahtumassa 23.5.!

Lea Saarenpää,
työvalmentaja,
Kouvolan nuorten työpaja

”Parasta oli aurinko, koiraseura, mukava ihmisseura ja vaellusmaisemat”

Tulus-ryhmän retkipäivä Syötteen kansallispuistoon 25.3.2019

Kokoonnuimme aamulla Nuorten pajakeskukseen ja etsimme lainavaatevarastosta kaikille nuorille retkeen soveltuvat vaatteet päälle. Mukaan pääsi myös yhteistyökumppani, erikoissuunnittelija Hannele Kytö, Metsähallituksesta. Ajomatkalla Syötteelle nuoret huomioivat maiseman nopean muuttumisen Oulun tasaisesta merenpohjamaisemasta komeaksi vaaramaisemaksi. Joku sanoi, että ihan kuin olisimme tulleet Lappiin.

Saavuttuamme Syötteen luontokeskukseen kiersimme sen pihapiirissä olevan lyhyen Siivekkäiden luontopolun. Tälle luontopolulle työpajanuoret olivat edellisenä syksynä kutoneet värikkäitä kaulaliinoja reittiopasteiksi. Opastekaulaliinat näyttivät edelleen piristäviltä puiden rungoilla ja olivat kestäneet hyvin kovalumisen talven.

Luontokeskuksella meitä oli vastassa asiakasneuvoja Juho Niemelä kahden koiransa kanssa. Lounasta syödessämme Juho kertoi meille omasta taustastaan, koulutuksestaan ja siitä, kuinka hän on päätynyt Metsähallitukselle töihin ja mitä hänen työnkuvaansa kuuluu.

Suunnitelmissamme oli vaeltaa Vattukurun talviretkeilyreitti, mutta jouduimme muuttamaan suunnitelmia reitin parkkialueen ollessa tukittu. Uusi suunta otettiin kohti Teerivaaran kahta huippua, Teerivaaran retkeilyreitille. Maisemat hivelivät mieltä ja silmää. Hannele otti aika-ajoin hankikylpyjä testaten näin lumen syvyyttä. Puheen pulputus oli ilahduttava ja ihmiset sekä koirat hyvällä tuulella. Juho kertoi meille paljon Syötteen alueesta ja retkeilystä yleensä. Teerivaran kierrokselta lähtee merkitty reitti Annintuvalle ja suuntasimme suon yli sinne. Polku oli aikalailla tuiskunnut umpeen ja upotti kiitettävästi.

Annintuvalla pidimme taukoa ja söimme eväitä. Sitä olisimme voineet jatkaa vaikka kuinka kauan, niin hyviä keskusteluja tulien äärellä taas syntyi. Parannettiin maailma ja yhteiskunta ja naurettiin niin, että ikenet loistivat. Loistava retkisää oli suosinut meitä ja auringon jo alkaessa painua puurajan lähelle, oli lähdettävä viimeiselle kävelypätkälle kohti parkkipaikkaa. Kävelymatkaa tuli yhteensä n. 7 km ja kaikki jaksoivat sen, vaikka välillä tallustimme hangessa.

Ajellessamme auringonlaskussa kohti Oulua, auton takaosassa keskustelut jatkuivat. Sivukorvalla kuski kuuli, kuinka ryhmässä toimimisen voimaa ihmeteltiin, todettiin miten nopeasti luonnossa voi tutustua toisiin ihmisiin, ihmeteltiin kaunista luontoa, vertaistuen tärkeyttä elämisen haastavissa tilanteissa arvostettiin, perustettiin someryhmä jatkotapaamisia varten ja lisää tekemistä sekä yhteisiä retkiä kaivattiin. Hmm. Mitenköhän se osallisuuden kokemus nyt oikein määriteltiinkään?

Tulus-ryhmä on Luontoa toimintaan- hankkeen (ESR) järjestämää matalan kynnyksen luontovalmennusta Oulun kaupungin nuorten työpajatoiminnassa. Ryhmän valmennusjakso kestää 2 kk ja ryhmätoimintapäiviä on kahtena päivänä viikossa. Pienessä kuuden nuoren ryhmässä seikkaillaan Oulun lähiluontokohteissa ja tutustutaan ympäristöasioihin ja retkeilymahdollisuuksiin, sekä samalla omaan itseen ja omiin voimavaroihin. Ensimmäinen luontovalmennus pidettiin 4.2.-26.3.2019. Seuraava ryhmä aloittaa syksyllä 2019 ja sitä kehitetään nuorilta saadun palautteen pohjalta.

Anu Kuustie, yksilövalmentaja
Luontoa toimintaan -hankkeen hanketyöntekijä
Oulun kaupungin nuorten työpajat

Alla nuorten kommentteja retkipäivästä ja kokonaisarvio hankkeen ”retkimittarilla” mitattuna.

oulu palautemittari.png

”Oli kiva päivä vaeltaa hupaisalla ja lämminhenkisellä porukalla kauniissa tunturimetsässä ja kokea yhdessä talvisen tykkylumimetsän lumo.”

”Parasta oli aurinko, koiraseura, mukava ihmisseura ja vaellusmaisemat. Opin kaikenlaista nippelitietoa metsästä, linnuista ja eräretkeilystä.”

”Parasta retkessä oli rento yhteismeininki ja mahtavat maisemat sekä koirat. Tulus-ryhmässä on ollut todella mukavaa. Ryhmäkoko on ollut sopiva, vetäjät ovat olleet ihania, sekä meininki on ollut huippu. Olen kiitollinen.”

”Oli mukava kävellä kauniilla metsäpolulla ja uppoutua hetkeksi ihastelemaan maisemia. Seura oli leppoisaa ja tunnelma rento. Kunpa vain retket olisivat vähän pitempiä, niin ehtisi nähdä vielä enemmän.”

”Opin tuntemaan uusia paikkoja, joissa retkeillä jatkossakin ja tuoda kavereitakin mukaan.”

”Opin, että kahvipannun nokan pitää osoittaa posioon päin.”

”Isoin asia, mitä näillä reissuilla olen oppinut, on se, että kuinka helppoa pienen patikointiretken järjestäminen olisi. Sopivat vaatteet, sopiva seura ja matkaan vaan!”