Työpajatoiminnasta tarvitaan kansallinen selvitys ja monialainen kehittämisohjelma

1

Juuri kaatuneen Sipilän hallituksen useat yhtäaikaiset hallinnollisen rakenteen ja lainsäädännön uudistusprosessit toivat aiempaa selkeämmin esiin työpajatoiminnan riippuvuuden muiden hallinnonalojen sääntelystä. Vaikka nämä uudistukset nyt kaatuivatkin hallituksen mukana, ei yhteiskunnallinen tarve palveluiden kehittämiselle ja järjestämisen muutoksille häviä. Seuraava hallitus jatkaa palveluiden uudistamistyötä hallitusohjelmansa puitteissa.

TPY onkin nostanut tärkeimmäksi hallitusohjelmatavoitteekseen työpajatoiminnan mahdollisuuksien turvaamisen muuttuvissa rakenteissa. Yhdistys näkee, että seuraavalla hallituskaudella työpajatoiminnasta tulee tehdä laaja kansallinen selvitys, jonka pohjalta toteutetaan monialainen kehittämisohjelma. Näiden tarkoituksena on, että työpajatoimintaan liittyvää eri hallinnonalojen sääntelyä, toimenpiteitä ja rahoitusta yhteensovitetaan sekä nuorten että aikuisten palveluissa.

Yhdistyksen keskeisenä tavoitteena on, että työpajojen toimintaedellytykset ja lähipalveluluonne mahdollistetaan tulevaisuudessakin, jolloin työpajat niiden hallintomuodosta riippumatta voivat hyödyntää laajasti asiakkaan tarpeen mukaisia palveluita ja toimenpiteitä. Työpajatoimintaa ei myöskään tule puskea kilpailluille markkinoille, vaan niiden yleishyödyllisen ja voittoa tavoitteleman toiminnan tulee olla mahdollista jatkossakin. Kunnallisilla työpajoilla, säätiöillä sekä järjestöillä tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet tuottaa työpajapalveluita rakenteiden uudistamisesta huolimatta.

Työpajat toteuttavat monialaista työtä paikallisesti

Sipilän hallituksen uudistusten valmistelussa muutosten vaikutuksia jo valmiiksi eri sektoreiden rajapinnalle asemoituviin palveluihin, kuten työpajatoimintaan, ei riittävästi arvioitu. Eri hallinnonalojen uudistusten ja sääntelyuudistusten keskinäinen yhteensovittaminen oli monin tavoin puutteellista. Uudistusten yhteisvaikutukset olisivat olleet työpajatoiminnan kannalta kriittisiä.

Työpajatoiminnalla on tärkeä rooli peruspalveluiden tukemisessa, palveluiden väliin jäävien katvealueiden paikkaamisessa ja niiden tavoittamisessa, jotka putoavat muista palveluista. Työpajatoiminnalla on nykyisellään erinomainen valtakunnallinen kattavuus ja alueellinen saavutettavuus. Monet vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien palvelut ovat karanneet kauas. Työpajatoiminta sen sijaan on luonteeltaan lähipalvelua – sen kattavuus on yli 90 % Suomen kunnista. Viimeisen vuosikymmenen aikana työpajatoiminta on vakiinnuttanut paikkansa palvelujärjestelmässämme ja nykyisellään se tarjoaa palveluita merkittävälle osalle heikossa työmarkkina-asemassa olevia. Toimintaan osallistuu vuosittain yli 26 000 valmentautujaa.

Työpajat ovat tottuneet toimimaan monialaisesti, palvelujärjestelmän eri sektoreiden rajapinnoilla ja niiden väleissä. Työpajatoiminta ylittää hallinto- ja organisaatiorajoja. Nykyaikainen työpajatoiminta asemoituu nuorisopolitiikan ohella vahvasti myös työllisyys-, sosiaali- ja koulutuspolitiikan alueilla. Sen vaikuttavuus rakentuu juuri tälle järjestelmän raja­pinnoilla toimimiselle ja monialaiselle yhteistyölle. Laadukkaan ja vaikuttavan työpajatoiminnan lähtökohtia ovat toimiva yhteistyöverkosto ja kokonaisvaltaiset palveluprosessit.

Laadukasta työtä on voitava jatkaa ilman jatkuvaa alasajon uhkaa

Työpajatoiminta on myös todennetusti vaikuttavaa: vuonna 2017 4/5 nuoresta sijoittui positiivisesti työpajajakson jälkeen koulutukseen, työhön tai muuhun ohjattuun toimintaan, kuten kuntoutukseen[1]. Työpajatoiminta myös saa erinomaista palautetta valmentautujilta: arvosanan 4,3 asteikolla 1–5[2]. Voi kysyä, kuinka moni muu palvelu yltää tähän? Työpajatoiminnassa yhdistyvätkin innovatiivisesti yksilöllinen valmennus, yhteisöllinen vertaistuki ja osaamista kasvattava mielekäs työ.

Työpajatoiminnan erityiset vahvuudet tulee ymmärtää ja huomioida ne tulevaisuuden uudistustyössä. Toimivia ja laadukkaita palveluita ei ole varaa romuttaa – työpajatoiminta tulee uudistuksissa turvata.

[1] AVI/OKM: Työpajatoiminta 2017. Valtakunnallisen työpajakyselyn tulokset.

[2] TPY: Sovari – sosiaalisen vahvistumisen mittari. Työpajatoiminnan valtakunnalliset tulokset 2017.

Mari Ahonen-Walker, Kuntaliiton erityisasiantuntija, TPY:n entinen toiminnanjohtaja & Reetta Pietikäinen, TPY:n vaikuttamistyön asiantuntija

Nuoren matka työpajalla

Nuori nainen tulee Nuorten Taidetyöpajan kuntouttavan työtoimen haastatteluun tammikuussa 2013 yhdessä TYP:in työntekijänsä kanssa. Haastattelijana oli mukavan oloinen pajan naisohjaaja. Nuori kertoi avoimesti oman tarinansa ja elämäntilanteestaan, jossa hän asui kahdestaan pienen lapsen kanssa, masennuskausistaan, paniikkihäiriöstään ja ahdistuksesta, kun ei tiennyt mitä tekisi tulevaisuudellaan. Oman kertomansa mukaan hän ei osaisi oikeastaan mitään, harrastuksia ei ollut eikä liiemmin mitään mielenkiinnon kohteitakaan. Arki pyöri lapsen ehdoilla, kaverit ja perhe hänelle olivat tärkeitä ja heitä näkikin säännöllisesti. Tukiverkostoa oli arjessa, mutta silti olo oli useasti yksinäinen ja tarpeeton.

Työvalmentaja kuuntelija tarkasti nuoren tarinaa. Hän sanoi ettei, päällepäin huomaisi tai uskoisi, että hän kärsisi paniikkihäiriöstä tai masennuksista. Mutta totesikin että harvemmin niitä päältäpäin näkeekään. Nuori oli ulkoisesti huoliteltu, meikattu, tukka nätisti laitettu ja siistit vaatteet. Valmentaja sanoi, että nuori kertoi ihailtavan avoimesti omista vaikeista asioistaan ja kuulosti siltä, että pajajakso olisi tässä elämäntilanteessa hyödyllinen. Ei mennyt montaa päivää, kun työvalmentaja soitti ja kertoi Reili-pajalle tulevan pari peruutusta. Nuori nainen saisi paikan ja hän otti sen vastaan. Hänelle oli hiukan epäselvää, mitä paja voisi hänelle antaa, mutta ajatus siitä tuntui hyvältä, että saisi arkeen kolmena päivänä viikossa tekemistä ja seuraa ja olisi joku aikuinen, jolle voisi tarvittaessa puhua. Hän oli kokenut pajaohjaajan jo haastattelussa turvalliseksi ja kannustavaksi.

Paja alkoi tammikuun alussa. Ensimmäinen päivä jännitti nuorta todella paljon. Ahdisti. Hengittäminen oli hankalaa. Kädet hikosivat. Tuntui, ettei jalat totelleet. Silti hän meni pajalle, sillä vaihtoehdot sillä hetkellä olivat joko mennä ja kohdata omat pelot ja ahdistus tai sitten jäädä edelleen kotiin, jolloin ahdistus vain kasvaisi todennäköisesti lisää.

Ryhmässä oli yhteensä kahdeksan nuorta, mikä vaikutti juuri sopivan kokoiselta porukalta. Ei liikaa uusia ihmisiä, joiden kanssa tulisi seuraavat kolme kuukautta viettää. Toisiinsa nuoret tutustuivat erilaisten tutustumisleikkien avulla. Ei tarvinnut kertoa itsestä kuin nimi ja muutamia juttuja mistä pitää.

Tekemistä oli monipuolisesti: kädentaidon juttuja, kokkausta, liikuntaa ja yhteisiä keskusteluhetkiä. Nuori oli luullut, ettei osaisi oikeastaan mitään, mutta asioita tehdessä hän huomasi useaan kertaan, että oli ollut täysin väärässä. Hän teki mm. hienoja kankaanpainantatöitä, neulahuovutusta, keramiikkatöitä ja jopa taulun niin, että taulupohjatkin tehtiin alusta alkaen itse. Taulusta tuli niin kiva, että se pääsi nuoren seinälle. Liikunnassa hän oli monella tapaa taitava ja tykkäsi kovasti, kun pääsi kokeilemaan erilaisia lajeja, mm. sirkusta ja boulderointia. Yhteisissä keskusteluhetkissä juteltiin nuorten elämästä, niin tulevasta kun menneestäkin eri menetelmien avulla. Kertoi hyvästä, tiiviistä ja luottavaisesta ryhmähengestä, että kaikki pystyivät kertomaan hyvin avoimesti oman tarinansa. Niitä kuunnellessa nuori ajatteli, että jotkut hänen ongelmansa olivat hyvin pieniä monen muun nuoren ongelmien rinnalla. Asiat olivat saaneet äärettömät mittasuhteet kotona. Nyt niihin tuli hiukan perspektiiviä.

Pajalla ollessa tavoitteena oli miettiä jatkopolkuja, mitä kukakin tekee pajajakson jälkeen. Työpajajakso, kolme kuukautta on lyhyt aika nuoren elämässä. Nuoren toive oli  saada jatkaa Nuorten Taidetyöpajalla, esim. jollain toisella pajalla ja ehkä kokea, mitä on ohjaajan työ pajalla. Pajaohjaajilla oli tuolloin mahdollista ottaa omasta ryhmästään nuori itselleen apuohjaajan rooliin. Heitä kutsuttiin Taitotiimiläisiksi. Pajan ohjaaja ehdottikin, että nuori jäisi Reili-pajalle kyseiseen rooliin. Ohjaaja oli nähnyt nuoressa paljon potentiaalia. Hän oli muita kannustava ja rohkaiseva, avoin, empaattinen, kaikkien kanssa toimeentuleva ja lähti useasti esimerkillisesti ensimmäisenä tekemään uusiakin jännittäviäkin asioita innokkaasti. Palaute oli nuoresta hämmentävää. Ei hän itsessään ollut nähnyt noita piirteitä.

Ohjaaja otti nuoren mukaan pajaohjelman suunnitteluun ja opasti häntä ohjaajan työssä. Hän pääsi jopa pajalle hakevien nuorten haastatteluihin, mikä oli opettava ja luottoa lisäävä juttu. Myös työavaimen saaminen oli nuorelle iso juttu. Häneen uskottiin ja luotettiin niin, että sai talon avaimet itselleen.

Kolme kuukautta meni jälleen kerran nopeasti. Nuori oppi tuona aikana todella paljon niin ohjaamisesta kuin omasta itsestäänkin. Hän sai itse ohjata joitakin kädentaidollisia, liikuntaan ja kokkaukseen liittyviä juttuja, joita oli oppinut omalla paja jaksollaan. Palaute niin omalta ohjaajalta kuin muilta nuoriltakin oli pelkästään hyvää.

Nuori koki tarvitsevansa koulutusta alasta. Hän haki yhteishaussa yhteisöpedagogiksi opiskelemaan. Hän ei päässyt kouluun, mikä oli iso pettymys ja askel taaksepäin herkälle, kuntoutusvaiheessa olevalle nuorelle. Pajan ohjaaja oli kuitenkin nähnyt niin paljon potentiaalia alalle. Hän ehdottikin, että nuori jatkaisi apuohjaajana vielä syksyn ja niin hän jatkoi. Syksy meni hyvin ja nuori koki, että oma kunto ja jaksaminen parani, itseluottamus nousi ja hän pääsi tutustumaan monipuolisesti Nuorten Taidetyöpajan arkeen ja työhön. Jatkosuunnitelmana oli hakea keväällä uudestaan yhteishaussa kouluun, mutta sitä ennen piti kevääksi keksiä jotain tekemistä. Nuori päätti hakea palkkatukipaikkaa Taidetyöpajalta ja saikin paikan. Hän sai moneen vuoteen ensimmäisen työsopimuksen johonkin työpaikkaan.

Nuori siirtyi apuohjaajan roolista yhdeksi ohjaajaksi Voltti-pajalle. Vastuu ja työmäärä lisääntyi, mikä oli nuoresta vain hieno asia. Samalla oli hyvä ja oikea hetki siirtyä nelipäiväisestä viikosta viisipäiväiseen työviikkoon.

Isona vahvuutena nuorten kanssa työskennellessään hän koki oman kokemuksensa pajalaisena olemisesta. Hän pystyi työntekijänä antamaan nuorille vertaistukea. Kertomaan, että tietää miltä tuntuu, kun mieli on sairas, mutta myös siitä, kun mieli lähtee paranemaan ja mitkä asiat häntä ovat siinä auttaneet.  Vaikka elämässä on käynyt kuilun pohjalla, voi sieltä nousta ja saada itsensä siihen kuntoon, että pystyy käymään töissä ja saada tunteen, että kuuluu jälleen yhteiskuntaan. On paikkoja, joissa saa kuntoutua rauhassa juuri siihen tahtiin kuin itselleen on sopivaa, mennä tuetusti askel kerralla eteenpäin. Löytää omat vahvuudet ja saada itseluottamusta pieni pala kerrallaan, saada tuntea tunteen, että kuuluu johonkin ryhmään ja saa olla juuri sellainen kuin on, tulee kuulluksi ja nähdyksi, on joku muu kuin työtön mielenterveyspotilas.

Nuorten Taidetyöpajalla on myös oppisopimuspaikkoja nuorille. Nuorelle ehdotettiin tätä mahdollisuutta seuraava askeleena. Oppimisvaikeuksien vuoksi opiskelu ammattikorkeakoulussa ei olisi mahdotonta, mutta haastavaa ja voisi käydä raskaaksi. Lisäksi nuori oli huomannut, että hänen vahvuutensa oppijana on tekemällä oppiminen. Opiskeltavaksi alaksi valikoitui lasten ja nuorten erityisohjaaja, jota pystyi opiskelemaan Jyväskylässä Kristillisellä opistolla. Suunnitelmaksi muodostui, että nuori aloittaisi opinnot syksyllä 2014 ja opiskeluaikaa olisi syksyyn 2016. Samalla hän myös siirtyi jälleen toiselle pajalle ohjaajaksi. Opiskelut etenivät suurimmaksi osaksi suunnitelmien mukaan. Kaamosmasennus ja omassa henkilökohtaisessa elämässä tapahtuvat isot asiat vaikuttivat välillä omaan jaksamiseen, mutta niin työpaikalla pajalla kuin koulussakin häntä ymmärrettiin ja tuettiin.

Nuori sai tehtyä kaikki tutkinnon osat määrätyssä ajassa ja hän valmistui syksyllä 2016. Koko opiskeluaikansa hän oli saanut ollut toisen työntekijän työpari ja tehnyt samaa työtä kuin muutkin työvalmentajat. Nuoren vahvuudet ja oma kiinnostus oli yksilövalmennuksessa ja hän kävi mielellään nuorten kanssa yksilökeskusteluita, auttoi heitä askelia eteenpäin omilla portaillaan, teki yhdessä nuorten kanssa jatkopolkusuunnitelmia pajajakson jälkeen, piti pajaryhmille elämäntuokioita eri aiheista ja vei tutustumiskäynneille eri paikkoihin, joista voisi heille olla hyötyä jatkopolkuja ajatellen. Nuorilta tuli paljon kiitosta siitä avusta, mitä hän oli heille pajajakson aikana antanut. Monet olivat oppineet itsestään paljon ja löytäneet joko opiskelu- tai jatkopaikan. Yksi nuori oli kertonut, että hän oli ensimmäinen aikuinen, jolle oli kertonut omasta ahdistuksestaan ja paniikkikohtauksistaan ja hänen avullaan nuori oli päässyt ammattiauttajalle juttelemaan, hakenut kouluun ja päässyt opiskelemaan. Hän oli ollut juuri oikea aikuinen oikeassa kohtaa ja saanut oman tarinansa avulla nuoren avautumaan hänelle vaikeista asioita. Kuinka palkitsevaa se olikaan.

Nyt tämä vuonna 2013 Nuorten Taidetyöpajalle tullut nuori nainen kirjoittaa itsestään tätä tarinaa. Sain valmistumiseni jälkeen jäädä pajalle töihin Kuvasta viestiksi-pajalle yksilövalmentajaksi. Pystyn sanomaan itseäni Nuorten Taidetyöpajan vanhaksi nuoreksi, Taitotiimiläiseksi, palkkatukilaiseksi, oppisopimusopiskelijaksi ja työntekijäksi. Olen saanut tulla hauraana ja rikkinäisenä nuorena pajalle, kuntoutua omaan tahtiin askel kerralla, kompuroida matkan varrella, kasvaa ja kehittyä ammattilaisena, löytää omat vahvuudet ja päässyt käyttämään niitä. Olen saanut käyttää omaa tarinaani työvälineenä ja huomannut, kuinka paljon siitä on ollut apua. Olen kohdannut monta mahtavaa nuorta, nähnyt heidän kasvutarinansa ja saanut olla matkassa mukana. Olen kohdannut monta alan ammattilaista, joilta jokaiselta olen oppinut jotain, ja joilta olen saanut tukea ja apua silloin, kun sitä olen tarvinnut. En olisi pystynyt kuvittelemaan pajalle tullessani, että tämä matka olisi voinut mennä näin. Olen todella kiitollinen, että on olemassa paikkoja, missä on tällaisia ammattilaisia ja tehdään näin hienoja juttuja ja kiitollinen siitä, että saan olla osa sitä.

Kiitos!

Marika Korpela (Mallu)
työvalmentaja
Nuorten Taidetyöpaja, Jyväskylä

KUVI0277-2.jpg
Kuva: Miika Hänninen (kuvassa kirjoittaja Marika Korpela)