Osaaminen näkyväksi opinnollistamalla

IMG_1487

Työpajoilla tehdään päivittäin lukuisia eri alojen tehtäviä. Opinnollistaminen on keino saada nämä tehtävät näkyviksi ja dokumentoitua. Työpajan työtehtävissä kertyvä osaaminen voidaan tunnistaa osaamistodistuksella ja tunnustaa myöhemmissä opinnoissa. Parhaimmillaan tämä sekä madaltaa kynnystä ammatillisten opintojen aloittamiseen että lyhentää opiskeluaikaa. Joka tapauksessa työpajan tehtävistä saa nyt osaamistodistuksen, joka kertoo, mitä valmentautuja on valmennusjakson aikana tehnyt ja mitä hän osaa. Mitä enemmän osaamistodistuksia kirjoitetaan, sitä tunnetummaksi opinnollistaminen tulee myös muualla, työpajan ulkopuolella.

Opinnollistaminen on työpajojen valmennukselle laatutekijä, joka osaltaan lisää työpajatoiminnan läpinäkyvyyttä. Työpajan valmentautujalle se tekee näkyväksi osaamisen lisäksi omaa valmennuspolkua ja ammatillista kehittymistä. Työpajoilla työskentelevälle työ- ja yksilövalmennuksen henkilöstölle se lisää ammatillista osaamista ja tuo uuden näkökulman valmennuksen tavoitteellisuuteen, nostaen siten koko työpaikan osaamista ja ammattitaitoa.

Oma organisaationi on ollut vuodesta 2012 mukana Paikko-järjestelmässä. Olemme tunnistaneet tutkinnon perusteiden mukaiset oppimisympäristöt ja laatineet niille oppimisympäristöraportit. Oppimisympäristöraporttien perusteella valmentautujille voidaan kirjoittaa osaamistodistuksia, joissa heidän osaamistaan verrataan tutkinnon perusteiden arviointikriteereihin.

Tätä kirjoittaessani Sovatek-säätiön työvalmennuksen yksiköissä on tunnistettu yhteensä 12 uudistettua ammatillista perustutkintoa ja 20 eri oppimisympäristöä. Haluamme tarjota oppimisympäristöjä mahdollisimman laaja-alaisesti, jolloin tehtäviä voidaan henkilökohtaistaa valmentautujan tavoitteiden suuntaisesti – aivan kuten osaamisperusteisessa tutkintotavoitteisessa ammatillisessa koulutuksessa.

Osaamistodistukseen voi tulla merkintöjä useamman ammatillisen perustutkinnon osista, esimerkiksi Kierrätyskauppamme valmentautujat voivat saada todistuksen yhteisten opintojen, liiketalouden ja logistiikan perustutkintojen osista.

Ehkä hienointa opinnollistamisessa on kuitenkin se, että arviointi on positiivista. Ei arvioida kenenkään osaamattomuutta tai kehittämisen kohteita, vaan ainoastaan osaamista, joka ylittää ammatillisen perustutkinnon arvioinnin T1-tason. Jos osaaminen on selkeästi parempaa, voidaan arviointia vielä sanallisesti avata yksityiskohtaisemmin osaamistodistuksen lisätietoihin. On hienoa, kun todistuksen saaja saa kannustavaa palautetta osaamisestaan. Se parantaa itsetuntoa, tuo onnistumisen kokemuksen ja saattaa rohkaista ottamaan sen ratkaisevan askeleen seuraavalle askelmalle kohti omia tavoitteita, esimerkiksi opiskeluissa.

Opinnollistaminen on erinomainen menetelmä työpajoilla kertyvän osaamisen näkyväksi tekemisessä. Se on myös oivallinen työkalu valmennuksen laadun kehittämiseksi, sillä se auttaa saamaan monenlaiset työvalmennuksen toimintaympäristöt keskenään yhteismitallisiksi ja vertailukelpoisiksi.

Mitä enemmän työvalmennuksen toimintoja avataan, sitä läpinäkyvämmäksi kaikki tekemämme muuttuu. Osaltaan tämä varmasti auttaa oikaisemaan työpajatoiminnan ympärillä olevia uskomuksia ja ennakkoluuloja. Työpajoilla tehdään aidosti oikeita asioita ja toimitaan tavoitteellisesti eikä näiden merkitystä voi väheksyä.

Ammatillisen koulutuksen uudistukset tukevat opinnollistamista

Opinnollistamisen rooli osaamisen tunnistamisessa tulee olemaan entistä tärkeämpi työpajaympäristöissä. Amisreformi uudisti sekä ammatillisten perustutkintojen rakenteen että sisällöt. Uudet tutkintojen perusteet tulivat voimaan vuoden 2018 alusta. Tärkein uudistus valmennuksen kannalta on osaamisperusteisuus. Henkilön kaikki osaaminen on tunnustettava eikä osaamista enää mitata opintosuoritusten, opiskelu- tai työajan pituuden tai laajuuden perusteella. Nyt arvioidaan vain ja ainoastaan sitä, osaako henkilö tutkinnon osassa vaaditut asiat vai ei. Missä ja miten tahansa hankittu osaaminen on siis tunnustettava, kun siitä on esittää toimivaltaisen viranomaisen antama asiakirja. Tarvittaessa osaamisesta annetaan näyttö.

Toinen tärkeä uudistus on henkilökohtaistaminen, joka koskee kaikkia toisen asteen opiskelijoita. Nyt jokainen ammattiin opiskeleva opiskelee oman henkilökohtaisen opintojen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOKS) mukaan ja vain tutkinnosta puuttuvia tietoja ja taitoja. Tämäkin uudistus hyödyttää osaamistodistuksen omaavaa henkilöä, kun jatkossa opiskellaan HOKSin, eikä koko opiskeluryhmää koskevan opetussuunnitelman mukaan. Tutkinto voidaan muodostaa eri tutkintojen osista, jolloin valinnaisia tutkinnon osia voidaan hyväksyä joltain toiselta alalta. Tämä on arkipäivää työelämässä, opiskeluissa ja myös työvaltaisissa valmennuksissa ja työtoiminnoissa; ammattitaito rakentuu usean ammattialan osaamisista.

Kun valmennus on oikea-aikaista ja sisältää oikeita elementtejä suhteessa valmentautujan tavoitteisiin, voivat osaamisen tunnistaminen ja osaamistodistus olla merkittäviä välineitä valmentautujan onnistumisen kokemisessa. Kyllähän meistä jokainen haluaa saada positiivista palautetta tekemisestään ja osaamisestaan. Osaamistodistuksen antama palaute on nimenomaan sitä. Ollaan siis mukana tekemässä valmennuksesta aidosti kannustavaa ja eteenpäin vievää käyttämällä osaamisen tunnistamista ja osaamistodistuksia.

Nyt viimeistään kannattaa aloittaa opinnollistaminen ja osaamisen tunnistaminen työpajoilla sekä muissa työvaltaisissa toimintaympäristöissä!

Sari Rantala

Kirjoittaja on ammatillinen erityisopettaja ja opinto-ohjaaja, joka työskentelee työvalmentajana ja Paikko-asiantuntijana kuntouttavan työtoiminnan opinnollistamisen parissa Jyväskylässä Sovatek-säätiössä.

Synergiaseminaari kokoaa opinnollistamisen ja osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen parissa työskentelevät 6.-7.11.2019 Tampereelle. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan 23.10. mennessä täällä.

Linnunpönttö

josh-howard-SMMnpkVXQyU-unsplash

Istuskeltiin tauolla sohvaryhmän luona ja keskusteltiin stereotypioista meihin liittyen. Työpajaporukoihin siis. Ja pajoihin. Kaikillehan ne ovat rasittavuuteen saakka tuttuja. Palikkapaja. Askartelupaskartelu. Linnunpönttöjähän siellä tehdään. ”Niin tehdäänkin muuten! Meilläkin on myymälässä linnunpöttöjä, saattaa olla verkkokaupassakin”, kuulin sanottavan.

Ei vain tiedetä, miten hieno juttu se on.

Kun ennen tehtiin linnunpönttöjä, ensimmäinen asia oli miettiä, miten ne kiinnitetään puuhun. Entäpä tyhjennys, kääntyykö katto tai lähteekö lattia irti helposti, että tirpalla on seuraavanakin keväänä hyvä asettua asumaan? Miten tuo aukko sitten, tehdäänkö telkälle vai tiaiselle? Sitten se pelti siihen aukon ympärille. Muuten tulee tikka, hakkaa aukon suuremmaksi ja rosvoaa munat ja poikaset.

Hyödyllistä sekin oli. Silloin, kun opeteltiin pelkästään tekemään linnunpönttöjä. Tai kun opeteltiin muita asioita, kuten ajamaan autoa ja kuljettamaan tavaroita. Tai valmistettiin lounasruokia, purettiin SE-romua. Nykyään pelataankin, voitteko kuvitella! Pelipaja. Ehkä pahempi kuin se palikkapaja. Mihin jäi kahden tunnin ruutuaika?

Voi aikoja, voi tapoja.

Kun teette töitä pajalla, seuraatko vähän, miten hän sisäistää ohjeet ja vaatiiko minkä verran toistoa. Tai ilmeneekö jotain muuta, kun oli vähän viitteitä, että saattaa olla joitakin oppimiseen liittyviä haasteita. Pari koulutustakin oli jäänyt kesken.”

Ottiko kontaktia muihin päivän aikana töiden lomassa? Onnistuiko tehdä porukassa hommia? Ensi viikolla olisi taas ryhmä. Luuletko, että voisi jo lähteä mukaan?

Itseohjautuvuus ja omatoimisuus.

Vireystila ja valppaus.

Vuorovaikutustilanteissa selviytyminen.

Ajankäytön hallinta.

Suhtautuminen työtehtäviin, toisiin ihmisiin ja muihin asioihin.

Päivittäistoiminnoista suoriutuminen.

Pitkäjänteisyys.

Yllä oleva listaus sisältää vain osan niistä yksilöidyistä asioista, joita työvalmentaja päivittäin havainnoi. Lainaukset ovat yksilövalmentajan ja työvalmentajan keskustelua. Hehän toimivat työparina selvittäen yhdessä, miksi kuntoutujan polku on ollut täynnä juurakoita ja kiviä. Ulkoisesti saattaa näyttää siltä, että juuri mikään ei ole muuttunut. Siellä sitä linnunpönttöä tehdään. Ensikatsannolla koko totuus ei paljastukkaan. Ei välttämättä käy ilmi, että silmät ovat tyystin vaihtuneet. Se, mikä ennen oli päämäärä, on nyt väline. Siellä, missä käytiin ennen hoitamassa työtehtävä, tapahtuu nyt sarja ponnisteluja, tehdään havaintoja, koetaan onnistumisia, saadaan myönteistä palautetta ja opitaan, että osataan.

Lisätään ymmärrystä työstämme ja muistetaan kertoa se muillekin.

Samuel Juntunen,
TPY:n hallituksen varapuheenjohtaja
toiminnanjohtaja, Tornion Työvoimalasäätiö

 

 

 

 

 

 

 

 

Hyvää yritetähän, mutta priimaa pakkaa tulemahan!

Music Café After Eight, kaksikielinen työpaja Pietarsaaren keskustassa
Music Café After Eight, kaksikielinen työpaja Pietarsaaren keskustassa

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston rahoittamia nuorten työpajoja on Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan 40 kunnan alueella yhteensä 17. Nuoria valmentautujia työpajoilla on vuosittain noin 1200. Alueen rikkaus on kaksikielisyys ja molemmilla kotimaisilla toimivia työpajoja on alueella useita. Alueen ehdoton erityispiirre on se, että puolet työpajoista toimivat seutukunnallisesti; 2-5 kunnan alueella.

Nuorten työpajat ovat kuntiemme peruspalveluita tukevia. Ne toimivat koulutuksen, sosiaalihallinnon ja työhallinnon rajapinnoilla kuitenkin omaten aivan erityisen nuorisotyöllisen työotteen. Nuorten työpajatoiminnan lähtökohtana on pyrkiä tarjoamaan toimintaa lähipalveluna ja tästä syystä näille leveyksille onkin syntynyt seutukunnallisia työpajoja, jotta taataan mahdollisuus nuorten työpajapalveluihin jokaisessa kunnassa. Alueellamme on lukuisia kuntia, joista nuorten kannalta tärkeitä palveluita on viety kasvukeskuksiin ja näin ollen mm. pitkien etäisyyksien takia palveluihin pääsy on hankaloitunut merkittävästi. Nuorten työpajatoiminta on muodostunut tärkeäksi peruspalveluksi kunnissa. Sen avulla lukuisa joukko nuoria on saanut apua ja tukea, löytänyt uuden polun elämälleen sekä päässyt takaisin koulutukseen ja työelämään. Työpajalla nuori on ennen kaikkea kohdattu ja häntä on kuunneltu. Se, jos mikä on työpajojen vahvuus. Se, jos mikä tekee työpajoista timanttia.

Työpajat ovat alueellamme eri kokoisia ja näköisiä, toimivat eri hallintokuntien alla ja toimintoja on laidasta laitaan. Erilaisuus on rikkaus, mutta yksi asia työpajojamme ainakin yhdistää. Esimiehet, yksilövalmentajat ja työvalmentajat ovat innolla lähteneet mukaan alueelliseen verkostoyhteistyöhön ALU-koordinaattorin johdolla. Työpajatoiminnan kehittämisessä ja kehittymisessä on minusta erityisen tärkeää, että työpajat verkostoituvat. Pohjanmailla esimiehet, yksilövalmentajat ja työvalmentajat tapaavat säännöllisesti omissa vertaisverkostoissaan ja näin ollen pääsevät keskustelemaan keskenään ja jakamaan hyviä käytänteitä sekä ajankohtaisia kokemuksia työstään.

Viime ja tämän vuoden aikana erityisenä painopisteenä alueellamme on ollut opinnollistamisen syventäminen ja kehittäminen sekä työpajojen brändäys ja ilmeen kohotus. Vaikka työpajat houkuttelevat hyvin nuoria ja työpajoilla tehdään valtavan hyvää valmennustyötä, niin aina on mahdollisuus kehittää ja pyrkiä parempaan. Mitä, jos työpajojen brändiä lähdettäisiinkin isolla joukolla työstämään? Mikä oikein tekee työpajasta työpajan? Miten työpaja näkyy ulospäin nuorille, vanhemmille, yhteistyötahoille ja päättäjille?  Haastankin työpajat rohkeasti pohtimaan ja tarkastelemaan omaa toimintaa ja fyysistä ympäristöä brändinäkökulmasta. Mikä voisi tehdä työpajoista vieläkin arvostetumpia, laadukkaampia ja houkuttelevampia? Rohkeasti eteenpäin kirkas tulevaisuudenkatse silmissä kohti entistäkin timanttisempaa toimintaa eteläpohjalaisella asenteella: Hyvää yritetähän, mutta priimaa pakkaa tulemahan!

 

Annika Kattilakoski,
nuorisotoimen ylitarkastaja
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

thumbnail_911a5992-0925-48ad-bf04-6ed747787cc4

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uskon sinuun

Millainen on hyvä valmentaja ja mitä ominaisuuksia hän tarvitsee työssään? Mitä ominaisuuksia arvostat ja mitä käytät työssäsi?  

Tätä olen kysynyt Voimavarat valmennuksessa -koulutuksissa viime vuonna sekä tänä keväänä. Jokainen osallistuja on kirjoittanut kolme itselleen tärkeää ominaisuutta ja vastauksia on tullut liki 800. Hajonta ominaisuuksien välillä on ollut suurta, koska vastaaminen oli vapaamuotoista. Kuitenkin ominaisuus, joka nousee merkittävimmäksi sekä viime vuoden että tämän kevään vastauksissa, on kuuntelu ja kuuntelun taito.

Olemme keskustelleet kuuntelemisesta, hyväksyvästä läsnäolosta kuulemisen hetkellä ja kuulemisesta ilman omia ennakkoajatuksia. Tässä kuuntelutaidossa nousi tärkeänä esille kärsivällisyys ja rauhallisuus: ajan antaminen keskustelulle kiireettömästi. Keskustelussa valmentajan täytyy olla kärsivällinen ja odottaa, että valmentautuja – oli sitten nuori tai aikuinen työpajalainen – kertoo itse tarinaansa. Kun tuemme valmentautujan oman elämän sanoittamista, hän saa omasta elämäntarinastaan ja tavoitteistaan paremman otteen kuin jos me alamme ns. sanoittaa valmiiksi vastauksia. Toiveena on, ettei keskustelussa käy niin kuin eräs työpaja-ammattilainen sanoi: ”Kuunteleminen lakkaa, kun alamme miettiä vastausta”.  Jos ajatukset karkaavat omaan vastaukseen, ohi voi mennä olennaisia osia valmentautujan kertomuksesta.

Valmentajan tehtävä on etsiä vastausta yhteistyössä juuri sillä hetkellä valmentautujaa askarruttaviin asioihin. ”Mikä on ajankohtaisin ongelma tai asia sinulle tänään?” voi olla se kysymys, jolla päästään paremmin eteenpäin. Tällöin valmentautuja voi itse osoittaa keskustelulle sen suunnan, joka palvelee häntä tässä ja nyt. Olennaista on ottaa käsittelyyn ”asia asiana”, johon voidaan yhteisillä keskusteluilla ja toiminnoilla vaikuttaa. Joskus luottamussuhde ei ole vielä syntynyt ja keskustelu sulkeutuu. Joskus taas asia on liian raskas käsiteltäväksi sanallisesti, jolloin voi olla hyvä ottaa käyttöön erilaiset toiminnalliset menetelmät (maalaaminen, piirtäminen, musiikki jne.). Toiminnallisten menetelmien avulla asiaan liittyvät tunteet ja ajatukset saavat käsiteltävän muodon ja niitä voidaan tarkastella yhdessä etäämmältä. Valmentajan empatiakykyä tarvitaan erityisesti haastavista asioista keskusteltaessa. Samalla tarvitaan myös rohkeutta ottaa puheeksi asiat, jotka ovat valmentautujan etenemisen esteenä.

Kun valmentajan oma asenne valmennuksessa on kannustava ja rohkaiseva,  vaikuttaa se suoraan valmentautujan mahdollisuuksiin selviytyä voittajana eteenpäin työpajalta. Valmentajan tehtävänä on fanittaa valmentautujaa ja muistaa sanoa tarpeeksi usein ”uskon sinuun”. Varsinkin silloin, kun tulee takapakkia edistymisessä ja asioista täytyy keskustella uudelleen. Vastavuoroisuus, välittömyys ja joskus myös huumori ovat niitä keinoja, joilla pettymyksistä voidaan selvitä ja uudelleensuunnitella valmennuspolkuja sopivan haasteellisiksi viemään kohti työpajan, koulutuksen ja työelämän tavoitteita.

Myönteinen asenne, positiivisuus ja ystävällisyys arjessa näkyvät hyvin toimivassa työpajassa arvostavana ja kunnioittavana suhtautumisena kaikkiin työyhteisön työntekijöihin. Positiivisuus ja usko jokaisen mahdollisuuksiin edetä kohti oman näköistä elämää ja tulevaisuuspolkua antaa varmuutta sekä valmentautujille että valmentajille. Tällainen valmennustyö työpajalla on merkityksellistä ja vaikuttavaa, kuten Sovari-tuloksista olemme saaneet lukea. Olkaa siis edelleen työpajalla ammattilaisia, joilla on korvat avoinna kuuntelemaan valmentautujia avoimin mielin. Uskokaa mahdollisuuksiin ja kannustakaa kaikkia ottamaan oma elämä haltuun.

Susanna Palo
kouluttaja
Valtakunnallinen työpajayhdistys

Valmentajan TOP10 ominaisuudet (lihavoituna): kuuntelu, kuunteluntaito / luotettavuus, luotettava/ positiivisuus (myönteisyys), ystävällisyys, hyvä käytös, ilo /kärsivällisyys, pitkäjänteisyys / kannustava, rohkaiseva, kehuminen/ empaattisuus, empatiakyky / aitous, avoimuus, välittömyys/ läsnäolo, läsnä oleminen /huumori /rauhallisuus

Kuva: Jyväskylän Nuorten taidetyöpajan valmentajia / Esa Linna

”Helppo olla ja tulla”

Sain kannustusta ja henkistä tukea oman elämän hallinnassa. Uusia ideoita tulevaisuuden suunnitelmiin ja tekemisiin. Rytmiä ja uutta tarkoitusta elämään tms. Helppo olla ja tulla, koska on ymmärtäväisiä ihmisiä ja yksilöllistä ohjausta eikä ollenkaan turhaa painostusta, joka löisi lukkoon ja lisäisi ahdistusta.

Nimetön suunn.malli (42)

Työpajojen valmentautujista 90 prosenttia on kokenut sosiaalista vahvistumista ja lähes 60 prosenttia jonkin selkeän edistysaskeleen elämäntaidoissaan työpajajakson aikana. Muutos merkitsee monenlaista,  yhdelle yhtä ja toiselle toisenlaisesta edistymistä elämänpolullaan. Tulokset tulevat esille valtakunnallisesta työpajojen Sovari 2018 -kyselystä, johon vastasi 3883 valmentautujaa työpajoilta.

Työpajoilla on hyviä, toimivia välineitä valmentautujien sosiaaliseen vahvistamiseen. Työpaja tarjoaa valmentautujille yleensä monipuolista ja mielekästä sisältöä päivään: työtehtävät ja toiminta, yhteisöllisyys ja osallisuus sekä työ- ja yksilövalmentajien tuki työpajalla koetaan yleisesti hyväksi. Työpajatoiminta saa kokonaisuutena valmentautujilta hyvän arvosanan 4,3 asteikolla 1-5. Useimmat valmentautujat ovat motivoituneita käymään työpajalla ja suosittelisivat työpajatoimintaa myös työttömille kavereilleen.

Useimmille valmentautujille työpajatoiminta merkitsee edistymistä arjenhallinnassa: näin kokee 74 prosenttia Sovariin vastanneista valmentautujista. Arjen asioiden hoitamiseen, omatoimisuuteen ja päivärytmiin tulee ryhtiä yleensä nopeasti, jopa jo ensimmäisen kuukauden aikana työpajalla.

Useimmille, 67 prosentille valmentautujista, työpajatoiminta merkitsee itsetuntemuksen vahvistumista. Työpaja tarjoaa tilaisuuksia kokeilla monipuolisesti erilaisia tehtäviä ja riittävästi ohjausta työtehtävissä, mikä tuottaa useimmille valmentautujille uuden oppimisen ja onnistumisen kokemuksia. Työvalmennuksessa on onnistuttu sekä työn ohjaamisessa että valmentautujien kohtaamisessa. Työpajoilla on kiinnitetty huomiota myös osallisuuden toteutumiseen eli siihen, miten valmentautujat voivat vaikuttaa työpajatoiminnan toteutukseen.

Lähes 70 prosenttia valmentautujista on kokenut edistymistä sosiaalisissa taidoissaan työpajajakson aikana. Työpajalla työskentely muiden valmentautujien kanssa harjaannuttaa toimimaan yhdessä toisten kanssa ja vahvistaa omaa roolia ryhmän jäsenenä. Työpajojen hyvä ryhmähenki ja hyväksytyksi tulemisen tunne lisäävät rohkeutta toimia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja vahvistavat sosiaalisia taitoja.

Työpajatoiminta edistää valmentautujien etenemistä opiskelemaan ja työelämään. Työpajakyselyn mukaan valmentautujista 26 prosenttia etenee työpajalta opiskelemaan ja 19 prosenttia töihin. Sovariin vastanneista valmentautujista 70 prosenttia arvioi, että omat opiskelu- ja työelämävalmiudet ovat vahvistuneet työpajajakson aikana. Monen kohdalla on lisääntynyt halu opiskella, ja itselle sopivat alat ovat selkeytyneet. Työpajalla on opittu noudattamaan työelämän pelisääntöjä ja hakemaan töitä.

Sosiaalista vahvistumista tapahtuu valmentautujien elämässä useilla osa-alueilla samanaikaisesti. Onnistumiset ja edistyminen yhdellä saralla antavat voimavaroja myös muihin asioihin omassa elämässä. Esimerkiksi arjenhallinnan, itsetuntemuksen ja sosiaalisten taitojen vahvistumisesta on varmasti hyötyä myös opiskeluun liittyvissä valinnoissa ja työelämän haasteissa. Työpajatoiminta vahvistaa kokonaisvaltaista elämänhallintaa. Yksilövalmennus antaa valmentautujille tukea henkilökohtaisten asioidensa järjestämiseen ja jatkosuunnitelmien tekemiseen.

Sosiaalisen vahvistumisen tarpeet ja eteneminen vaihtelevat sen mukaan, mihin työpajan palveluun valmentautuja on ohjattu. Kuntouttavan työtoiminnan asiakkailla sosiaalisen vahvistumisen tarpeet ovat laaja-alaisimmat ja vahvistumisen kokemus tulee parhaiten esille 10—12 kuukautta kestäneen työpajajakson vaiheilla. Työkokeilussa ja palkkatuetussa työssä koettu sosiaalinen vahvistuminen vaihtelee enemmän yksilöllisesti ja parhaat kokemukset saavutetaan 4—12 kuukautta kestäneen työpajajakson aikana. Etenkin Itsetunnossa, sosiaalisissa taidoissa, opiskelu- ja työelämävalmiuksissa sekä elämänhallinnassa myönteiset muutokset vahvistuvat vähitellen kuukausien myötä.

Edellä kuvatuista työpajatoiminnan laatutekijöistä tulee pitää huolta. Sovari-tuloksista ei nouse esille yhtä yhteistä työpajatoiminnan kehittämisen painopistettä, vaan näkemykset kehittämistarpeista vaihtelevat valmentautujittain ja työpajoittain. Työpajoilla tarvitaan riittävästi ja monipuolisesti erilaisia työtehtäviä ja muitakin aktiviteetteja, riittäviä ja ammattitaitoisia resursseja työvalmennukseen ja henkilökohtaiseen ohjaukseen sekä hyviä toimintakäytäntöjä, joissa valmentautujat pääsevät osallistumaan työpajatoiminnan suunnitteluun ja toteuttamaan itseään.

Lue lisää työpajatoiminnan vaikutuksista valtakunnallisesta Sovari 2018 -raportista.

Riitta Kinnunen
asiantuntija (Sovari ja STL)
Valtakunnallinen työpajayhdistys

Lähteet:

Kinnunen, Riitta (2019). ”Uusia valmiuksia arkeen ja työelämään”. Työpajatoiminnan valtakunnalliset Sovari 2018 -tulokset. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry, Helsinki.

Bamming, Ruth & Hilpinen, Merja (2018). Työpajatoiminta 2017. Valtakunnallisen työpajakyselyn tulokset. Aluehallintovirastojen julkaisuja 50/2018. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue, Vaasa.

Me pyritään tuottamaan sellainen kokemus, että nuori tuntee itsensä merkitykselliseksi ja tärkeäksi

jns nuve.png
Kuva: Joensuun Nuorisoverstas ry

Olin yhtenä kevättalven perjantaina koulutuksessa, joka käsitteli vaikuttavuuden johtamista. Etsimme vastauksia siihen, mitä vaikuttavuutta tuotat päivittäin ja mitä vaikuttavuus meidän toiminnassa tarkoittaa?

Sinä päivänä muotoilin vihkooni seuraavia lupauksia meidän toiminnasta:

”Me pyritään tuottamaan sellainen kokemus, että nuori tuntee itsensä merkitykselliseksi ja tärkeäksi.”

”Sun elämä on ainutlaatuinen ja sulla on kyky oppia ihan omalla parhaalla tavallasi. Olet hyvä ja mukava ja sulla on mahdollisuus saada kavereita ja uusia tuttuja. Täällä sua ei kiusata.”

Tuo koulutuspäivä vahvisti sitä tietoa, että numeeristen tietojen lisäksi on ehdottoman tärkeää kerätä myös kokemustietoa laadullisia mittareita käyttäen. Työpajoilla ja etsivässä nuorisotyössä on ollut jo vuosia käytössä Sovari, joka vastaa juuri tähän tarpeeseen. Mikä vielä parasta, että Sovari on kansallisesti yhteismitallinen eli eri toimijoiden tuloksia voi jossain määrin vertailla. Sovari on meillä käytössä niin työpajatoiminnassa kuin etsivässä nuorisotyössäkin.

Vuosien mittaan olemme saaneet Sovarissa kaikenlaista palautetta. Herkullisimpia ovat ne negatiiviset vapaasti kirjoitetut palautteet, jotka antavat aihetta joidenkin prosessien ja työpajakäytäntöjen kehittämiseen. Luotamme nuoriin myös kehittämisessä. Sovarin tulosten saamisen jälkeen järjestämme aina nuorten raadin, jossa keskustellaan toiminnan kehittämiskohdista. Parhaat ratkaisut ovat jo valmiina nuorten ajatuksissa, kun vain muistaa heiltä kysyä.

Olemme myös ottaneet mittarin tulokset mukaan vaikuttamiseen mm. rakentamalla muutamia infograafeja, koska tuloksista on hyvä kertoa myös sidosryhmille ja vaikuttajille. Infograafit on julkaistu myös yhdistyksemme Facebookissa.

Sovarin sisällöt vastaavat niitä sosiaalisen vahvistamisen tavoitteita, jotka nuorten työpajoille ja etsivään nuorisotyöhön on asetettu. Kysely ei ole ihan helppo eikä lyhyt. Työpajatoimintaan olemme myös kehitelleet väliarviointiin oman keskustelupohjan, joka vastaa Sovarin teemoja. Näin nuoret myös oppivat sanallistamaan vahvistumistaan sekä ymmärtävät ehkä paremmin Sovarin kysymykset. Tarkoituksena on saada valideja vastauksia.

Ja vielä tuohon keväiseen koulutuspäivään… Taas kertaalleen totesin, että meillä työpajoilla on käytössämme aika edistykselliset ja asiakaslähtöiset työkalut, joilla voimme osoittaa laadukkaan työn tulokset ja vieläpä kansallisesti vertaillen.  Tervetuloa muiltakin sektoreilta tutustumaan! Asia, jota meidän pitää tehdä enemmän, on työmme näkyväksi tekeminen niin somessa kuin muissakin medioissa sekä suoralla tiedottamisella sidosryhmille.

Ulla Mänttäri-Tikka
toiminnanjohtaja
Joensuun Nuorisoverstas

Infograafeja Joensuun Nuorisoverstaan vaikuttavuudesta

Hallitusohjelma lupaa hyvää työpajatoiminnalle ja etsivälle nuorisotyölle

simon-maage-706908-unsplash

Maanantaina julkaistiin hallitusohjelmaneuvotteluiden tulos, Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Viiden puolueen yhteinen voimainponnistus on tunnistanut nuorten syrjäytymisen isoksi yhteiskunnalliseksi haasteeksi ja hallitusohjelma sisältääkin monta toimenpidettä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi, nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi ja nuorten koulutustason parantamiseksi. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen on nostettu keskeiseksi hallituksen päätöksentekoa ohjaavaksi tavoitteeksi. Monesta toimenpidekirjauksesta kuitenkin puuttuu vielä aikaikkuna toimenpiteiden toteuttamiselle, ja niiden rahoitus nojaa vahvasti työllisyysasteen kasvuun.  

Hallitusohjelma lupaa nyt hyvää työpajatoiminnalle ja etsivälle nuorisotyölle. Kirjausten mukaan ”Etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vahvistetaan.” Lisäksi ”kehitetään valtakunnallinen digitaalinen järjestelmä helpottamaan yhteys- ja yksilöintitietojen siirtämistä etsivälle nuorisotyölle”.  Työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön merkitys nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä on selkeästi tunnustettu!    

Työllistymiseen tukea

Kuten hallitusohjelmassa on todettu, jatkossa työllisyysasteen nosto tulee olemaan haastavaa. Olennaista onkin nyt lisätä osatyökykyisten, nuorten, vaikeasti työllistyvien ja maahanmuuttajien osallistumista työmarkkinoille. Hallitusohjelmassa painotetaan aktiivisen työvoimapolitiikan merkitystä ja nostetaan esille työllisyyspalveluiden kehittäminen. Tämä on tarkoituksenmukaista. Työpajakentän kokemusten mukaan TE-palveluiden karsiminen on jättänyt heikossa työmarkkina-asemassa olevia palveluiden ulkopuolelle. Hallitusohjelmassa ollaan parantamassa työllisyyspalveluiden saatavuutta ja laatua, ja luvataan varata tarvittavat henkilöresurssit henkilökohtaisen palvelun takaamiseksi. Hienoa! 

Positiivista on myös, että tarkoituksena on kehittää välityömarkkinoita, parantaa työhönvalmennuksen ja mielenterveyspalveluiden saatavuutta sekä lisätä palkkatuen käyttöä, nostaa vaikeasti työllistyvien palkkatuen enimmäismäärää ja poistaa kolmannen sektorin palkkatukikatto. Kuntoutusjärjestelmää ollaan uudistamassa kuntoutuskomitean esitysten pohjalta.  

Nuorisotakuun mukaisesti nuorille luvataan taata työ-, työharjoittelu-, työkokeilu-, työpaja-, oppisopimus- tai kuntoutuspaikka kolmen kuukauden aikana työttömyyden alkamisesta. Nuorisotakuuta edistetään nyt asiantuntijatyön pohjalta, mikä tarjoaa työlle hyvät lähtökohdat. 

Hallitusohjelman mukaan aktiivimallin leikkurit ja velvoitteet puretaan, kun työllisyysvaikutuksiltaan vastaavista toimenpiteistä on päätetty. Nämä toimenpiteet jäävät kuitenkin vielä konkretisoimatta. Työpajakentän kokemusten mukaan aktiivimalli on tuottanut epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia ja kasvattanut epäluottamusta yhteiskunnallista järjestelmää kohtaan. Heikossa työmarkkina-asemassa olevat ja esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tarvitsevat sanktioinnille perustuvan mallin sijaan arvostavaa kohtaamista, yksilöllistä tukea ja monialaisia palveluita. 

Sote-uudistus ja maakunnat 

Hallitus käynnistää sote-uudistuksen valmistelun, jossa sote-palveluiden järjestäminen kootaan 18 itsehallinnolliselle maakunnalle. Toisaalta hallitusohjelma vahvistaa kuntien roolia työllisyyspalveluiden järjestäjänä. Hallitusohjelman mukaan kuntouttavan työtoiminnan järjestelmä uudistetaan sosiaalisella kuntoutuksella, jossa huomiota kiinnitetään yksilölliseen kuntoutustarpeeseen työelämävalmiuksien ja yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistamiseksi. Suunta on oikea, mutta tarvitaan vielä selvittelyä ja vaikuttamistyötä: mitä työpajojen yleisimmän toimenpiteen uudistaminen merkitsee työpajapalveluille?  

Oppivelvollisuuden laajentaminen 

Isoina uudistuksina voidaan pitää oppivelvollisuusikärajan nostoa 18vuotiaisiin ja toisen asteen koulutuksen maksuttomuutta. Valtakunnallinen työpajayhdistys suhtautuu oppivelvollisuusikärajan nostoon myönteisesti, kun samalla huolehditaan nuorten koulukuntoisuudesta, parannetaan perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen laatua ja huomioidaan erilaiset oppimisympäristöt. Olennaista on turvata riittävät tukipalvelut niille nuorille, jotka tarvitsevat yksilöllistä ja erityistä tukea ja ohjausta. Hallitusohjelmassa on iloksemme nähty työpajatoiminta osana toisen asteen opiskelijoiden opiskelun tukemista. Työpajat voivat tarjota koulutusjärjestelmälle tukeaan aiempaa laajemmin ja asemoitua lähemmäs koulutuksen kenttää. Työpajatoiminnan monialainen ja joustava luonne osana koulutus-, työvoima- ja sosiaali– ja nuorisopolitiikkaa tulee kuitenkin säilyttää. 

Työpajatoiminnassa on pitkään tehty työtä valmentautujien osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisen tukemisessa. Hallitusohjelmaan kirjattujen kansallisten osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen periaatteiden laadinta istuu työpajakentälle hyvin: osaamisen näkyväksi tekeminen tukee sosiaalista vahvistumista ja edistää koulutukseen ja työhön sijoittumista. Yhteistyöllä on mahdollista laatia toimivat periaatteet ja järjestelmä, jolla tämä tapahtuu sujuvasti. 

Nuorten syrjäytymistä vähennetään ja osallisuutta vahvistetaan 

Nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja osallisuuden vahvistaminen on nostettu myös seuraavan valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelman (VANUPO) pääteemaksi. Valtioneuvoston hyväksymällä ohjelmalla linjataan tulevien nuorisoalan osaamiskeskusten toimintaa. Työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö ovat keskeisiä keinoja vähentää syrjäytymis ja työttömyyttä, tukea koulutuspolulla pysymis ja vahvistaa osallisuutta. Toivomme VANUPO:lta kunnianhimoa tavoitteiden toteutumiseksi ja uskallusta kokeilla uutta.  

Hallitusohjelmaan on nostettu mukana myös nuorisopolitiikan koordinoinnin parantaminen, mikä on hyvä uutinen. Haasteena on ollut nuorisoasioiden jakautuminen eri ministeriöille ja hallinnonaloille. Nyt on tarkoitus perustaa lapsi- ja nuorisopoliittinen ministerityöryhmä ja parantaa nuorisopolitiikan yhteistyötä eri toimijoiden kesken.  

Kaiken kaikkiaan hallitusohjelma näyttää hyvältä työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön ja niiden kohderyhmien – heikossa työmarkkina-asemassa olevien osalta. Työpajatoiminnan tukemiseen on varattu 2 miljoonaa euroa. Etsivän nuorisotyön digitaalisen järjestelmän rahoituksesta ei kuitenkaan ole tarkempia kirjauksia. Ilahduttavaa joka tapauksessa on, että arpajaislain muutoksen myötä väheneviä Veikkauksen määrärahoja ollaan kompensoimassa budjettivaroista. Näin ollen etsivän nuorisotyön rahoitusta palautetaan asteittain nuorisotoimen momentille. Nyt jäämme odottamaan tarkennuksia hallitusohjelmaan ja ohjelman tavoitteiden täytäntöönpanon aloittamista – ja aiomme olla siinä aktiivisesti mukana.   

 

Herttaliisa Tuure, toiminnanjohtaja, Valtakunnallinen työpajayhdistys ry
Reetta Pietikäinen, vaikuttamistyön asiantuntija, Valtakunnallinen työpajayhdistys ry