Kuntouttava työtoiminta kasvaa, mutta miksi?

Tässä blogisarjassa katsotaan työpajatoiminnan tilastoja sillä silmällä. Ai millä silmällä? No sellaisella, joka näkee lukujen taaksekin ja kertoo, että missä nyt mennään ja miksi. Tuo tietosi vuoteen 2016, hyppää kelkkaan! Kirjoitussarjan takana TPY:n tilastoasiantuntija Ruth Bamming ja tieto- ja laatupäällikkö Reetta Pietikäinen.

Kerroimme edellisessä postauksessamme, että aikuisten valmentautujien määrä työpajoilla on kasvanut nopeasti. Kasvu liittyy osittain kuntouttavan työtoiminnan yleistymiseen. Kuntouttavan työtoiminnan osuus työpajojen palveluista on noussut viime vuosina merkittävästi. Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu pitkään työttöminä olleille henkilöille työllistymismahdollisuuksien ja elämänhallinnan parantamiseksi, ja siihen ohjaudutaan aktivointisuunnitelman laatimisen kautta. Tässä kohderyhmässä aikuisia on ollut nuoria enemmän. Toisaalta kuntouttavan työtoiminnan osuus on kasvanut myös nuorten kohdalla.

kuvio-1

Valmentautujat ohjaavan tahon toimenpiteiden mukaan vuosina 2010, 2011, 2013, 2014 ja 2015* Lähde: OKM/TPY ry, Valtakunnallinen työpajakysely

*kysymyksessä useita vastausvaihtoehtoja

Kuntouttavassa työtoiminnassa työpajoilla olevien määrä on jo ohittanut työkokeilussa ja palkkatuella olevien määrät. Vuonna 2015 46 % työpajojen valmentautujista oli kuntouttavassa työtoiminnassa, 29 % työkokeilussa ja enää 10 % palkkatuella. Kuntouttava työtoiminta on tarkoituksenmukainen palvelu silloin, kun yksilö tarvitsee ennen kaikkea toimintakykynsä tukemista. Työkokeilua ja palkkatukea koskevien säädösten tiukentuminen ja työllisyysmäärärahojen pienentyminen on kuitenkin johtanut siihen, että asiakkaita ohjataan kuntouttavaan työtoimintaan, vaikkei heillä ole kuntoutuksellisen palvelun tarvetta. Väärään palveluun joutuminen ei ole kenenkään etu. Valmentautujan osalta tilanne on turhauttava: pikemminkin lannistava kuin voimauttava. Kuntouttavasta työtoiminnasta ja työpajoilla siihen liittyvän valmennuksen sosiaalisesti vahvistavista vaikutuksista se ei myöskään anna oikeaa kuvaa.

TE-palveluiden toimipisteiden ja henkilöstön karsiminen sekä sähköisten palveluiden suosiminen on myös heikentänyt asiakkaiden mahdollisuuksia yksilölliseen ja kasvokkaiseen palveluun. Tämä on pitkittänyt työttömyyttä ja hidastanut työpajoille ohjautumista. Nyt työpajatoiminnan tarjoamaa valmennuksellista tukea tarvitseva ammattikoulutettu työtön nuori voi joutua odottamaan TE-toimiston 1. linjalla kohtuuttoman kauan ilman palvelua. Ainoa keino päästä työpajalle voi olla riittävän pitkän työttömyyden seurauksena ajautua ensin 2. tai 3. linjalle ja sieltä lopulta kuntouttavaan työtoimintaan työpajalle. Prosessi olisi nopeampi ja vaikuttavampi, jos nuori voitaisiin ohjata työpajalle jo aiemmin työkokeiluun tai palkkatuettuun työhön.

Kuntouttavasta työtoiminnasta jatketaan koulutukseen ja työhön huomattavasti harvemmin kuin työkokeilu- ja palkkatukijakson jälkeen. Tämä liittyy sekä valmentautujien erilaisiin lähtötilanteisiin ja tarpeisiin että palveluiden erilaisiin tavoitteisiin. Kuntouttava työtoiminta toimii hyvin väliaskeleena seuraavaan palveluun, kuten työkokeiluun tai palkkatukeen, ennen avoimille markkinoille sijoittumista.

Kaikkien kannalta on tarkoituksenmukaista saada kullekin asiakkaalle hänen tarpeisiinsa ja tavoitteisiinsa oikeasti vastaava palvelu ja oikeaan aikaan. Se ei tällä hetkellä toteudu kuntouttavan työtoiminnan kohdalla.

Seuraavassa kahdessa blogitekstissä tullaan kuvaamaan tarkemmin työpajatoiminnan sisältöjä ja valmentautujien vaikuttamismahdollisuuksia. Ne ilmestyvät joulukuussa.

Lue Työpajatoiminta 2015 -raportti:

http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2016/08/tyopajatoiminta2015.html