Tulus-ryhmän retkipäivä Syötteen kansallispuistoon 25.3.2019
Kokoonnuimme aamulla Nuorten pajakeskukseen ja etsimme lainavaatevarastosta kaikille nuorille retkeen soveltuvat vaatteet päälle. Mukaan pääsi myös yhteistyökumppani, erikoissuunnittelija Hannele Kytö, Metsähallituksesta. Ajomatkalla Syötteelle nuoret huomioivat maiseman nopean muuttumisen Oulun tasaisesta merenpohjamaisemasta komeaksi vaaramaisemaksi. Joku sanoi, että ihan kuin olisimme tulleet Lappiin.
Saavuttuamme Syötteen luontokeskukseen kiersimme sen pihapiirissä olevan lyhyen Siivekkäiden luontopolun. Tälle luontopolulle työpajanuoret olivat edellisenä syksynä kutoneet värikkäitä kaulaliinoja reittiopasteiksi. Opastekaulaliinat näyttivät edelleen piristäviltä puiden rungoilla ja olivat kestäneet hyvin kovalumisen talven.
Luontokeskuksella meitä oli vastassa asiakasneuvoja Juho Niemelä kahden koiransa kanssa. Lounasta syödessämme Juho kertoi meille omasta taustastaan, koulutuksestaan ja siitä, kuinka hän on päätynyt Metsähallitukselle töihin ja mitä hänen työnkuvaansa kuuluu.
Suunnitelmissamme oli vaeltaa Vattukurun talviretkeilyreitti, mutta jouduimme muuttamaan suunnitelmia reitin parkkialueen ollessa tukittu. Uusi suunta otettiin kohti Teerivaaran kahta huippua, Teerivaaran retkeilyreitille. Maisemat hivelivät mieltä ja silmää. Hannele otti aika-ajoin hankikylpyjä testaten näin lumen syvyyttä. Puheen pulputus oli ilahduttava ja ihmiset sekä koirat hyvällä tuulella. Juho kertoi meille paljon Syötteen alueesta ja retkeilystä yleensä. Teerivaran kierrokselta lähtee merkitty reitti Annintuvalle ja suuntasimme suon yli sinne. Polku oli aikalailla tuiskunnut umpeen ja upotti kiitettävästi.
Annintuvalla pidimme taukoa ja söimme eväitä. Sitä olisimme voineet jatkaa vaikka kuinka kauan, niin hyviä keskusteluja tulien äärellä taas syntyi. Parannettiin maailma ja yhteiskunta ja naurettiin niin, että ikenet loistivat. Loistava retkisää oli suosinut meitä ja auringon jo alkaessa painua puurajan lähelle, oli lähdettävä viimeiselle kävelypätkälle kohti parkkipaikkaa. Kävelymatkaa tuli yhteensä n. 7 km ja kaikki jaksoivat sen, vaikka välillä tallustimme hangessa.
Ajellessamme auringonlaskussa kohti Oulua, auton takaosassa keskustelut jatkuivat. Sivukorvalla kuski kuuli, kuinka ryhmässä toimimisen voimaa ihmeteltiin, todettiin miten nopeasti luonnossa voi tutustua toisiin ihmisiin, ihmeteltiin kaunista luontoa, vertaistuen tärkeyttä elämisen haastavissa tilanteissa arvostettiin, perustettiin someryhmä jatkotapaamisia varten ja lisää tekemistä sekä yhteisiä retkiä kaivattiin. Hmm. Mitenköhän se osallisuuden kokemus nyt oikein määriteltiinkään?
Tulus-ryhmä on Luontoa toimintaan- hankkeen (ESR) järjestämää matalan kynnyksen luontovalmennusta Oulun kaupungin nuorten työpajatoiminnassa. Ryhmän valmennusjakso kestää 2 kk ja ryhmätoimintapäiviä on kahtena päivänä viikossa. Pienessä kuuden nuoren ryhmässä seikkaillaan Oulun lähiluontokohteissa ja tutustutaan ympäristöasioihin ja retkeilymahdollisuuksiin, sekä samalla omaan itseen ja omiin voimavaroihin. Ensimmäinen luontovalmennus pidettiin 4.2.-26.3.2019. Seuraava ryhmä aloittaa syksyllä 2019 ja sitä kehitetään nuorilta saadun palautteen pohjalta.
Anu Kuustie, yksilövalmentaja
Luontoa toimintaan -hankkeen hanketyöntekijä
Oulun kaupungin nuorten työpajat
Alla nuorten kommentteja retkipäivästä ja kokonaisarvio hankkeen ”retkimittarilla” mitattuna.
”Oli kiva päivä vaeltaa hupaisalla ja lämminhenkisellä porukalla kauniissa tunturimetsässä ja kokea yhdessä talvisen tykkylumimetsän lumo.”
”Parasta oli aurinko, koiraseura, mukava ihmisseura ja vaellusmaisemat. Opin kaikenlaista nippelitietoa metsästä, linnuista ja eräretkeilystä.”
”Parasta retkessä oli rento yhteismeininki ja mahtavat maisemat sekä koirat. Tulus-ryhmässä on ollut todella mukavaa. Ryhmäkoko on ollut sopiva, vetäjät ovat olleet ihania, sekä meininki on ollut huippu. Olen kiitollinen.”
”Oli mukava kävellä kauniilla metsäpolulla ja uppoutua hetkeksi ihastelemaan maisemia. Seura oli leppoisaa ja tunnelma rento. Kunpa vain retket olisivat vähän pitempiä, niin ehtisi nähdä vielä enemmän.”
”Opin tuntemaan uusia paikkoja, joissa retkeillä jatkossakin ja tuoda kavereitakin mukaan.”
”Opin, että kahvipannun nokan pitää osoittaa posioon päin.”
”Isoin asia, mitä näillä reissuilla olen oppinut, on se, että kuinka helppoa pienen patikointiretken järjestäminen olisi. Sopivat vaatteet, sopiva seura ja matkaan vaan!”
Valtakunnallisen työpajayhdistyksen blogi 