Verkkotyöpaja – yhteisöllinen ympäristö yksilöllisiin tarpeisiin

Teknologian kehittyminen on tuonut digitaaliset työkalut osaksi nuorisotyön menetelmiä. Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juveniassa tutkitaan, kehitetään ja pilotoidaan verkkotyöpaja-konseptia. Mitä hyötyä on viedä työpajatoiminta verkkoon?

verkkopaja

Työpajatoiminta on yksi niistä nuorille suunnatuista palveluista, jonka ytimenä on ryhmämuotoinen toiminta ja yhteisöllisyys. Nuoren sosiaalinen vahvistuminen tapahtuu muun muassa omien vahvuuksien löytämisen kautta, mutta esimerkiksi maaseudun pienissä kunnissa työpajojen mahdollisuudet tarjota monipuolista tekemistä voivat olla rajalliset. Nuorten vähäinen määrä ei aina mahdollista ryhmän syntymistä nuorten yksilöllisten vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden ympärille. Osalle maaseudulla asuvista nuorista työpajalle on niin pitkä matka, että palvelun saavuttaminen voi olla haastavaa.

Verkkotyöpajan tarkoituksena on lisätä nuorten mahdollisuuksia osallistua monipuoliseen työpajatoimintaan asuinpaikasta riippumatta. Kehittämisen tukikohtana toimii Mikkelin kaupungin nuorten työpajat. Kevääseen 2020 asti jatkuvan pilotoinnin aikana hankitaan kokemuksia verkossa työskentelystä ja ohjaamisesta. Nyt verkossa työskentely on tapahtunut lähinnä digitaaliseen mediaan liittyvien tehtävien parissa. Nuori voi perehtyä esimerkiksi valokuvauksen, koodauksen tai 3D-mallinnuksen alkeisiin, tehdä niihin liittyviä tehtäviä ja keskustella muiden valmentautujien tai ohjaajan kanssa.

Kehitystyön tavoitteena on luoda verkossa toimivasta työpajasta yhteisöllinen ympäristö, jossa lähtökohtana on tekemällä oppiminen nuorten kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. Toiminnan tavoitteet rakentuvat yksilöllisesti nuoren elämäntilanteen huomioiden. Verkossa toimiva työpaja voi toimia myös orientaationa digimaailmassa ja verkossa toimimiseen sekä medialukutaidon kehittymiseen. Läsnäolo verkkovälitteisesti on onnistuneen ohjauksen tärkeä elementti. Olennaista on, että ohjaajalla on aikaa olla verkossa nuoria huomioiden ja synnyttäen keskusteluja myös nuorten keskinäiseksi kanssakäymiseksi.

Parhaimmillaan perinteiset ja digitaaliset palvelut tukevat rinnakkain toinen toisiaan

Digitaalisuus avaa uusia tapoja toimia, mutta osa nuorista kaipaa ensisijaisesti kasvokkaista kohtaamista. Vuorovaikutus verkon välityksellä on monille nuorille tuttua ja luontevaa, mutta tämä ei koske kaikkia nuoria. On paljon niitä, joilla taidot, laitteet tai verkkoyhteydet eivät anna riittäviä edellytyksiä osallistua digitaalisessa ympäristössä tapahtuvaan toimintaan. Verkkotyöpajaan osallistuvalla nuorella on oltava mahdollisuus saada myös kasvokkaista ohjausta. Yksi vaihtoehto on tuoda verkkotyöpaja fyysisen työpajan sisään. Monelle nuorelle työpajalle lähteminen on tärkeä osa arkea ja ainoa syy poistua kotoa.

Parhaimmillaan verkkotyöpaja tuo lisää joustavuutta ja monipuolisuutta työpajatoimintaan mahdollistaen nuoren pysymisen palveluiden piirissä vaihtelevissa elämäntilanteissa. Valtakunnallisena palveluna verkkotyöpaja mahdollistaisi yhteisöjen rakentumisen erilaisten mielenkiinnon kohteiden ympärille yli työpajojen seinien ja kuntien rajojen. Lähitulevaisuudessa teknologian kehittyminen avaa lukuisia uusia kiehtovia mahdollisuuksia verkkotyöpajojen sisällöille ja toteutustavoille. Näitä mahdollisuuksia kannattaa rohkeasti hyödyntää hyväksi havaittuja periaatteita romuttamatta.

Kirjoittajat

Ville Eerikäinen työskentelee Juveniassa TKI-asiantuntijana Digillä Duuniin! -hankkeessa.

Marja Moisala on Juveniassa projektitutkijana hankkeessa Paikkariippumattomuus tulevaisuuden nuorten palveluissa maaseudulla ja Etsivän nuorisotyön osaamiskeskuksessa

 

 

Tapahtuman järjestäminen osana työpajatoimintaa – Kouvolassa huvipuisto muuttuu työpajanuorten taide- ja kulttuurinäyttämöksi

karuselli-tykkimc3a4ki.jpg

Kun joku joskus viime syksynä sanoi kahvitauolla nähneensä Työpajayhdistyksen sivuilla haun vuoden 2019 Ihanko Pihalla? -tapahtuman järjestäjäksi, niin mitäpä siitä sitten seurasikaan. Ihan pieni pihalla oleva innostuksen puuska. Totta ihmeessä me kokeilemme onneamme. Ideat lentelivät sanan varsinaisessa merkityksessä. Lentelivät kivipuutarhasta, betoniveistoksiin, varmaankin kuumailmapalloista sirkukseen. Tuohon vain työpajan pihalle, noille muutamalle nurmikkoläntille Ihanko Pihalla? -tapahtuma pystyyn. Ruokkiihan tuo meidän kahvila muutaman sata ihmistä tuossa kaiken muun työn ohessa ihan huomaamatta ohimennen.

Seuraavalla kahvitauolla rupeamme jo laskeutumaan lähemmäksi maanpintaa, onneksi. Kuka ideoinnin huumassa olikaan lausunut ilmoille lausahduksen Tykkimäen huvipuistosta yhtenä mahdollisena yhteistyökumppanina, hän oli lausunut sen asian julki, joka on yksi tulevan Ihanko Pihalla? -tapahtuman järjestelyjen kivijalka. Ei siis muuta kuin hakemus ns. tulille.

Kun sitten tieto tuli, että Nuorten työpaja Kouvolassa on valittu vuoden 2019 Ihanko Pihalla? -tapahtuman järjestäjäkumppaniksi, huomasimme astuneemme mielenkiintoiselle matkalle, joka poikkeaa tavanomaisesta työpaja-arjestamme. Matkalle, joka on kuin vuoristo laaksoineen, kivuttavien vuoren rinteiden, saavutettuja huippuja ja taas alas jyrkkää rinnettä seuraavan laakson pohjalle. Matka kohti tulevaa tapahtumaa on ollut ja tulee olemaan merkityksellinen. Koska tunne siitä, että tapahtuman järjestäminen saattaa avata silmiämme sille, että vastaisuudessakin kannattaa ottaa uusia haasteita vastaan ja astua yhdessä nuorten kanssa kohti haasteita, tehdä yhdessä, tavoitella jotain sellaista, josta jää muistiimme yhdessä tehdyn ja koetun muisto.

Kun olemme rohkaistuneet astumaan oman turvallisen työreviirimme ulkopuolelle, olemme astuneet alueelle, jossa joudumme haastamaan, ylittämään ja löytämään omia rajojamme. Kohtaamaan omia pelkojamme, epäonnistumisen ja kritisoiduksi tulemisen pelkojamme.

On otettava puhelin käteen ja kohdattava meille aiemmin tuntemattomia ihmisiä. Laittamaan itsensä likoon ja hyväksyttävä, että aina ei saa omaa tahtoa läpi. Mutta kaiken tämän keskellä on yllättäen kohdannut sen, että ympärillämme on todella upeita, hienoja ja innostuneita nuoria ihmisiä, joiden osaaminen ja taidot ovat mielettömiä. Yllättäen huomaa, että tapahtuman järjestäminen onkin ihmisten kohtaamista, ei vain tapahtuman konkreettista järjestämistä, joka toteutetaan Ihanko Pihalla? -tapahtumana 23.5.2019 Tykkimäen huvipuistossa. Tapahtuman järjestäminen ja itse tapahtuma on sittenkin kaikkien ulkoisten puitteiden raamittama mahdollisuus ihmisten kohtaamiselle. Sille kaikkein tärkeimmälle asialle: toisen arvostamiselle, tukemiselle, kanssa ihmisten hyväksymiselle, toisen ihmisen näkyväksi saattamiselle.

Mitä tapahtuman konkreettinen järjestäminen on? Kun yrittää selvittää jotain, löydät vihdoin puhelinnumeron. Soitat, selität, kysyt ja saat uuden puhelinnumeron. Soitat, saat uuden puhelinnumeron ja kun olet saanut neljä uutta numeroa ja soittanut niihin, yllättäen huomaat soittaneesi kierroksen ja päättyneesi soittaneesi siihen numeroon, josta soittokierroksen aloitit. ”Hei, minä täällä uudestaan, miten tässä näin oikein kävi, mehän puhuimme hetki sitten.” Ja sitten toivottelemme toisillemme hyvää alkanutta työviikkoa.

Järjestelyt ovat palavereja. Joskus tulee tunne, että palaverit ovat kuin tanssia: yksi askel eteen, kolme askelta taakse. Kadonneita muistilappuja, löytyneitä muistilappuja, sähköposteja, puhetta, puhetta, pelkoa siitä, että jotain tärkeää unohtuu hoitaa. Ajan liian rivakkaa kulumista.

Miksi on vaikea nauttia kaikesta edessä olevasta ja tuntea, että olemme saaneet mahdollisuuden? Ehkä siksi, että työpajamme arjessa olemme olleet ja olemme yhä liian sidottuja rutiineihimme. Olemme tottuneet johonkin, jota voi konkreettisesti käsin koskettaa, materiaaleihin, puutavaraan, siklattaviin pinnatuoleihin, maaliin, kankaisiin, lankoihin, siivousvälineisiin, haravaan, lumikolaan, muuttolaatikoihin. Työn etenemistä voi tarkastella reaaliajassa ja lopputuloksen laatuun voi puuttua, jopa joskus teetättää työ uudelleen, jos työn lopputulos ei ole ollut aiotun kaltainen. Mutta nyt tuleva tapahtuma, järjestelyistä huolimatta on edessäpäin ja tunne siitä, että vasta tuolloin näemme, onko työmme onnistunut vai ei.

Tapahtuman järjestäminen onkin uuden oppimisen paikka. Se on myös mahdollisuus tutustua omaan työskentelytapaan, kykyyn hyväksyä epävarmuutta, sekä tunnistaa itsessä työntekijänä sen, kuinka suhtautuu siihen, kun omia suunnitelmia ja ajatuksia kyseenalaistetaan.

Mutta kaiken tuon ylläolevan yläpuolelle tapahtuman järjestämisessä nousee eräs asia, joka meiltä niin usein tuntuu työpaja-arjessa unohtuvan ja jolle helposti sokeudumme. Olemme saaneet mahdollisuuden tutustua ja nähdä omissa pajanuorissa ja työkavereissamme aivan uusia kykyjä ja taitoja. On kysyttävä rehellisesti, annammeko työpajalla nuorillemme mahdollisuuden näyttää taitonsa ja kykynsä, osaamisensa vai haluammeko me ohjaajina suitsia nuoremme työskentelemään ja toteuttamaan jonkin itsellemme tutun, turvallisen ja yllätyksettömän parissa?

Ilman pajamme nuoria me emme pystyisi tulevaa Ihanko Pihalla? -tapahtumaa 23.5.2019 Tykkimäen huvipuistossa Kouvolassa järjestämään. Ilman pajamme nuoria, ilman niitä pajamme ulkopuolelta tulevia innostuneita, asialleen omistautuneita ihmisiä, joita olemme järjestelyjen yhteydessä tavanneet, emme pystyisi tapahtumaa järjestämään.

Nähdään Tykkimäellä työpajanuorten Ihanko Pihalla? -taide- ja kulttuuritapahtumassa 23.5.!

Lea Saarenpää,
työvalmentaja,
Kouvolan nuorten työpaja