”Yhdessä tekeminen yhteisten asiakkaiden hyväksi”

63bef235-9960-4218-a48e-df062166b262

TPY toteutti syksyllä 2018 työpajojen ja etsivän nuorisotyön toimijoille kyselyn yhteistyöstä Ohjaamojen kanssa. Kyselyyn saatiin 139 vastausta. Tässä blogitekstissä käsitellään kyselyn keskeisiä tuloksia. Kyselyn perusteella Ohjaamo-yhteistyön kehittämistä pidetään tarpeellisena – ja sille näyttää löytyvän hyvä tahtotila.

Yhteistyö vauhdittaa nuorten tilanteiden edistämistä

Valtaosa kyselyyn vastanneista työpajatoimijoista ja etsivistä tekee yhteistyötä Ohjaamon kanssa. Jos yhteistyötä ei ole, keskeisimmät syyt liittyvät pitkiin etäisyyksiin tai siihen, ettei alueella ole Ohjaamoa. Toteutettu yhteistyö on varsin moninaista ja vaihtelee tiedottamisesta ja asiakasohjauksesta samoissa tiloissa toimimiseen ja yhteiseen kehittämiseen. Ohjaamojen katsotaan parantaneen etenkin TE-palveluiden tavoitettavuutta. Myös asioinnin sosiaalitoimen kanssa nähdään nopeutuneen. Ohjaamo-yhteistyön myötä palveluiden kynnysten koetaan madaltuneen ja sitä kautta nuorten tilanteiden edistämisen vauhdittuneen:

Hienoa, että kaupungissa on Ohjaamo! Se on nopeuttanut nuorten asioiden eteenpäin saamista 🙂 (työpajatoimija)

Toimijoiden työnjaon selkiyttäminen

Etsivän nuorisotyön näkökulmasta olennaisin yhteistyön kehittämistarve liittyy työnjaon selkiyttämiseen, varsinkin Ohjaamoissa toteutettavien päivystysten osalta. Toiset etsivät pitävät hyvänä käytäntönä Ohjaamossa päivystämistä, mutta toisten mielestä tämä haittaa työn jalkautuvaa luonnetta. Moni painotti, että etsivän työn tulee toimia Ohjaamon yhteistyökumppanina – ei toteuttaa sen palveluja:

Ohjaamossa tulisi olla omat työntekijät, ja kehitettävä sitten yhteistyötä etsivien kanssa enemmän. Eikä niin, että etsivät tekevät Ohjaamon tehtäviä. (etsivä työ)

Myös työpajatoimijat toivat esille, että päällekkäisyyksiä Ohjaamojen kanssa löytyy, ja työnjako on osin jäsentymätöntä. Tarkennusta toivotaan etenkin Ohjaamojen rooliin palveluntuottajana. Moni katsoo, että Ohjaamojen tehtävä on nuorten ohjaus ja palveluihin ohjaaminen, ei palveluiden tuottaminen.

Työpajoille ohjautumisen lisääminen

Työpajatoiminnan näkökulmasta yhteistyön tärkein kehittämiskohde on nuorten työpajoille ohjautuminen. Moni toi esille, että ohjautuminen Ohjaamoista työpajoille on hyvin vähäistä suhteessa työttömien nuorten määrään.

Ohjaamoiden monialaisuuden ja seutukunnallisuuden vahvistaminen

Työpajatoimijat ja etsivät ovat huolissaan, tavoittavatko Ohjaamot riittävästi haasteellisessa elämäntilanteessa olevia nuoria. Heidän mukaansa Ohjaamojen tulisi tarjota palveluja nykyistä enemmän runsaasti tukea tarvitseville nuorille, ei vain suoraan työmarkkinoille tai koulutukseen suuntaaville. Sosiaali- ja terveyspalvelut – etenkin mielenterveyspalvelut – olisi hyvä saada Ohjaamoihin vahvemmin mukaan.

Moni vastaajista näkee haasteellisena, etteivät Ohjaamot palvele seutukunnallisesti: kehyskuntien nuoret ovat jääneet ilman palveluja. Toisaalta merkittävällä osalla nuorista ei ole mahdollisuutta päästä Ohjaamon palveluihin pitkien etäisyyksien vuoksi. Vastaajat toivovatkin, että Ohjaamon työntekijät jalkautuisivat säännöllisesti kehyskuntiin. Yhdeksi mahdollisuudeksi Ohjaamojen palvelujen saavutettavuuden parantamiseen nousee ns. satelliittirakenne, eli pienten kuntien ja haja-asutusalueiden työpajatoiminnan hyödyntäminen Ohjaamo-toiminnan toteuttamisessa.

Yhteinen palveluverkoston kehittäminen

Kyselyn perusteella etsivän nuorisotyön, työpajatoiminnan ja Ohjaamon työnjakoa on tarvetta tarkastella paikallisesti kokonaisuutena. Tarvitaan yhteistä palvelutarpeiden ja palvelujen mahdollisten päällekkäisyyksien kartoitusta, yhteistyökäytäntöjen jäsentämistä myös sopimuksin sekä molemminpuolisia yhteistyötä tukevia verkosto- ja työryhmäjäsenyyksiä. Yhteistyön nähdään tukevan palvelupolkujen eheyttä: sen avulla on mahdollista tarjota nuorelle parhaiten hänen tarpeisiinsa vastaavaa palvelua.

Kyselyn pohjalta laadittuun raporttiin pääset tästä.

Reetta Pietikäinen
vaikuttamistyön asiantuntija
Valtakunnallinen työpajayhdistys ry

Työpajalta opiskelupaikka, ammatti ja työpaikka

verhoilla

Monet ihmiset kokevat että alanvaihto on vaivalloista. Aikuisiällä ei enää haluta koulunpenkille ja monet kokevat oppivansa tekemällä, ei kirjoista pänttäämällä.

Olen nyt kolmekymppinen lahtelainen naishenkilö ja olin ihan samassa tilanteessa kolme neljä vuotta sitten. Alun perin olin ravintola-alalla ja se ei vaan ollut minun juttu. Onni potkaisi minua, sillä pitkän etsinnän jälkeen löysin tieni Lahdessa sijaitsevaan Työpaja Oven verhoomoon, josta sain palkkatukipaikan. Olen aina rakastanut käsillä tekemistä.

Verhoomossa minut otti vastaan työvalmentaja, jolla oli 40 vuoden kokemus verhoilutöistä ja vähän kaikesta muustakin. Oma kokemukseni taas rajoittui vaatteiden ompeluun ja erilaisiin käsitöihin. En kuitenkaan kokenut, että tästä olisi ollut mitään hyötyä. Ensimmäisenä työnäni sain kaavoittaa ja verhoilla lasten tuolin. Ensin vähän pelästyin ”Minäkö, ihan itsekkö?”, mutta pian muistin, että härkäähän pitää napata sarvista. Apua kysyin monen monta kertaa, koska tyhmiä kysymyksiähän ei ole. Sain työn valmiiksi kunnialla. Kun työvalmentajani huomasi kovan tiedonjanoni, hän valjasti osaamisensa ja alkoi haastaa minua yhä haastavampiin töihin. Mitä enemmän opin ja onnistuin, sitä enemmän janosin saada verhoilusta itselleni ammatin. Ohjaajani ei koskaan kiirehtinyt minua. Hän vahvisti heikkouksiani, antoi minun työskennellä itsenäisesti ja antoi rakentavaa palautetta. Mestari- kisälli suhde oli antoisa kummallekin meistä.

Jossain vaiheessa kysyin, olisiko oppisopimus mahdollista työpajalla. ”Emme tee oppisopimuksia”, oli vastaus. Mutta periksihän ei anneta. Jankkasin asiaa kaikille, jotka vain suostuivat minua kuuntelemaan. Samalla pyrin antamaan itsestäni 110 % jokaisena työpäivänä. Yhtenä kauniina aamuna minulle ilmoitettiin, että nyt ollaan valmiita tekemään poikkeus minun kanssani ja saisin olla oppisopimuskoekaniini.

Siitä alkoi vuoden oppisopimus. Suurimman osan asioista olinkin jo ehtinyt omaksua. Olihan minulla paras, käytännönläheinen työvalmentaja. Suoritin ensimmäiset kolme näyttöäni vain 4 kk oppisopimuksen aloituksesta. Kun kävin koululla pakollisilla teoriakursseilla, huomasin kuinka paljon edellä menin ”luokkatovereitani”. Sainhan sentään yksityisopetusta.

Valmistuin hyvillä arvosanoilla ja kovalla itseluottamuksella. Jäin kotiin äitiysloman ajaksi ja kun äitiyslomani loppui, soitin työvalmentajalleni pääsisinkö vielä uusintakierrokselle. Pääsinhän minä. Tuurasin ohjaajaani hänen lomiensa ajan. Valmensin muita, otin työtilauksia vastaan ja pidin huolta verhoomosta. Se oli kunniatehtävä. Jossain vaiheessa työvalmentajani ilmoitti, että hän jää eläkkeelle ja kehotti minua hakemaan hänen paikkaansa. Niin tein ja sainkin paikan. Astuin isoihin saappaisiin, mutta kokemukseni takia uskon pärjääväni hyvin. Olenhan itse ollut samassa tilanteessa kuin suurin osa nyt valmennettavistani ja minulla on oman työvalmentajani hyvä esimerkki, jota seurata. Nyt tammikuussa aloitin vielä toisen oppisopimuskierroksen pajalla. Tällä kertaa suoritan kuntoutus-, tuki- ja ohjauspalveluiden erikoisammattitutkinnon (entinen työvalmentajan tutkinto).

Työpäiväni aikana saankin kuulla monesti ”en mä osaa, ei musta oo tähän”. Asenne on se, mikä ratkaisee, ei omaksutut taidot tai tiedot ja siitä pyrinkin muistuttamaan usein. Kaikki on mahdollista!

Sara Brasksara brask
työvalmentaja
Työpaja Ovi (Lahti)

 

 

 

 

Valtakunnallisen työpajayhdistyksen 22.toimintavuotta 2019 vietetään teemalla #timanttistatoimintaa. Vuoden aikana nostetaan esiin työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön tekijöitä, toimijoita, verkostoja ja hyviä käytäntöjä. Hyppää mukaan ja tutustu työpajojen ja etsivän nuorisotyön timanttisiin toimijoihin ja toimintaan kuluvan vuoden aikana myös muissa kanavissamme Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.