Mahdollisuuksia sanktioiden sijaan – aktiivimallin vaikutuksia työpajatoimintaan

kuvitus työpaja 4Laki aktiivimallista tuli voimaan tämän vuoden alussa. TPY toteutti jäsenorganisaatioilleen helmikuussa kyselyn, jolla kartoitettiin näkemyksiä aktiivimallista ja sitä, miten aktiivimalli on näkynyt työpajakentällä lain voimassaolon alkuvaiheessa. Aktiivimalliin liittyviä kyselyjä tullaan jatkossa toteuttamaan säännöllisesti. Tässä blogitekstissä peilataan ensimmäisen kyselyn tuloksia.

Aktiivimalli ei ole ratkaisu työllisyyden edistämiseen. Heikossa työmarkkina-asemassa olevat tarvitsevat tukea, kannustusta ja palveluita – eivät sanktioita ja keppiä. Aktiivimalli herättää työttömissä epävarmuutta ja ahdistusta. Tarvetta on päinvastoin voimavarojen vahvistamiselle ja uusien mahdollisuuksien avaamiselle. Aktiivimalli on työttömiä syyllistävä ja kasvattaa epäluottamusta yhteiskunnallista järjestelmää kohtaan. Aktiivimallilla ei työllisyystavoitteita täytetä:

”Epäoikeudenmukainen, tarpeeton ja resurssien hukkaamista. Se, että työttömät yrittävät täyttää tällaista, osin mahdotonta velvoitetta, ei lisää sellaista aktiivisuutta työttömien työnhakijoiden keskuudessa, jollaiseen lainsäätäjä sillä pyrkii.”

Aktiivimalli on sysännyt vastuun työllistymisestä yksin työttömille, vaikka mahdollisuudet aktiivisuusvaatimuksen täyttämiseen eivät ole heistä riippuvaisia. Hallituksen ns. kymppilista* ei käytännössä edistä riittävästi työllistymistä tai tue aktiivisuusvaatimuksen täyttämistä. Palkkatyön löytäminen etenkin haja-asutusalueilla on yrittämisestä huolimatta vaikeaa. TE-palveluita on karsittu rajusti ja kohdennettu sähköisiin palveluihin, jotka eivät heikossa työmarkkina-asemassa oleville ole riittäviä. Kolmannen sektorin työllistämistoiminnalle olennaista palkkatukea on merkittävästi vähennetty. Työllistymistä tukevia muita palveluita ei myöskään ole tarpeeksi tarjolla. Ohjaamotkin tarvitsevat palveluita, joihin nuoria ohjata. Resurssipaikkailuista huolimatta ammatillinen koulutus on ollut mittavien leikkausten kohteena. Palkkatulon ja etuuksien yhdistäminen on edelleen liian monimutkainen ja hidas prosessi.

Aktiivimallissa aktiivisuus määritellään kapeasti: hyväksyttyä aktiivisuutta ovat ainoastaan TE-hallinnon määrittelemät toimenpiteet. TE-toimisto myös tekee päätöksen työnhakijan pääsystä palveluihin. Aktiivivisuusvaatimus tulee voida täyttää myös esim. arjenhallintaa tukevissa palveluissa ja vapaaehtoistyössä. Nyt aktiivimalli ei tarjoa tukea työllistymiseen tai tuo uusia mahdollisuuksia niille, jotka tukipalveluita eniten tarvitsisivat. Tilanne on ristiriitainen ja työttömän kannalta kohtuuton.

Aktiivimalli on jo nyt lisännyt työpajapalveluiden kysyntää monella alueella. Yhä useampi työtön työnhakija on ollut suoraan yhteydessä työpajoille ja selvitellyt mahdollisuuksiaan päästä palveluihin: ”Työpajalle otetaan yhteyttä päivittäin, aktiivimalli on lisännyt suoria yhteydenottoja. Pajat ovat täynnä ja jonotuslista pitkä!”.

On hienoa, että työpajatoiminta kiinnostaa. Työpajapaikat on tarkoituksenmukaista kuitenkin varata niille, jotka aidosti tarvitsevat valmennuspalveluita. Työpajatoiminta ei voi toimia vain työttömyysturvaleikkurin ehkäisytoimena: toiminnan tulee jatkossakin olla yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa, suunnitelmallista ja tavoitteellista. Yhteydenottojen lisääntyminen kertoo toisaalta ihmisten aktiivisuudesta ja tarpeesta turvata toimeentulonsa ja toisaalta työpaikkojen ja esim. palkkatukipaikkojen puutteesta:

”Pienessä kunnassa usea työnhakija-asiakas on kysynyt mahdollisuutta kuntouttavaan työtoimintaan, kun muutakaan ei löydy eikä ole tarjolla. Ei näillä asiakkailla edes ole palvelutarvetta ko. palveluun, mutta kaikkeen ollaan valmiita lähtemään! Yhdessä sosiaalityön kanssa selvitellään perusteita ja kerrotaan, mikä on oikea palvelu.”

*http://valtioneuvosto.fi/kymppilista

Reetta Pietikäinen
vaikuttamistyön asiantuntija
Valtakunnallinen työpajayhdistys ry