”Parasta oli aurinko, koiraseura, mukava ihmisseura ja vaellusmaisemat”

Tulus-ryhmän retkipäivä Syötteen kansallispuistoon 25.3.2019

Kokoonnuimme aamulla Nuorten pajakeskukseen ja etsimme lainavaatevarastosta kaikille nuorille retkeen soveltuvat vaatteet päälle. Mukaan pääsi myös yhteistyökumppani, erikoissuunnittelija Hannele Kytö, Metsähallituksesta. Ajomatkalla Syötteelle nuoret huomioivat maiseman nopean muuttumisen Oulun tasaisesta merenpohjamaisemasta komeaksi vaaramaisemaksi. Joku sanoi, että ihan kuin olisimme tulleet Lappiin.

Saavuttuamme Syötteen luontokeskukseen kiersimme sen pihapiirissä olevan lyhyen Siivekkäiden luontopolun. Tälle luontopolulle työpajanuoret olivat edellisenä syksynä kutoneet värikkäitä kaulaliinoja reittiopasteiksi. Opastekaulaliinat näyttivät edelleen piristäviltä puiden rungoilla ja olivat kestäneet hyvin kovalumisen talven.

Luontokeskuksella meitä oli vastassa asiakasneuvoja Juho Niemelä kahden koiransa kanssa. Lounasta syödessämme Juho kertoi meille omasta taustastaan, koulutuksestaan ja siitä, kuinka hän on päätynyt Metsähallitukselle töihin ja mitä hänen työnkuvaansa kuuluu.

Suunnitelmissamme oli vaeltaa Vattukurun talviretkeilyreitti, mutta jouduimme muuttamaan suunnitelmia reitin parkkialueen ollessa tukittu. Uusi suunta otettiin kohti Teerivaaran kahta huippua, Teerivaaran retkeilyreitille. Maisemat hivelivät mieltä ja silmää. Hannele otti aika-ajoin hankikylpyjä testaten näin lumen syvyyttä. Puheen pulputus oli ilahduttava ja ihmiset sekä koirat hyvällä tuulella. Juho kertoi meille paljon Syötteen alueesta ja retkeilystä yleensä. Teerivaran kierrokselta lähtee merkitty reitti Annintuvalle ja suuntasimme suon yli sinne. Polku oli aikalailla tuiskunnut umpeen ja upotti kiitettävästi.

Annintuvalla pidimme taukoa ja söimme eväitä. Sitä olisimme voineet jatkaa vaikka kuinka kauan, niin hyviä keskusteluja tulien äärellä taas syntyi. Parannettiin maailma ja yhteiskunta ja naurettiin niin, että ikenet loistivat. Loistava retkisää oli suosinut meitä ja auringon jo alkaessa painua puurajan lähelle, oli lähdettävä viimeiselle kävelypätkälle kohti parkkipaikkaa. Kävelymatkaa tuli yhteensä n. 7 km ja kaikki jaksoivat sen, vaikka välillä tallustimme hangessa.

Ajellessamme auringonlaskussa kohti Oulua, auton takaosassa keskustelut jatkuivat. Sivukorvalla kuski kuuli, kuinka ryhmässä toimimisen voimaa ihmeteltiin, todettiin miten nopeasti luonnossa voi tutustua toisiin ihmisiin, ihmeteltiin kaunista luontoa, vertaistuen tärkeyttä elämisen haastavissa tilanteissa arvostettiin, perustettiin someryhmä jatkotapaamisia varten ja lisää tekemistä sekä yhteisiä retkiä kaivattiin. Hmm. Mitenköhän se osallisuuden kokemus nyt oikein määriteltiinkään?

Tulus-ryhmä on Luontoa toimintaan- hankkeen (ESR) järjestämää matalan kynnyksen luontovalmennusta Oulun kaupungin nuorten työpajatoiminnassa. Ryhmän valmennusjakso kestää 2 kk ja ryhmätoimintapäiviä on kahtena päivänä viikossa. Pienessä kuuden nuoren ryhmässä seikkaillaan Oulun lähiluontokohteissa ja tutustutaan ympäristöasioihin ja retkeilymahdollisuuksiin, sekä samalla omaan itseen ja omiin voimavaroihin. Ensimmäinen luontovalmennus pidettiin 4.2.-26.3.2019. Seuraava ryhmä aloittaa syksyllä 2019 ja sitä kehitetään nuorilta saadun palautteen pohjalta.

Anu Kuustie, yksilövalmentaja
Luontoa toimintaan -hankkeen hanketyöntekijä
Oulun kaupungin nuorten työpajat

Alla nuorten kommentteja retkipäivästä ja kokonaisarvio hankkeen ”retkimittarilla” mitattuna.

oulu palautemittari.png

”Oli kiva päivä vaeltaa hupaisalla ja lämminhenkisellä porukalla kauniissa tunturimetsässä ja kokea yhdessä talvisen tykkylumimetsän lumo.”

”Parasta oli aurinko, koiraseura, mukava ihmisseura ja vaellusmaisemat. Opin kaikenlaista nippelitietoa metsästä, linnuista ja eräretkeilystä.”

”Parasta retkessä oli rento yhteismeininki ja mahtavat maisemat sekä koirat. Tulus-ryhmässä on ollut todella mukavaa. Ryhmäkoko on ollut sopiva, vetäjät ovat olleet ihania, sekä meininki on ollut huippu. Olen kiitollinen.”

”Oli mukava kävellä kauniilla metsäpolulla ja uppoutua hetkeksi ihastelemaan maisemia. Seura oli leppoisaa ja tunnelma rento. Kunpa vain retket olisivat vähän pitempiä, niin ehtisi nähdä vielä enemmän.”

”Opin tuntemaan uusia paikkoja, joissa retkeillä jatkossakin ja tuoda kavereitakin mukaan.”

”Opin, että kahvipannun nokan pitää osoittaa posioon päin.”

”Isoin asia, mitä näillä reissuilla olen oppinut, on se, että kuinka helppoa pienen patikointiretken järjestäminen olisi. Sopivat vaatteet, sopiva seura ja matkaan vaan!”

 

 

 

 

Työelämälähtöisyyttä aikuisten perusopetukseen työpajayhteistyöllä

diakoniaopisto-3220-logo

Fatima* on 35-vuotias perheenäiti. Hänellä on neljä lasta eikä hän ole koskaan käynyt koulua ennen kuin nyt. Hänen kotoutumisensa jäi niin sanotusti vaiheeseen ennen lasten syntymää. Puolen vuoden päästä hänellä on kädessään perusopetuksen päättötodistus ja toivottavasti edessä lääketeknikon opinnot. Hussein* on 19-vuotias nuorukainen, joka saapui Suomeen 2015. Hän on Fatiman ryhmässä ja saa päättötodistuksen samaan aikaan. Hänen tavoitteenaan on päästä autoalalle.

Suomeen saapuvista, pääkaupunkiseudulle asettuvista maahanmuuttajista suuri osa tarvitsee suomen kielen lisäksi muutakin koulutusta, jotta kotoutuminen ja osallisuuden polku suomalaiseen yhteiskuntaan voisi hahmottua. Yllämainitun kaltaisille henkilöille perusopetus on tarjonnut väylän suomalaiseen yhteiskuntaan.

Aikuisten perusopetuksessa opiskelee pääkaupunkiseudulla noin 2000 opiskelijaa. Se on tarkoitettu oppivelvollisuuden ylittäneille aikuisille, jotka eivät syystä tai toisesta ole saaneet peruskoulua suoritettua tai heiltä puuttuu se kokonaan. Jälkimmäistä ryhmää edustavat tyypillisimmillään Euroopan ulkopuolelta tullee maahanmuuttajat. Aikuisten perusopetuksessa voi opiskella aikuisille tarkoitetussa opetussuunnitelmassa maksimissaan viisi vuotta koko perusopetuksen aina lukutaitovaiheesta päättötodistukseen. Käytännössä koko polun läpi opiskelu kuitenkin on hyvin harvinaista, koska päättövaihe on vaativa ja sisällöltään ja vaikeustasoltaan sellainen, että se antaa valmiudet myös aikuislukioon. Ja aikuinen oppija on lähtökohtaisesti hitaampi kuin lapsi, jolla herkkyyskaudet vielä vauhdittavat oppimista. Ja aikuisen pitäisi kuitenkin oppia asiat ajallisesti yli puolet nopeammin! Tyypillisesti lukutaitoa oppimaan tullut opiskelee alkuvaiheen kokonaan ja poluttuu sen jälkeen eteenpäin johonkin ammatilliseen tutkinnonosaan tai Valmaan. Suoraan päättövaiheeseen tulevat taas ovat melko nuoria ja koulutaustaakin heillä on jo jonkin verran.

Aikuisten perusopetus on kurssimuotoinen ja melko teoreettinen, koska kyse on perusopetuksesta, jolla on vahvat sivistykselliset tavoitteet. Opetus on lähiopetusta ja tapahtuu useimmiten aikuislukioissa, kansanopistoissa tai vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Muutamat ammatilliset oppilaitokset, kuten Suomen Diakoniaopisto järjestävät aikuisten perusopetusta. Kuitenkin iso osa opiskelijoista tahtoo hakea ammatillisiin opintoihin ja saada nopean polun työelämään, mikä yhteiskunnallisestikin on tarkoitus.

Uudessa ammatillisessa koulutuksessa edellytetään kuitenkin, ryhmätyöskentelytaitoja, sosiaalisia taitoja, vahvaa toiminnallista ja soveltavaa otetta, sekä ennen kaikkea kykyä oppia työssä. Kaikkia näitä asioita on perinteisessä lähiopetuksessa aikuisten perusopetuksessa vaikeaa toteuttaa. Perinteinen 1-2 viikon TET-jakso on tähän myös liian lyhyt. Voisiko perusopetukseen lisätä työelämälähtöisyyttä pidemmillä työssäoppimisjaksoilla ja viemällä opintoja työpaikalle? Tässä kohden on suuria laajamittaisesti vielä käyttämättömiä yhteistyön mahdollisuuksia työpajoilla ja perusopetuksella. Työpajat olisivat erinomainen yhteistyökumppani edistämään opiskelijoiden osallisuutta sekä toimijuutta. Lisäksi suomen kielen haltuunottoa ja oppimista pystytään edistämään käytännössä eikä vain oppitunnilla istuen. Pajaympäristö tarjoaa myös mahdollisuuksia tutustua eri aloihin hyvissä ajoin ennen jatkoon hakemista. Se on myös ”pehmeämpi” alusta harjoitella työelämän pelisääntöjä ja muita työelämätaitoja, kuin esimerkiksi avoimet työmarkkinat.

Aikuisten perusopetuksesta ei kuitenkaan voi lähteä työntämään opiskelijoita pajoihin ”summanmutikassa”. Hyvä ja toimiva yhteistyö edellyttää aikuisten perusopetuksen koulutuksenjärjestäjältä ja pajan järjestäjätaholta yhteistä tahtotilaa, päämäärää ja siihen vievää suunnitelmaa pedagogisesta yhteistyöstä. Ja koska osapuolia on kaksi, on ajateltava mitä kumpikin yhteistyöstä saa. Perusopetus saa tarvitsemaansa soveltavaa oppimista ja työelämän pelisääntöjä. Pajat taas pystyvät opinnollistamaan ja tuotteistamaan koulutuksen järjestäjän kanssa omaa toimintaansa. Näin voisi oikeasti syntyä pysyviä hyviä toimintamalleja, jotka vievät maahanmuuttajia nopeammin työllisyyteen. Ja työpajatoiminta nähtäisi yhteiskunnallisesti entistä merkittävämpänä toimintamuotona.

Tulevaisuudessa siis Fatima ja Hussein lähtisivät päättötodistus kädessä mutta entistä valmiimpina ammatillisiin opintoihin, työelämään ja suomalaiseen yhteiskuntaan.

Hanna-Maija Linna-Sjövall

Kirjoittaja toimii koulutuspäällikkönä Suomen Diakoniaopistossa, Aikuisten perusopetuksessa ja Valma-koulutuksessa

* Henkilöiden nimet on muutettu.